Nykyään hakiessa mitä tahansa työpaikkaa esiintyy
kummallinen ns. sosiaalisuuden vaatimus.
Tämä sosiaalisuuden käsite
ymmärretään täysin väärin, eli luullaan sen tarkoittavan avoimuutta, seurallisuutta, puheliaisuutta ja ulospäin
suuntautuneisuutta. Sosiaalisuudesta puhutaan kun oikeasti tarkoitetaan sosiaalisia taitoja. Sosiaalisissa
taidoissa on oikeasti kysymys kyvystä kohdata toinen ihminen, empaattisuudesta
jne.
Usein ns. sosiaalisina pidetyt ihmiset (eli puheliaat)
puhuvat tauotta vain itsestään ja omista asioistaan. Sekö sitten on sosiaalista
taitavuutta? Minun mielestäni ei!
Sosiaalisuus
on eri asia kuin sosiaaliset taidot
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita.
Sosiaalisuus tarkoittaa temperamentin piirteenä, että ihminen nauttii muiden
seurasta, asettaa sen yksinolon edelle ja hakeutuu muiden seuraan. Sosiaaliset taidot puolestaan tarkoittavat
opittua taitoa selvitä sosiaalisista tilanteista.
Sosiaaliselle
ihmiselle on tärkeää saada muilta huomiota, kiitosta ja arvostusta. Tämän takia
sosiaalinen ihminen on välillä herkkä kritiikille ja ympäristön tuomalle
paineelle olla samanlainen kuin muut.
Sosiaalisuudesta voi käyttää myös ilmaisua seurallisuus, koska sosiaalinen ihminen nauttii toisten seurasta
ja asettaa muiden seuraan hakeutumisen yksinolon edelle.
Sosiaalisuuteen kuuluu temperamentin piirteenä myös voimakas
tarve kiinnittyä emotionaalisesti muihin ihmisiin ja pitää yllä pitkäaikaisia,
emotionaalisia ihmissuhteita. Joillekin sosiaalisille ihmisille on kuitenkin
tyypillisempää ylläpitää suurta ja
kevyempää tuttavapiiriä.
Vähemmän sosiaalinen (eli vähemmän seurallinen) ihminen on mielellään yksin, itsenäisempi, eikä ole
kiinnostunut tapaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä.
Sosiaaliset taidot kehittyvät koko
ajan
Sosiaaliset taidot tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot voivat
olla riippumattomia toisistaan: ihminen voi olla täysin riippuvainen
muiden seurasta, mutta kyvytön tulemaan toimeen heidän kanssaan. Toisaalta hän
voi olla kyvykäs, mutta haluton olemaan
muiden kanssa.
Sosiaaliset taidot eivät ole perinnöllisiä kuten temperamenttipiirteet.
Kiinnostus ihmisiä kohtaan ei vielä takaa sosiaalisia taitoja, vaan ne täytyy
opetella erikseen.
Sosiaalisiin taitoihin
sisältyy muun muassa
- empatia – kyky eläytyä toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteensa ja niiden merkitys
- sympatia, joka tarkoittaa sitä, että toisen ihmisen kokemukset herättävät emootioita kuten sääliä ja myötätuntoa
- hienotunteisuus ja sosiaalinen herkkyys.
Juuri noita em. sosiaalisia
taitoja minulla on, mutta ne jäävät (esim. työhaastattelussa) sen varjoon,
kun en ole iloinen pälpättäjä. Haastattelijat tms. kertovat olevansa ulospäin
suuntautuneita, puheliaita jne. (heidän oma
arvionsa itsestään) ja minä sitä vastoin olen sisäänpäin kääntynyt,
hiljainen jne. (heidän arvionsa minusta).
Saan lähes aina luennon työpaikalla vaadittavasta ”sosiaalisuudesta” ja siitä, kuinka työyhteisössä
pitää ottaa oma paikkansa, vaikka sosiaaliset
taitoni ovatkin kunnossa - huolimatta siitä etten ole erityisen sosiaalinen
eli seurallinen.
