perjantai 24. helmikuuta 2017

Työn loppu

Jeremy Rifkin tuli tunnetuksi teoksestaan Työn loppu (The End of the Work, 1995), jossa hän esittää, että automatisaation myötä tietokoneet, robotit ynnä muut uudet huipputeknologian keksinnöt korvaavat ihmiset nopeaan tahtiin kaikilla aloilla. Työpaikat katoavat tuotannosta, vähittäismyynnistä, pankkialalta, kuljetuksista, maataloudesta ja julkishallinnosta. Uudet yhteiskunnan tukitoimin perustetut työpaikat ovat huonosti palkattuja ja määräaikaisia töitä. Ilman työtä jääville Rifkin suosittelee ns. kolmatta sektoria eli vapaaehtoistyötä erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä.”

Minä en todellakaan usko, että automaatio vie työpaikat ”kaikilla aloilla”. Tukitoimin perustetuista työpaikoista todettu asia pitää valitettavasti paikkansa. Vapaaehtoistyö ei tuo elantoa, joten se ei ratkaise mitään. On monia esimerkkejä siitä, että koska silloin ei ole ”työmarkkinoiden käytettävissä”, saattaa menettää jopa työttömyyskorvauksensa eli jäädä kokonaan ilman toimeentuloa. Todellista vaihtoehtoa perinteiselle palkkatyölle ei ole näkyvissä.

Tulevaisuuden ylivoimaisesti tärkein yhteiskunnallinen kysymys on Rifkinin mukaan käyttämättä jäävä ihmistyö. On välttämätöntä ratkaista kysymys teknologisesta syrjäytymisestä ja ryhtyä luomaan vaihtoehtoa perinteiselle palkkatyölle.

Suomessa työllisyysaste on 67 %, eli kolmasosa työikäisistä on työelämän ulkopuolella. Tampereella vailla työtä on noin viidennes työikäisistä. Poliitikot eivät suostu myöntämään sitä tosiasiaa, ettei kaikille ole eikä tule työpaikkoja, vaikka työttömiä kuinka haastateltaisiin ja rangaistaisiin sekä verotettaisiin kuoliaaksi!

Mitä tulee automatisaatiosta vouhkaamiseen, tähän mennessä automatisaatio ei ole poistanut varsinaista työtä, vaan lähinnä sen, että työstä maksettaisiin jollekin, joka sen tekee. Automatisointi on useissa tapauksissa johtanut itsepalveluun, eli työn tekemiseen itse - jopa joutumalla lisäksi maksamaan siitä. Esimerkkinä tästä verkkopankissa asiointi (verkkotunnuksista ja verkkopankin käytöstä maksetaan kuukausittain). Muita esimerkkejä ovat kirjojen itsepalvelulainaus ja -palautus kirjastoissa sekä tankkaus bensiiniautomaateilla. Aikaisemmin näiden tekemisestä maksettiin jollekin palkkaa, ja nyt jonkun toisen aiemmin tekemä työ suoritetaan itse automaattien avulla.  Kauppojen itsepalvelukassoillakaan ei saa alennusta siitä, että tekee kassan työn. Enimmäkseen työ loppuu ahneuden ja "tehostamisen" vuoksi eikä sen vuoksi, ettei sen tekemistä oikeasti tarvittaisi.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kuusi vuotta


22.2.2017 olen kirjoittanut tätä blogiani jo kuusi vuotta.
Mitä kaikkea on noihin vuosiin mahtunut (työttömyyden suhteen)?

2011:                 Ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle putoaminen toukokuussa ja
                         typo-koulutuksen aloittaminen marraskuussa
2012:                 Kesällä 3 kk:n työssäoppimisjakso (hyödytön)
2013:                 Ei ”mitään” (en ollut töissä tai typossa koko vuonna),
                         1 työhaastattelu
2014:                 Jälleen yhden typo-koulutuksen aloitus lokakuussa, siihen asti
                         kokonaan työttömänä
2015:                 Työssäoppimassa 4 kk, palkkatukityöhön syyskuun alusta
                         (4 kk palkkatukityössä) eli  yhteensä 8 kk ”jotain”
2016:                 Palkkatukityö jatkui vielä 2 kk ja siihen päälle
                         4 kk projektityötä (= yhteensä 6 kk töissä!)

Työllistymiseeni vuonna 2015 vaadittiin yli 6 vuotta (eikä yhtään työhaastattelua, vaan oppilaitoksen suhteet sekä työntekijän tarve työssäoppimispaikassa) ja työvoimakoulutukseen pääsy - viimeksi olen ollut työhaastattelussa 4 vuotta sitten.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Totuuksia työttömyydestä


Tässä muutama koottu linkki, joista löytyy karua kertomaa työttömyydestä ja työnhausta, niille, jotka eivät vieläkään ymmärrä mistä on kysymys:

1) Kun aina Joku Muu valitaan työpaikkaan

Valitettavasti valinta ei kohdistunut tällä kertaa sinuun – työnhaun inhorealismia:
http://valitettavastivalintaeikohdistunuttallakertaasinuun.vuodatus.net/

2) Kun jo työssäoleva saa työpaikan


3) Kun työtöntä syyllistetään työttömyydestään


4) Kun työttömyys ei ole oma valinta


5) Kun 55-vuotias hakee työpaikkaa




perjantai 3. helmikuuta 2017

Pakkoinfoa pukkasi jälleen

TE -palvelut näyttää aktivoituneen viime aikoina, koska noin puolen vuoden sisällä on tullut kaksi kutsua pakkoinfotilaisuuksiin. Nämä infotilaisuudet eivät valitettavasti kuitenkaan lisää työpaikkoja - muuta kuin monenlaisille konsulteille ja työttömyydellä rahastajille. Lisäksi niissä mm. neuvotaan hakemaan ns. piilotyöpaikkoja - tai rahastava konsultti, jos sellaisen palveluja haluaa käyttää, neuvoo hakemaan niitä. Eikö tämän konsultin tehtävä olisi etsiä niitä olemattomia piilotyöpaikkoja, vai mistä hänelle oikein maksetaan?

Infotilaisuus pidettiin entisissä Nokian tiloissa, joissa olen viimeksi saanut kunnian oleskella vuonna 2003 tai 2004, typo- kurssin tehdessä vierailun sinne. Enpä voi valitettavasti sanoa päässeeni edistymään juuri mihinkään tuon kuluneen yli 10 vuoden aikana… Mieluiten kävisin ko. tiloissa työskentelemässä enkä työttömän ominaisuudessa.

Tilaisuudessa tehtiin työllistymissuunnitelma, joka tästä lähtien pitää päivittää kolmen kuukauden välein! Tämäkö nyt on se työttömien kvartaalihaastattelu? Ainakaan minun tilanteeni ei ikävä kyllä muutu kolmessa kuukaudessa miksikään, joten rastitan sitten kuponkiin 3 kk:n välein: ”Haen työpaikkoja”. Työttömien terveystarkastuksessa kävin muutama vuosi sitten, ja ainakin veriarvoni olivat silloin erinomaiset. 


Näköjään ko. infotilaisuus, jossa äänessä on enimmäkseen ”Kevättalon” edustaja, ei ole 1,5 vuodessa kehittynyt mihinkään: