tiistai 30. heinäkuuta 2013

Verbaalista kikkailua



Tässä lainaus Iltalehden ikuisuuskeskustelusta ”Palkattomiin töihin pakotetut” (johon olen aiemminkin viitannut):

”Tämä läpeensä sairas työpolitiikka jota Suomessa on harjoitettu ainakin jo 90- luvusta lähtien, on ollut ennen kaikkea verbaalisen kikkailun riemuvoitto. [jne.]

Ihan vain muutama esimerkki verbaalisesta kikkailusta:
- Suomessa puhutaan vaikeasti työllistettävistä työnhakijoista. Tällä tavalla luodaan mielikuvaa työttömästä jonkinlaisena vammaisena, vajaakuntoisena henkilönä jossa on kauheasti jotain vikaa, joka selittää hänen työttömyytensä. Tosiasiassa Suomessa on ainoastaan vaikeasti työllistävä työnantajasektori.
- Suomessa puhutaan palkkatuella työllistetyistä työntekijöistä ikään kuin tuki kohdistuisi työntekijään, vaikka tuki on tukea työnantajalle.
- Kun työtön sysätään johonkin tilastonsiistimiskurssille, orjatyöhön tai muuhun säilytyslokeroon pois tilastoista, käytetään ilmaisuja joilla annetaan ymmärtää työttömän PÄÄSSEEN jonnekin. Ikään kuin kysymys olisi työttömälle itselleen hyvästä - ellei jopa suorastaan mahtavasta - onnenpotkusta."


Mielestäni kirjoittaja on osannut loistavasti tiivistää työttömyyteen liittyvän verbaalisen kikkailun ytimen. Työttömässä on aina jotain vikaa ja muut antavat hänelle armonpaloja, joista hänen tulee olla kovasti kiitollinen?