maanantai 22. heinäkuuta 2013

Paskanjauhantaa


(Tekisi mieleni jopa todeta, että VMP (http://urbaanisanakirja.com/word/vmp/ )!  Sellaista konsulttien löpinät minun kokemukseni mukaan yleensäkin ovat.)
 
”Keski-ikäisen naisen vaikeampi työllistyminen on osittain myytti
Psykologi ja uravalmentaja Timo Kojonen arvioi, että yleensäkin keski-ikäisillä on työllistyminen vaikeampaa.
Suomen työmarkkinoilla ei ole oikein tilausta sen ikäisille. Hän ei halua tehdä siitä siis vain naisten ongelmaa.
- Minusta keski-ikäisen ihmisen kannattaisi nimenomaan pyrkiä tekemään sellaista työtä, jonka kokee mielekkääksi. Yrittäjyys on tähän hyvä reitti, Kojonen rohkaisi.
Keski-ikäisten naisten valtit työelämässä ovat Kojosen mukaan:
- kyky sopeutua muutokseen,
- kyky tehdä monta asiaa yhtä aikaa
- kyky tehdä työtä kovissakin olosuhteissa valittamatta
Kojosen mukaan periaatteessa ei ole koskaan liian myöhäistä vaihtaa alaa. Mutta iäkkäämpien kannattaa suunnata alalle josta on jonkinlaiset pohjatiedot olemassa. Yleensä kestää noin 10 vuotta kehittyä oman alansa huippuasiantuntijaksi.
Ammatinvalintatestit auttavat selventämään omia päämääriä
Jos etsii vielä itseään, on oltava aktiivinen ja pysyttävä ajan hermoilla.
- Lue paljon talouselämää ja työelämää koskevia uutisia. Niistä löytää tietoa mahdollisuuksista, joista ei aikaisemmin tiennyt, vinkkasi Kojonen.
Voi myös tehdä omatoimisesti psykologisia testejä esim. netissä. Niistä saa hieman lisätietoa omasta persoonallisuudesta mutta on hyvä muistaa, että tulokset ovat vain suuntaa-antavia.”

Lähde: Iltamakasiini

Minä olen nimenomaan pyrkinyt (ja myös hakenut) tekemään sellaista työtä, jonka koen mielekkääksi, mutta en ole siihen kelvannut. Tarvittavat pohjatiedotkin minulla ovat olemassa. Konsultti Kojonen toteaakin avoimesti, ettei työmarkkinoilla ole ”tilausta” keski-ikäisille naisille (eikä miehille). Myös alanvaihto näyttää tämän saman toteamuksen valossa liian myöhäiseltä. Olen tehnyt suuntaa-antavia ammatinvalintatestejä, joiden tuloksissa nykyiset omat alani ovat top 10:ssä (tai 20:ssä). Oikealla alalla/ oikeilla aloilla siis olisin, mutta työpaikkaa ei siitä huolimatta löydy. Keski-ikäisen naisen vaikea työllistyminen ei ole omalla kohdallani todellakaan myytti – ei edes osittain. Ehkä jollain toisella on muunlainen kokemus tästä asiasta? Jos myös alaa vaihtaessa edellytetään katkeamatonta työhistoriaa ja komeaa uraa edelliseltä alalta, niin ei alanvaihtoa silloin edes kannata yrittää…

10 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

No olipas ällöttävän yltiöpositiivinen ilme tuolla äijällä! Vai vielä uravalmentajalle. Joku on taas keksinyt oivan tavan tienata hölmöiltä rahaa, aivan kuten nämä elämäntapavalmentajatkin!

Jotenkin en voi uskoa, että aikuinen ihminen, jolla on kokemusta jos minkäkinlaisista työ- ja työttömyysajan tekemisistä, tarvitsisi moisia palveluja.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä tosiaan tulis mieleenkään mennä selittämään tuon näköiselle ja tyyliselle tyypille omia työllistymisvaikeuksiaan. Tyyppihän edustaa just sitä ihmislajia joka ei missään nimessä palkkaisi yli 40v. naisia. Jos nyt kuvan perusteella voi ihmisen luokitella.

Anonyymi kirjoitti...

Varsin outo näkemys, että työmarkkinoilla ei ole tilausta yli 40-vuotiaille naisille tai miehille. Onko tosiaan niin, että töihin kelpaavat vain 26-39-vuotiaat ja sen jälkeen työelämä on ohi? Ketä tämä hyödyttää? (Jos olet korkeakouluopiskelija, harvoin valmistut ennen kuin olet täyttänyt 26 v.). Asenteissa on vikaa ja paljon, muuta ei voi todeta.

Anonyymi kirjoitti...

Hoitoalalalla on tilausta reippaille keski-ik. naisille, samoin varhaiskasvatuksessa. Nyt siis vain uudelleenkoulutukseen ja pulinat ja masentelu pois! Asenne ratkaisee!

Anonyymi kirjoitti...

Jep. Paskanjauhantaa on hyvin sanottu. Sitähän toi oli ihan puhtaasti. Ei se oma motivaatio ja innovatiivisuus auta jos asenneongelma on siellä työnantajapuolella. Ikää kun ei saa nuoremmaksi.
Hoitoala ei ole mikään vastaus työpaikkapulaan. Siellä ei tarvita kuin keikkalaisia, eikä se työ suinkaan sovellu jokaiselle.

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen huomannut alaa vaihtaneena, että kun haastattelussa tulee esiin edellinen ammattini ja työkokemus siltä alalta, niin ilmeet muuttuvat heti ja haastattelun loppu jotenkin lässähtää. Yhtään työpaikkaa en ole toisen ammattini valmistumiseni jälkeen saanut, vaikka haastatteluihin olen päässyt. Ei siis alanvaihto aina kannata todellakaan. Ja mitä olen ihmetellyt on se, etteikö rekrytoijat lue cv´tä ollenkaan kun se minun koulutus ja työkokemus siellä selvästi lukee, mutta joka kerta se on jotenkin yllätys haastattelussa.

Ari Vehkanen kirjoitti...

http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/130663-fec-paritusta-vai-laillista-ihmiskauppaa

Työttömillä tahkotaan hyvää rahaa joka on koko systeemin tarkoituskin ollut miksi työttömiä kannattaa pitää yhteiskunnassa.

Hirvee ilme tolla äijällä, voi oksennus ja vmp :(

Rantakasvi kirjoitti...

Sinulle olisi tunnustus blogissani!

TOIvoton työtön kirjoitti...

Asenteissa on todella vikaa - kokemukseni mukaan yli 45-vuotiaan on turha hakea enää yhtään mihinkään! Eläkeikään olisi silti noin 20 vuotta...

Lähihoitajaksi kouluttautuminen ei ole työttömyysongelmani ratkaisu, minusta ei vain olisi alalle. Röntgenhoitajan ammatti olisi ainoa vaihtoehtoni hoitoalalta, mutta koulutuksia ei ole tarjolla (täällä päin), ja opiskelemaan pääsee vain noin joka 20. hakija. Mahdollisuudet eivät siis ole korkeat.

Anonyymi kirjoitti...

Kojosen mukaan periaatteessa ei ole koskaan liian myöhäistä vaihtaa alaa. Mutta iäkkäämpien kannattaa suunnata alalle josta on jonkinlaiset pohjatiedot olemassa.