maanantai 27. kesäkuuta 2011

Köyhyysrajan alapuolella

Olen nyt hakenut ensimmäisen työmarkkinatukeni noin kuuteen vuoteen. Tällä kertaa työmarkkinatuelle putoaminen on tuntunut tuhat kertaa pahemmalta kuin viimeksi. Yritin todella hakea ja saada työpaikkaa, ettei näin olisi käynyt. Viime kerralla pelastuin kahdeksi vuodeksi töihin ennen tm -tuen loppumista kokonaan. Nyt tiedän, ettei niin tule enää käymään, vaan putoan lopullisesti nollatuloihin (jos nyt ansiosidonnaista päivärahaa tai työmarkkinatukeakaan voi tuloiksi sanoa).  Jo ansiosidonnaisen hakeminen on tarpeeksi nöyryyttävää, mutta silloin olin sentään köyhyysrajan (1000 €/ kk) yläpuolella. Työmarkkinatuen tai nollatulojen varassa (kokonaan puolison elätettävänä) oleminen ei ole ihmisarvoista elämää! Nyt saisi olla Joku Muu (joka saa kaikki työpaikat) sijastani hakemassa työmarkkinatukea ja minä voisin olla töissä. Minulle riittäisi vaikka osa-aikainen työ, josta saisin edes sen tonnin kuussa käteen, mutta minä en saa MITÄÄN työtä!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Toivottomuus syvenee

Olen taas tavannut (noin viisikymppisiä) henkilöitä katkeamattomine työurineen, kesämökkeineen ja keittiöremontteineen. Heille olen vastaillut kysymyksiin mahdollisesta kesälomastani monin eri tavoin - tilanteesta ja henkilöstä riippuen. Kertauksen vuoksi: "Minulla on loputtomasti vapaa-aikaa, mutta ei työtä eikä lomaa..." (eikä enää koskaan tule olemaankaan).

Tässä erittäin kiinnostava keskustelu, joka sanookin oikeastaan kaiken minun ja kohtalotovereideni toivottomasta tilanteesta:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1415221/mita_sitten_tehdaan_kun_ei_saa_toita_vaikka_kuinka

torstai 9. kesäkuuta 2011

En halua sanoa olevani työtön

Viime päivinä olen vastentahtoisesti joutunut neljässä eri yhteydessä myöntämään olevani työtön. Yritän aina viimeiseen asti välttää sitä, koska en halua sanoa ääneen olevani työttömänä. Ensin eräissä juhlissa mieheni sukulainen kysyi lomastani ja sanoin hänelle kuuluvani niihin, joilla ei ole lomaa eikä työtä. Seuraavaksi olin näöntarkastuksessa, jossa jostain syystä kysyttiin ammattia (ilmeisesti siksi ajaako työkseen autoa?), jolloin sanoin etten ole työssä ”tällä hetkellä”. Optikko kirjasi paperiin ammatin paikalle työtön. Kolmanneksi soitti gallup –kyselijä, joka teki tutkimusta työelämästä ja työllistymisestä. Hänelle sanoin suoraan olevani työtön, koska epäilin vastauksieni olevan hyödyttömiä tuossa kyselyssä. ”Tarvitsemme kaikenlaisia vastaajia”, hän sanoi. Siispä työtönkin kelpaa johonkin…  Minulle ei kuitenkaan sopinut kyselyyn vastaaminen juuri tuolloin, joten sanoin, että minulle voi soittaa uudelleen. Seuraavana päivänä soittikin toinen kyselijä ja teki tutkimusta yrittämisestä. Minulle jäi epäselväksi oliko kyseessä sama tutkimus, mutta tittelikseni kirjattiin tässä tapauksessa työnhakija. Työnhakija onkin parempi vaihtoehto kuin masentava työttömän ”arvonimi”!.  Neljänneksi eräs asiakaspalvelija smooltoolkkasi – mistäpä muusta kuin – lomasta ja hänelle sanoin ”olen aina kotona” ja selitin jotain mieheni kesälomasta. Kun en itsekään voi olla sinut työttömyyteni kanssa, miksi minun pitäisi koko ajan olla selostamassa siitä jollekin?

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Ynseät ja tympeät

Tässä kaupungissa - vuosien työnhakukokemusten perusteella - on harvinaisen ynseitä työnantajia! Useimpiin paikkoihin ei millään pääse haastatteluun. Täällä on paljon sisäsiittoisia firmoja, joissa ovat vuodesta toiseen samat ihmiset töissä ja heidän sukulaisiaan palkataan töihin. Erääseen firmaan onnistuin pääsemään noin vuodeksi töihin, ja henkilöstögalleriaa katsoessani en voinut olla kiinnittämättä huomiota samoihin sukunimiin ja samankaltaiseen ulkonäköön useiden henkilöiden kohdalla. Eräässä valtion organisaatiossa nepotismi oli vielä näkyvämpi ilmiö. Tätähän tämä on, minkä sille voi?

Eräs ”tuttu” firma näkyy hakevan sen alan tekijöitä, jolle viime vuosina yritin - huonolla menestyksellä - suuntautua. En koskaan ole päässyt ko. firmaan haastatteluun, enkä todellakaan pääsisi NYT pitkäaikaistyöttömänä, yli neljäkymppisenä ja vielä kaiken lisäksi naisena. Ymmärrän siis olla hakematta sinne enemmän pahan mielen ja vitutuksen välttämiseksi.

Viime aikoina olen laittanut kokonaista neljä (jo etukäteen turhaksi ja TOIvottomaksi tietämääni) työhakemusta. Yhteen  niistä sain jopa henkilökohtaisen sähköpostivastauksen tyyliin: Hei xxxxx, kiitos hakemuksestasi etc., mutta siihenpä se sitten tuleekin jäämään.