Erittäin hyvä huomio. Harmitti monesti suunnattomasti aviomieheni puolesta, kun hän on erittäin epäsosiaalinen, puhuu vähän ja viihtyy yksin. Mutta sitten niitä sosiaalisia taitoja tarvittaessa löytyy enemmän kuin noilta hölöttäjiltä. Työhaasttatteluun mies aina kusuttiin, hän ravasi niissä jatkuvasti. Mutta sitten tyssäsi.
VastaaPoistaNyt hän on yrittäjä, kyllästyi työttömyyteen aivan totaalisesti ja aloitti oman yrityksen. Saa tehdä omaan tahtiin ja usein asiat hoituvat tietotekniikan välinein, eikä tarvita niitä small talk- taitoja.
Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä.
VastaaPoistaSosiaalisuuden ja verkostoitumisen tarpeen arviointi työnhakijalla ovatkin mielenkiintoisia asioita ja joista saa kunnon keskustelut aikaiseksi. Minullakaan ei ole TARVE olla sosiaalinen, mutta olen sitä mielelläni, jos se ei haittaa huomattavasti työtehtävien hoitoa. Eikö työyhteisössä pitäisikin olla erilaisilla vahvuuksia omaavia työntekijöitä ja jos kaikki olisivat sosiaalisia, niin olisivatko työpäivät sitten yhtä kahvipaussia, kysyn hieman provosoiden.
hups, edellinen Anonyymi olin minä eli tyonhaun.blogspot.com sepä vaan ei linkittynytkään.
VastaaPoistaLiikaa korostavat tuota sosiaalisuutta jopa koulutuksiin hakeutuessa. Olin keväällä haastattelussa taloushallinnon (lisäkoulutus jo alalla toimineille/koulutuksen omaaville) työvoimakoulutukseen. He koko ajan painottivat, että täällä joutuu oikeasti tekemään töitä, jep hei minähän olisinkin mennyt sinne vain laiskottelemaan. Mutta sen lisäksi suurin huolenaihe tuntui olevan se, että tulenko toimeen eri-ikäisten ja eri taustoista tulleiden ihmisten kanssa, kysyivät jopa tulenko myös miesten kanssa toimeen kun sinne pari varmaan niitäkin valitaan. No ensinnäkin olin menossa sinne opiskelemaan, en hankkimaan kavereita. Parissa toimistotyössä on tullut oltua, mutta ennen alan vaihtoa olin tehnyt vuosia töitä rakennusalalla, ja kesätöissä olen ollut nuorena mm. vanhainkodissa.. Kokemusta siis erilaisten ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa työskentelystä on kertynyt varmaan enemmän kuin näillä haastattelijoilla.
VastaaPoistaMutta siis pointtina tässä, että se sosiaalisuus näytti olevan tuolla jotenkin jopa häiritsevänkin tärkeää, varsinkin kun ala kuitenkaan ei ollut mikään sellainen, joka sitä vaatisi kauhean paljon, kuten lähihoitaja.
Ja turha varmaan sanoa, että en päässyt ko. koulutukseen. Eikä se minua edes haittaa, koska olen sen jälkeen tajunnut mitä todella haluan tehdä.
Hei! En ainakaan huomannut sähköpostiosoitettasi mistään, haluaisin mielelläni laittaa sinulle mailia :) Onnistuuko?
VastaaPoista- Mia
Minulla on nyt sähköposti toivotontyoton(at)gmail.com
VastaaPoistaMitään verkostomarkkinointitarjouksia tms. en sitten kaipaa!
Työyhteisössä pitäisi todellakin olla erilaisia vahvuuksia omaavia työntekijöitä, mutta tätä eivät rekrytoijat nimenomaan ymmärrä! Ammattitaitoinen rekrytoija ymmärtäisi
VastaaPoistasosiaalisuuden (seurallisuuden) ja sosiaalisten taitojen eron.