lauantai 3. elokuuta 2013

Minä en ala mitään



Minä en taas kerran pidä siitä tosiseikasta ettei minulla ala mitään kesän loputtua. Lomaltapalaamattomuusahdistus on taas täällä! Minulla ei ole ollut lomaa miltä palata eikä ole paikkaa minne palata ei-lomalta… Puoliso palaa töihin ja lapset menevät kouluun, mutta minä se vain kökötän vuodesta toiseen näissä samoissa kotiympyröissä. Minun täytynee taas hakeutua työvoimakoulutukseen ja/ tai opiskella aikani kuluksi avoimessa yliopistossa jotain oppiainetta, joka ei valitettavasti kuitenkaan ole mahdollisen työllistymisen kannalta hyödyllistä. Toiveet työllistymisestä olen joka tapauksessa voinut unohtaa jo monta vuotta sitten, joten on kai sitten samantekevää, mitä tässä puuhastelen?

8 kommenttia:

4* kirjoitti...

Juuri samaa mietin. Työelämän paikassa on pelkkää tyhjää (ja muuta elämää rajoittaa rahan puute).

Anonyymi kirjoitti...

Itse haluaisin työvoimakoulutukseen vuoden ja reilun kahden kuukauden työttömyyden jälkeen (koska muualle en tule näköjään pääsemään), mutta enpä ole kelvannut niihinkään. Olen hakenut tänä vuonaa kolmeen eri työvoimakoulutukseen ja nytkin on yksi hakemus vetämässä, mutta jostain syystä eivät huoli mihinkään, onkohan syy se että minulla on jo ammatti. Ikääkin on vain vähän alle 30 vuotta, joten ei se iästä pitäisi olla kiinni. Siis työvuosiakin olisi edessä vielä paljon, mutta ei tällä menolla taida tulla yhtäkään työvuotta minulle enää lisää :(

TOIvoton työtön kirjoitti...

Sitä ei kai kukaan tiedä, millä perusteella työvoimakoulutuksiin osallistujat lopulta valitaan? Olen osallistunut kahteen sellaiseen typo-koulutukseen, jossa on ollut mukana työssäkäyvä ei-työttömyysuhan alainen henkilö. Se jos mikä on väärin! Tästä asiasta annoinkin ihmettelevää palautetta koulutuksen palautelomakkeessa.

Anonyymi kirjoitti...

Asista toiseen. Kirsin Pihan kirjoitukseen (hyvä kirjoitus itsessään) HS:ssa 'Ihmissuhteet kariutuvat kun muuttuu itselleen tuntemattomaksi' joku itsetietoinen on taas kommentoinut seuraavasti:

"Deepak Chopraa ja Oprahia voisi pyytää tulemaan Suomeen antamaan työttömille ja syrjäytyneille kursseja kuinka he saisivat paremman suhteen itseensä. Tällöin he voisivat ottaa itseään niskasta kiinni, tajuta että muutos on itsestä kiinni, eikä mistään voi syyttää muita eikä olosuhteita".

Just joo.

Anonyymi kirjoitti...

Työttömien määrä ja valtion velka kasvavat. Itseään ruokkiva kierre. Ajat kovenevat. Työ karkaa kauemmas. Vaikeuttaa työllistymistä. Saa olla tyytyväinen vähäänkin mitä on.

Eläkevirka olisi mukava jos sellaisen saisi. Homma olisi sopivan haastavaa ja olisi jonkinlainen asiantuntija työssään. Ei vaadi pingottamista.

Vanhempana miettii työn mielekkyyttä ja epäilee kolegoiden asaintuntijuutta.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Eläkevirkoja ei taida juuri enää olla tai ainakin ne ovat huomattavasti vähentyneet.

Maikukas kirjoitti...

Hei!

Ensinnäkin kiitos blogistasi! Jäin reilun 20 vuoden jälkeen työttömäksi heinäkuussa, olin saman työnantajan palveluksessa koko ajan.
Nyt ikää 44 vuotta ja tuntuu että tuleeko tästä nyt sitten mitään ?!

Eli "untuvikko" olen työttömänä vielä. Työvoimapoliittista koulutusta ehdottivat minulle heti ensi käynnillä työkkärissä ja ehdin siitä jo innostua KUN en tiennyt että ei sinne niin vaan mennä/pääse.

Pääsin haastatteluun asti ja siellä todettiin että "ai jaa, oletkin ollut vasta näin vähän aikaa työttömänä". Ja tänään tuli tieto että en päässyt...

Tuntuu että olen tainnut olla aika tyhmä senkin suhteen että olen jumittanut saman työnantajan palveluksessa niin kauan.. eihän minulla ole kokemusta oikein mistään muusta kuin tuosta suppeasta alasta.
Olo on kuin koulusta valmistuneella, paitsi jotenkin vielä pahempi...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos kiitoksesta!
Olisinpa minäkin saanut olla 20 vuotta työelämässä, vaan lyhyeksi jäi. Sinä voit nyt huilata vähän aikaa, kunhan ei liian pitkäksi veny (mikä tosin helposti tapahtuu).