Työllinen vielä vähän aikaa

Olen jo omaksunut työllisen roolin, jopa niin, että minusta voinee saada jonkinlaisen työnarkomaanin kuvan. Eräässä asiayhteydessä aloin itsekin kiinnittää huomiota siihen, kun totesin, että: ”Tuo ajankohta ei oikein sovi minulle, koska olen silloin töissä” tai ”Tuo aika sopii paremmin, koska voin tulla sinne töiden jälkeen”. Kuulija voisi tuosta ymmärtää minun olevan joku työhullu uratykki, vaikka tilanteeni on todellisuudessa täysin päinvastainen. Ehkä tahattomasti korostan työssäkäymistäni siksi, että se on poikkeustapaus? Yli kuuden työttömyysvuoteni jälkeen saan olla kokonaista kymmenen kuukautta työelämässä.

Tästä tuleekin sujuvasti mieleeni oikean työllisen ja työllistettynä olemisen ero. Menneestä noin kahdeksasta kuukaudesta kuusi kuukautta olen ollut työllistettynä. Eräänä päivänä hissiä odotellessa vaihdoin pari sanaa suunnilleen omanikäiseni opiskelijan/ harjoittelijan (työpaikallani heitä riittää) kanssa. Hän kysyi minulta olenko työllistetty. Minulle tuli kiire vastata, että olin täällä aiemmin työllistettynä, mutta nyt olen aivan oikeana työllisenä, vaikkakin vain sen neljä kuukautta (josta yli puolet on jo kulunut). Työllistettynä oleminen on valitettavasti häpeällistä, koska silloin on huono ihminen, joka ei ole muulla tavalla onnistunut työllistymään… Minun tapauksessani se kuitenkin oli kaikkien näiden vuosien jälkeen töihin pääsemistä eikä työllistetyksi joutumista.

Työelämää on tällä tietoa jäljellä runsaat kuusi viikkoa ja osaajia on vapautunut jälleen runsaasti työmarkkinoille… No, en hyvin todennäköisesti ole kilpailemassa samoista työpaikoista heidän kanssaan.