torstai 9. kesäkuuta 2011

En halua sanoa olevani työtön

Viime päivinä olen vastentahtoisesti joutunut neljässä eri yhteydessä myöntämään olevani työtön. Yritän aina viimeiseen asti välttää sitä, koska en halua sanoa ääneen olevani työttömänä. Ensin eräissä juhlissa mieheni sukulainen kysyi lomastani ja sanoin hänelle kuuluvani niihin, joilla ei ole lomaa eikä työtä. Seuraavaksi olin näöntarkastuksessa, jossa jostain syystä kysyttiin ammattia (ilmeisesti siksi ajaako työkseen autoa?), jolloin sanoin etten ole työssä ”tällä hetkellä”. Optikko kirjasi paperiin ammatin paikalle työtön. Kolmanneksi soitti gallup –kyselijä, joka teki tutkimusta työelämästä ja työllistymisestä. Hänelle sanoin suoraan olevani työtön, koska epäilin vastauksieni olevan hyödyttömiä tuossa kyselyssä. ”Tarvitsemme kaikenlaisia vastaajia”, hän sanoi. Siispä työtönkin kelpaa johonkin…  Minulle ei kuitenkaan sopinut kyselyyn vastaaminen juuri tuolloin, joten sanoin, että minulle voi soittaa uudelleen. Seuraavana päivänä soittikin toinen kyselijä ja teki tutkimusta yrittämisestä. Minulle jäi epäselväksi oliko kyseessä sama tutkimus, mutta tittelikseni kirjattiin tässä tapauksessa työnhakija. Työnhakija onkin parempi vaihtoehto kuin masentava työttömän ”arvonimi”!.  Neljänneksi eräs asiakaspalvelija smooltoolkkasi – mistäpä muusta kuin – lomasta ja hänelle sanoin ”olen aina kotona” ja selitin jotain mieheni kesälomasta. Kun en itsekään voi olla sinut työttömyyteni kanssa, miksi minun pitäisi koko ajan olla selostamassa siitä jollekin?

3 kommenttia:

Saima kirjoitti...

Tuntuu olevan noita haastattelijoita liikkeellä. Mullekin soitti eilen yksi ja halusi haastatella te-keskuksen asiakaspalvelusta. Ajattelin, että tähän haastatteluun kyllä haluan osallistua, mutta en juuri tuolloin ehtinyt.

Mä yleensä ilmoitan ammatikseni koulutuksen mukaisen, vaikka en ookaan työssä. Toisaalta on/olisi hyvä avata ihmisten silmiä sille, että meitä työttömiä on tässä ihan lähietäisyydellä.

rantakasvi kirjoitti...

Vähän samanlaiset tunnelmat, jopa uimahallissa ostaessani lippua, tuntuu vaikealta sanoa olevansa työtön. Lippu on kuitenkin melkein puolet halvempi. Ratkaisin asian ostamalla sarjalipun.

Ammatikseni ilmoitan kyllä aina sen ammatin, jossa toimin ennen työttömäksi joutumista, koska siihen olen koulutuksen saanut ja sitä työtä olen yli 20 vuotta tehnyt.

Jaunde kirjoitti...

Mulle ei soittele kuin lehtikauppiaat ja heille totean ilolla olevani työtön. En "muista" kertoa, et sain jo töitä ja aloitan piakkoin..
Mutta jostain syystä se vaan on noloa myöntää olevansa työtön, ihan kuin olisi kelpaamaton maanantaikappale..