Alanvaihto onnistui

Hain noin 20 kertaa nykyiseen työpaikkaani ja pääsin työhaastatteluun tasan yhden kerran. Työhaastattelun lopputulos oli geneerinen valinta ei kohdistunut minuun –viesti. Kyseisessä organisaatiossa on noin 7000 työpaikkaa ja aiemmin siellä ei ollut minulle yhtään, mutta lopulta löytyi yksi minullekin! Minulla on työpaikka, jossa on aidosti kiva olla töissä. Aiemmissa työpaikoissani on ollut lähinnä: siedettävää/ menettelee/ ok/ paremman puutteessa jne. Monissa työpaikoissa on valitettavasti ollut ikäviä ihmisiä ja huono ilmapiiri.

Onnistuin siis vaihtamaan uudelle alalle. Olen sujuvasti oppinut työssäni tarvittavat tietokoneohjelmat ja nimenomaan työtä tehdessä (koska ohjelmat ovat työpaikkakohtaisia). Nyt teen sellaista työtä, jota tekee Suomessa vain kaksi (tai kolme) henkilöä.* Samoja asioita työssään tekee toki hyvinkin moni, mutta ei juuri tätä nimenomaista projektia.

*Erään melontaseuran retkellä henkilö kehuskeli tekevänsä (Nokialla) työtä, jota tekee Suomessa vain 6 henkilöä, joten pistinpä kerrankin paremmaksi!

Minulla oli puolen vuoden työssäolon (sis. työkokeilun) jälkeen ensimmäistä kertaa kokonaista neljä päivää vapaata, koska jouluaatto sattui olemaan torstai ja joulupäivä perjantai. Viime viikolla oli kolme työpäivää ja neljä vapaapäivää, tällä viikolla on päinvastoin. Seuraavat neljä vapaapäivääni ovatkin sitten vasta pääsiäisenä… Olen ”koko ajan” töissä, kun kerran saan olla töissä ja olenkin tehnyt sellaisen huomion ettei ketään kiinnosta minun työssäoloni, kun en ole enää työpaikaton. Voi sitä utelujen määrää, kun en ollut töissä, mutta töistäpä ei mitään kysellä. Melko erikoista on. 

Joululahjatoiveeni toteutui

 Jokaisena työpaikattomana jouluna olen toivonut olevani seuraavana vuonna töissä. Joulun 2019 (sekä joulujen 2016 – 2018) lahjatoiveeni työpaikasta toteutui vihdoin kesällä 2020. Vuoden 2015 jouluna minulla oli toiseksi paras rahatilanne viimeisten noin kymmenen vuoden aikana, kun olin silloin palkkatukityössä (eli vuoden 2014 toiveeni myös toteutui). Tänä jouluna rahatilanteeni on parempi siihen verrattuna ja toki myös erittäin paljon parempi kuin kolmena edellisenä jouluna.

Jouluja on vilahtanut ohitse työpaikattomana ollessa jo aivan liian monia; joulujen 2009 ja 2019 välillä on ollut 11 joulua. Näistä ainoastaan yhtenä olen saanut palkkaa (2015), ansiosidonnaista työttömyyskorvausta olen saanut neljänä jouluna (2009, 2010, 2016 ja 2017), ja loput kuusi joulua olen joutunut kärvistelemään surkean työmarkkinatuen varassa. 

Pikkujouluja ei ole juurikaan ollut edes työelämässä ollessani. Nyt on toki poikkeuksellinen tilanne niiden järjestämisen suhteen. Meillä olikin kiva etäpikkujoulu erään kotimaisen bändin nettilivekeikan muodossa. Hyvä oli meno! Viimeksi olen ollut perinteisissä pikkujouluissa vuonna 1998, jolloin odotin vauvaa, eli ei ollut silloin minun kohdallani tavallinen pikkujoulumeno. (Niissä tuli irroteltua 1990- luvun alkupuolella nuorena ja nättinä sinkkuna.) Nykyisin kiinnostaa hyvä ravintola-ateria, teatteriesitys tms. jos saisin valita millaiset pikkujoulut olisivat.

Vuosina 2006, 2008 ja 2016 olin töissä pikkujoulu- ja jouluaikaan, mutta pikkujoulut eivät silloin koskeneet minua tai ”kuuluneet” minulle. Vuonna 2006 olisi pitänyt kuulua erääseen työpaikan kerhoon ja vuonna 2008 iski surullisenkuuluisa taantuma, johon vedoten ei järjestetty pikkujouluja. Enpä olisi niistä niin piitannutkaan. Vuoden 2016 tilanne sen sijaan jäi hampaankoloon, koska pikkujoulut järjestettiin, mutta valikoitiin kuka niihin pääsee ja kuka ei. Edellinen työnantajani on jäänyt nykyisen työnantajan varjoon oikeastaan kaikessa. Nykyisessä työpaikassani minulle kuuluvat samat edut kuin muillekin. Olen ollut iloisesti yllättynyt tästä, koska olen joutunut tottumaan syrjivään kohteluun monissa aiemmissa työpaikoissa.

Neljä kuukautta työllisenä

 On vaikea ymmärtää työpaikattoman tilannetta, jos ei ole ollut päivääkään työttömänä tai edes pätkätyöläisenä. Monessa tapauksessa henkilö on saanut olla samassa työpaikassa (yli) 30 vuotta. En ole aivan varma pitäisikö silloin esittää onnittelut vai olla pahoillaan…  Sellainen tilanne, jossa tietää työn olevan väliaikaista ja että on poikkeustapaus saada olla töissä, on raskasta. Hädin tuskin ehtii edes nauttia (kyllä, nauttia!) töissä olemisesta, kun se jo loppuu. Aiempien pätkätöideni jälkeen on minun yleensä ollut vaikeaa, ellei jopa lähes mahdotonta, työllistyä uudelleen. Työpaikattomana joutuu sitten olemaan rahattomana, poliitikkojen kiusattavana ja kaikesta mahdollisesta syyllistettynä.

Työpaikattomuus on henkisesti ja taloudellisesti vaativaa. Se vaatii jatkuvaa arvottomuuden, kelpaamattomuuden, rahattomuuden, torjutuksi tulemisen, ulkopuolisuuden ja joukkoon kuulumattomuuden sietämistä eli rautaista mielenterveyttä. Kuinka moni oikeasti jaksaa sellaista joka päivä? Sitä jaksamista pitäisi todella arvostaa jatkuvan syyllistämisen ja CV:n aukoista kyselemisen sijaan. Myös rekrytoinnissa pitäisi arvostaa työttömän psyykkistä kestokykyä, jos sellaista vielä on jäljellä.

Töissä ollessa tuntuu melkein siltä kuin ei olisi koskaan työttömänä ollutkaan. Seuraavaa pätkää odotellessa - ja se onkin jo tiedossa!  Pätkätyöllisyydestä käteen jää pieni ansiosidonnainen (eikä aina edes sitä) ja työtodistus, mutta onhan se toki jotain ”tässä tilanteessa”. CV:n saa myös päivitettyä sekä hyvää työkokemusta ja paljon uutta osaamista. Toivon kuitenkin työllistymiseni olevan tällä kertaa - enemmän tai vähemmän – pysyvää, vaikka sitten pätkissä. Ensi kesänä minulle tulee kriittiset 55 vuotta mittariin.