tiistai 27. elokuuta 2013

Kummallinen ”sosiaalisuuden” vaatimus



Nykyään hakiessa mitä tahansa työpaikkaa esiintyy kummallinen ns. sosiaalisuuden vaatimus.  Tämä sosiaalisuuden käsite ymmärretään täysin väärin, eli luullaan sen tarkoittavan avoimuutta, seurallisuutta, puheliaisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta. Sosiaalisuudesta puhutaan kun oikeasti tarkoitetaan sosiaalisia taitoja. Sosiaalisissa taidoissa on oikeasti kysymys kyvystä kohdata toinen ihminen, empaattisuudesta jne.
Usein ns. sosiaalisina pidetyt ihmiset (eli puheliaat) puhuvat tauotta vain itsestään ja omista asioistaan. Sekö sitten on sosiaalista taitavuutta? Minun mielestäni ei! 

Sosiaalisuus on eri asia kuin sosiaaliset taidot

Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Sosiaalisuus tarkoittaa temperamentin piirteenä, että ihminen nauttii muiden seurasta, asettaa sen yksinolon edelle ja hakeutuu muiden seuraan.  Sosiaaliset taidot puolestaan tarkoittavat opittua taitoa selvitä sosiaalisista tilanteista.
Sosiaaliselle ihmiselle on tärkeää saada muilta huomiota, kiitosta ja arvostusta. Tämän takia sosiaalinen ihminen on välillä herkkä kritiikille ja ympäristön tuomalle paineelle olla samanlainen kuin muut.
Sosiaalisuudesta voi käyttää myös ilmaisua seurallisuus, koska sosiaalinen ihminen nauttii toisten seurasta ja asettaa muiden seuraan hakeutumisen yksinolon edelle.
Sosiaalisuuteen kuuluu temperamentin piirteenä myös voimakas tarve kiinnittyä emotionaalisesti muihin ihmisiin ja pitää yllä pitkäaikaisia, emotionaalisia ihmissuhteita. Joillekin sosiaalisille ihmisille on kuitenkin tyypillisempää ylläpitää suurta ja kevyempää tuttavapiiriä.
Vähemmän sosiaalinen (eli vähemmän seurallinen) ihminen on mielellään yksin, itsenäisempi, eikä ole kiinnostunut tapaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä.


Sosiaaliset taidot kehittyvät koko ajan
Sosiaaliset taidot tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot voivat olla riippumattomia toisistaan: ihminen voi olla täysin riippuvainen muiden seurasta, mutta kyvytön tulemaan toimeen heidän kanssaan. Toisaalta hän voi olla kyvykäs, mutta haluton olemaan muiden kanssa.
Sosiaaliset taidot eivät ole perinnöllisiä kuten temperamenttipiirteet. Kiinnostus ihmisiä kohtaan ei vielä takaa sosiaalisia taitoja, vaan ne täytyy opetella erikseen.



Sosiaalisiin taitoihin sisältyy muun muassa
  • empatia – kyky eläytyä toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteensa ja niiden merkitys
  • sympatia, joka tarkoittaa sitä, että toisen ihmisen kokemukset herättävät emootioita kuten sääliä ja myötätuntoa
  • hienotunteisuus ja sosiaalinen herkkyys.
Lähde:  https://www.nyyti.fi/tietoa/sosiaalisuus-ja-sosiaaliset-taidot/sosiaalisten-taitojen-ominaisuuksia/

Juuri noita em. sosiaalisia taitoja minulla on, mutta ne jäävät (esim. työhaastattelussa) sen varjoon, kun en ole iloinen pälpättäjä. Haastattelijat tms. kertovat olevansa ulospäin suuntautuneita, puheliaita jne. (heidän oma arvionsa itsestään) ja minä sitä vastoin olen sisäänpäin kääntynyt, hiljainen jne. (heidän arvionsa minusta). Saan lähes aina luennon työpaikalla vaadittavasta ”sosiaalisuudesta” ja siitä, kuinka työyhteisössä pitää ottaa oma paikkansa, vaikka sosiaaliset taitoni ovatkin kunnossa - huolimatta siitä etten ole erityisen sosiaalinen eli seurallinen.


