tiistai 31. toukokuuta 2016

Työllinen vielä vähän aikaa


Olen jo omaksunut työllisen roolin, jopa niin, että minusta voinee saada jonkinlaisen työnarkomaanin kuvan. Eräässä asiayhteydessä aloin itsekin kiinnittää huomiota siihen, kun totesin, että: ”Tuo ajankohta ei oikein sovi minulle, koska olen silloin töissä” tai ”Tuo aika sopii paremmin, koska voin tulla sinne töiden jälkeen”. Kuulija voisi tuosta ymmärtää minun olevan joku työhullu uratykki, vaikka tilanteeni on todellisuudessa täysin päinvastainen. Ehkä tahattomasti korostan työssäkäymistäni siksi, että se on poikkeustapaus? Yli kuuden työttömyysvuoteni jälkeen saan olla kokonaista kymmenen kuukautta työelämässä.

Tästä tuleekin sujuvasti mieleeni oikean työllisen ja työllistettynä olemisen ero. Menneestä noin kahdeksasta kuukaudesta kuusi kuukautta olen ollut työllistettynä. Eräänä päivänä hissiä odotellessa vaihdoin pari sanaa suunnilleen omanikäiseni opiskelijan/ harjoittelijan (työpaikallani heitä riittää) kanssa. Hän kysyi minulta olenko työllistetty. Minulle tuli kiire vastata, että olin täällä aiemmin työllistettynä, mutta nyt olen aivan oikeana työllisenä, vaikkakin vain sen neljä kuukautta (josta yli puolet on jo kulunut). Työllistettynä oleminen on valitettavasti häpeällistä, koska silloin on huono ihminen, joka ei ole muulla tavalla onnistunut työllistymään… Minun tapauksessani se kuitenkin oli kaikkien näiden vuosien jälkeen töihin pääsemistä eikä työllistetyksi joutumista.

Työelämää on tällä tietoa jäljellä runsaat kuusi viikkoa ja osaajia on vapautunut jälleen runsaasti työmarkkinoille… No, en hyvin todennäköisesti ole kilpailemassa samoista työpaikoista heidän kanssaan.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Palkkakuopassa

Huomaan olevani palkkakuopassa työni suhteen; palkkani kuuluisi (tämän mukaan) olla noin 400…600 € enemmän kuin se nyt on, vaikka otettaisiin huomioon, ettei minulla ole vielä paljon kokemusta nykyisestä työtehtävästä (alle vuosi). Tämänhetkinen palkkani olisi oikeastaan osa-aikatyöstä sopiva palkka.

Insinöörin hommissa olisin voinut saada (nykyinen palkka + 400…600 €) x 2…! No eipä ole niitä insinöörinhommia minulle näkynyt eikä kuulunut - ja turha minun niistä on enää edes haaveilla. Jossain välimaastossa tietysti olisi työtehtäviä palkkahaitarissa
2500…3000 €/kk, mutta sellaistakaan työtä en ole valitettavasti onnistunut saamaan.

En kuitenkaan ole voinut valita työpaikkaani enkä palkkaani, vaan minun on otettava sitä työtä mitä on tarjolla. Toinen ja huomattavasti huonompi vaihtoehto on olla työttömänä, jolloin en saa minkäänlaista palkkaa, joten eipä minun juuri kannata sanoa ääneen etten ole tyytyväinen palkkaani… Vähäiseen työmäärään ja ei-erityisen-haasteelliseen työhön nähden palkkataso on kuitenkin melko sopiva. Työttömänä tulen sitten jälleen olemaan palkattomuuskuopassa.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Työttömyydestä boreoutiin?

”Sopiva kiire on mielekästä ja työpäivän päätteeksi on hyvä mieli kun on saanut paljon aikaiseksi ja antanut todella vastinetta sille palkalle, mitä ansaitsee.” "Boreout" uhkaa, jos työtehtävät on organisoitu huonosti, niitä ei ole lainkaan tai ne vähätkin tehtävät ovat yhdentekeviä tai tyhjänpäiväisiä… Työpäivät ovat puuduttavia ilman järjellistä tekemistä. Boreoutista kärsivä henkilö ei ole laiska, mutta hän joutuu olemaan laiska (ilman työtehtäviä).

