Tässä lainaus Iltalehden ikuisuuskeskustelusta ”Palkattomiin töihin pakotetut” (johon
olen aiemminkin viitannut):
”Tämä
läpeensä sairas työpolitiikka jota Suomessa on harjoitettu ainakin jo 90-
luvusta lähtien, on ollut ennen kaikkea verbaalisen kikkailun riemuvoitto. [jne.]
Ihan vain muutama esimerkki verbaalisesta
kikkailusta:
- Suomessa puhutaan vaikeasti työllistettävistä työnhakijoista. Tällä tavalla luodaan mielikuvaa työttömästä jonkinlaisena vammaisena, vajaakuntoisena henkilönä jossa on kauheasti jotain vikaa, joka selittää hänen työttömyytensä. Tosiasiassa Suomessa on ainoastaan vaikeasti työllistävä työnantajasektori.
- Suomessa puhutaan palkkatuella työllistetyistä työntekijöistä ikään kuin tuki kohdistuisi työntekijään, vaikka tuki on tukea työnantajalle.
- Kun työtön sysätään johonkin tilastonsiistimiskurssille, orjatyöhön tai muuhun säilytyslokeroon pois tilastoista, käytetään ilmaisuja joilla annetaan ymmärtää työttömän PÄÄSSEEN jonnekin. Ikään kuin kysymys olisi työttömälle itselleen hyvästä - ellei jopa suorastaan mahtavasta - onnenpotkusta."
- Suomessa puhutaan vaikeasti työllistettävistä työnhakijoista. Tällä tavalla luodaan mielikuvaa työttömästä jonkinlaisena vammaisena, vajaakuntoisena henkilönä jossa on kauheasti jotain vikaa, joka selittää hänen työttömyytensä. Tosiasiassa Suomessa on ainoastaan vaikeasti työllistävä työnantajasektori.
- Suomessa puhutaan palkkatuella työllistetyistä työntekijöistä ikään kuin tuki kohdistuisi työntekijään, vaikka tuki on tukea työnantajalle.
- Kun työtön sysätään johonkin tilastonsiistimiskurssille, orjatyöhön tai muuhun säilytyslokeroon pois tilastoista, käytetään ilmaisuja joilla annetaan ymmärtää työttömän PÄÄSSEEN jonnekin. Ikään kuin kysymys olisi työttömälle itselleen hyvästä - ellei jopa suorastaan mahtavasta - onnenpotkusta."
Mielestäni kirjoittaja on osannut loistavasti tiivistää työttömyyteen
liittyvän verbaalisen kikkailun
ytimen. Työttömässä on aina jotain vikaa ja muut antavat hänelle armonpaloja,
joista hänen tulee olla kovasti kiitollinen?
Itse olen sitä mieltä, että nuo typerät työharjoittelut/työelämävalmennukset/työkokeilut olisivat hyviä siinä tapauksessa, että siellä saisi opetella joitain työllistymistä edistäviä taitoja. Työharjoittelijaa opetettaisiin esimerkiksi käyttämään Sap-järjestelmää, jonka osaamista moneen työpaikkaan nykyään vaaditaan. Mutta itse ainakin kun olin "työelämävalmennuksessa", sain siellä vaan keittää kahvia, täyttää ja tyhjentää astianpesukonetta ja käydä ostamassa kaupasta kahvit kahvihuoneeseen... Ja aina joskus sain jopa tehdä jonkun Excel-taulukon. Ja olen kuitenkin ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut.
VastaaPoistaEn oppinut TEV:ssa mitään hyödyllisiä taitoja, ja muutenkin tuli sellainen olo että ihan kuin olisin joku syrjäytynyt jota yritetään kuntouttaa... Vaikka ainakin omasta mielestäni olen ihan normaali, työkykyinen ja koulutettu ihminen ja ainoa este työpaikan saannille on vähäinen työkokemukseni.
Koko työelämä ja työnhakuhan on yhta kikkailua. Työnantajat ja niissä toimivat rekrytoijat ja päättäjäthän ovat asettaneet kriteerin töihinpääsylle joka ei ole mitenkään relevantti eli sen että valitty työnhakija on jo töissä. Näin potentiaaliset kilpailijat samoista työpaikosta saadaan pysymään pienempinä eli töissä olevat petaavat vain omia etujaan. Ja sitten ollaan niin armollisia kun otetaan joku työtön vähäksi aikaa töihin ilmaiseksi.
VastaaPoistaTyötön henkilö on todellakin erittäin huonossa asemassa työmarkkinoilla, koska työpaikanvaihtajat ovat aina etusijalla. Mitä kauemmin on ollut työttömänä, sitä huonompi on asema.
VastaaPoista