7 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Erittäin hyvä huomio. Harmitti monesti suunnattomasti aviomieheni puolesta, kun hän on erittäin epäsosiaalinen, puhuu vähän ja viihtyy yksin. Mutta sitten niitä sosiaalisia taitoja tarvittaessa löytyy enemmän kuin noilta hölöttäjiltä. Työhaasttatteluun mies aina kusuttiin, hän ravasi niissä jatkuvasti. Mutta sitten tyssäsi.
Nyt hän on yrittäjä, kyllästyi työttömyyteen aivan totaalisesti ja aloitti oman yrityksen. Saa tehdä omaan tahtiin ja usein asiat hoituvat tietotekniikan välinein, eikä tarvita niitä small talk- taitoja.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä.

Sosiaalisuuden ja verkostoitumisen tarpeen arviointi työnhakijalla ovatkin mielenkiintoisia asioita ja joista saa kunnon keskustelut aikaiseksi. Minullakaan ei ole TARVE olla sosiaalinen, mutta olen sitä mielelläni, jos se ei haittaa huomattavasti työtehtävien hoitoa. Eikö työyhteisössä pitäisikin olla erilaisilla vahvuuksia omaavia työntekijöitä ja jos kaikki olisivat sosiaalisia, niin olisivatko työpäivät sitten yhtä kahvipaussia, kysyn hieman provosoiden.

Työ Elama kirjoitti...

hups, edellinen Anonyymi olin minä eli tyonhaun.blogspot.com sepä vaan ei linkittynytkään.

Anonyymi kirjoitti...

Liikaa korostavat tuota sosiaalisuutta jopa koulutuksiin hakeutuessa. Olin keväällä haastattelussa taloushallinnon (lisäkoulutus jo alalla toimineille/koulutuksen omaaville) työvoimakoulutukseen. He koko ajan painottivat, että täällä joutuu oikeasti tekemään töitä, jep hei minähän olisinkin mennyt sinne vain laiskottelemaan. Mutta sen lisäksi suurin huolenaihe tuntui olevan se, että tulenko toimeen eri-ikäisten ja eri taustoista tulleiden ihmisten kanssa, kysyivät jopa tulenko myös miesten kanssa toimeen kun sinne pari varmaan niitäkin valitaan. No ensinnäkin olin menossa sinne opiskelemaan, en hankkimaan kavereita. Parissa toimistotyössä on tullut oltua, mutta ennen alan vaihtoa olin tehnyt vuosia töitä rakennusalalla, ja kesätöissä olen ollut nuorena mm. vanhainkodissa.. Kokemusta siis erilaisten ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa työskentelystä on kertynyt varmaan enemmän kuin näillä haastattelijoilla.
Mutta siis pointtina tässä, että se sosiaalisuus näytti olevan tuolla jotenkin jopa häiritsevänkin tärkeää, varsinkin kun ala kuitenkaan ei ollut mikään sellainen, joka sitä vaatisi kauhean paljon, kuten lähihoitaja.

Ja turha varmaan sanoa, että en päässyt ko. koulutukseen. Eikä se minua edes haittaa, koska olen sen jälkeen tajunnut mitä todella haluan tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei! En ainakaan huomannut sähköpostiosoitettasi mistään, haluaisin mielelläni laittaa sinulle mailia :) Onnistuuko?

- Mia

TOIvoton työtön kirjoitti...

Minulla on nyt sähköposti toivotontyoton(at)gmail.com

Mitään verkostomarkkinointitarjouksia tms. en sitten kaipaa!

TOIvoton työtön kirjoitti...

Työyhteisössä pitäisi todellakin olla erilaisia vahvuuksia omaavia työntekijöitä, mutta tätä eivät rekrytoijat nimenomaan ymmärrä! Ammattitaitoinen rekrytoija ymmärtäisi
sosiaalisuuden (seurallisuuden) ja sosiaalisten taitojen eron.