Puolet projektityösuhteestani on jo kulunut, mutta en olekaan päässyt tekemään sitä, mitä minun oli tarkoitus tehdä! Työpäiväni pitenivät, mutta työtehtävät sen sijaan vähenivät (verrattuna palkkatukityöhön). En itse voi asialle mitään, ja henkilö, jonka pitäisi hoitaa asioita mahdollistaakseen seuraavan vaiheen (eli minun osuuteni) on kyllä erittäin tietoinen tilanteesta. Minut nimenomaan palkattiin tekemään tietty asia (yhdeltä osaltaan) loppuun ja nyt kun kerran olen paikalla, niin ”ehkä” kannattaisi hyödyntää sitä.  Minulla on töitä, mutta ei toisaalta kuitenkaan ole. Onhan sitä jonkin verran jo olemassa olevien tietojen päivittämisessä ja ylläpidossa, mutta kokonaan uutta tietoa en nyt sitten ole päässyt tallentamaan. Tällaisia projektit kuntatasolla sitten näemmä ovat. No, eipä puolustusvoimissakaan juuri ruuhkaa työtehtävistä ollut, vaan esimieheni jopa sanoi minulle, että ”täällä pitää itse keksiä tekemistä…”

Minua ei tarvita työttömänä, mutta ei näemmä tarvita myöskään töissä?! 


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kommentin kommentointia

Koska olen toistaiseksi ”kiireinen ja tärkeä” työssäkävijä, niin en ole juuri blogiani viime aikoina vilkaissut. Tällainen kommentti oli jäänyt jo noin kaksi ja puoli vuotta sitten (11/2013) roskaposteihin (jotka älysin tarkistaa vasta nyt ensimmäistä kertaa!):

Anonyymi
kirjoitti...
”Olen tässä viimeisen parin vuoden aikana käynyt aina ajoittain lukemassa blogiasi ja sen kommentointia. Blogisi on surullinen ja katkera, mutta siinä on myös hyviä huomioita yhteiskunnasta. Pidän siitä.
Olen huomannut, että kommenteissa ihmiset usein joko esimerkiksi myötäilevät ja tarjoavat lohdutusta tilanteesi takia, tai vaikka ehdottavat mitä voisit tehdä parantaaksesi tilannettasi. Sen olen myös huomannut, että jonkun ehdottaessa jotain tilanteesi parantamiseksi, olet usein torpannut ajatukset sinulle sopimattomiksi aina jostain syystä. 4,5 vuotta työttömyyttä on pitkä aika. Melkein puoli vuosikymmentä. Mitä jos tekisit seuraavista vuosista täysin erilaiset? Mitä jos tekisit asiat täysin eri tavalla kuin olet tehnyt aikaisemmin? Tämä voisi parantaa tilannettasi, sillä en usko, että tämä nykyinen linja tuo sinulle työpaikkaa ja sen tuomia merkityksiä, joita niin kipeästi kaipaat. Mitä sinulla on loppujen lopuksi hävittävää?”

Parempia päiviä,

Titta

Minusta blogini ei ole yleensä ollut lainkaan surullinen, katkera se on sitäkin enemmän ollut… Mitäpä ”eri tavalla tekeminen” sitten voisi - tai olisi voinut - olla?

Mitä tein työttömäksi jäätyäni (5/2009) ennen blogin aloittamista (2/2011):
En mitään – ja lisäksi vuonna 2011 opiskelin avoimessa yliopistossa informaatiotieteiden perusopintoja.

Mitä olen tehnyt blogin aloittamisen jälkeen ja ennen ko. kommenttia
(2/2011 - 11/2013):
Opiskelin informaatiotutkimuksen perusopinnot valmiiksi ja hakeuduin suorittamaan aineopinnot työvoimakoulutuksessa. Työvoimakoulutuksen päätyttyä loppukesällä 2012 en taaskaan tehnyt mitäänKoko vuonna 2013 en tehnyt juuri mitään

Entä 11/2013 (ko. kommentin) jälkeen ->
Loppuvuonna 2014 hain ja pääsin (taas kerran) erääseen työvoimakoulutukseen; jonka jälkeen sain top-paikastani (jossa olin 4 kk) palkkatukityön (6 kk) - ja nyt olen vielä 4 kk projektityössä samassa hommassa ja työpaikassa.

Ilmeisesti tein sitten jotain ”eri tavalla”, koska onnistuin työllistymään yhteensä 10 kuukaudeksi oltuani yli ”puoli vuosikymmentä” työttömänä…?