maanantai 12. elokuuta 2013

Työnsaannin mahdottomuudesta

Olen aiemminkin kirjoittanut minulle täällä työmarkkinoiden marginaalissa jäljelle jääneistä työllistymisen vaihtoehdoista, joista osa on kohdallani toteutunut ja osa puolestaan ei. Vaihtoehtoina ovat olleet:
- eläkkeelle jääneen henkilön tilalle työllistyminen
- määräaikainen äitiysloman tai hoitovapaan sijaisuus
- vuorotteluvapaan sijaisuus
- vuokratyö

Vuonna 2006 työllistyin eläkkeelle jääneen henkilön tilalle, mutta kyseessä oli valitettavasti lopetettava - ja siksi määräaikainen - virka. Vuonna 2008 sain "sijaisuuden sijaisuuden sijaisuuden" eli moninkertaisen sijaisuuden, jossa aina sijaistettiin edellistä sijaista. Tämä pesti päättyi (syksyllä 2008 alkaneen taantuman vuoksi) toukokuussa 2009. Yhteen viimeksi hakemaani 3 kk:n(!) vuorotteluvapaan sijaisuuteen oli 87 hakijaa, ja niitä paikkoja on muutenkin aivan liian vähän tarjolla. Todellista "työnvaihtoa" työttömien ja työllisten välillä ei oikeasti olekaan olemassa. Vuokratyöpaikkaa en ole koskaan onnistunut saamaan lukuisista hakemuksista ja haastatteluistakin huolimatta. Ihmettelenkin sitä, kuka ne vuokratyöpaikat oikein lopulta saa? 

"Vaikka työpaikkoja on hieman enemmän kuin viime vuonna, on niitä yhtä pirkanmaalaista työtöntä kohti vain 0,09 kappaletta." AL:n uutinen
Nämä ovat virallisesti avoimia työpaikkoja - piilotyöpaikkoja lienee olemassa, mutta nehän menevät kuitenkin suhteilla...

Todellisuudessa "vaihtoehdoikseni" jäävät (loputon) opiskelu avoimessa yliopistossa tai (valitettavasti) työvoimakoulutuksiin hakeutuminen. Olen tähän mennessä melko hyvin päässyt eli joutunut typoihin, mutta niihinkin hakijamäärät lisääntyvät jatkuvasti ja koulutukseen hyväksytyksi tulemisen todennäköisyys tulee entistä pienemmäksi. Lisäksi, kuten tunnettua,  näihin koulutuksiin sisältyy pakollinen palkaton työharjoittelu, jota en enää haluaisi tehdä. Opiskelu avoimessa yliopistossa tai työvoimakoulutuksiin osallistuminen eivät sitä paitsi työllistä minua, vaan koulutuksien järjestäjiä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakija määrät todellakin kasvaa kasvamistaan, ja silloin meillä pidemmän aikaa työttömänä olleilla on entistä pienemmät (lue olemattomat) mahdollisuudet saada yhtään mitään töitä. Hain keväällä työhön, jossa viikkotuntimäärä oli 4-8(!). Sain sieltä sähköpostia, jossa kerrottiin, että tätä paikkaa oli hakenut alle vuorokauden aikana yli 30 hakijaa.
Myös parin kuukauden määäräaikaisiin työpaikkoihin on kai valtavasti hakijoita, koska niistä ei useimmiten edes kuule mitään.

Ärsyttää myös se miten läheiseni yrittävät kai jotenkin lohduttaa sanomalla, että kyllä se joskus on tärpättävä ja kyllä sinä nyt vielä joskus pääset töihin. Olisihan tätä työttömyyttä helpompi kestää, jos tuo todella olisi totta. Valitettavasti vaan tiedän, ettei ole mitään mahdollisuuksia ellei opiskele jo kolmatta ammattia. Silloinkin mahdollisuudet kasvaisivat ehkä prosentin, mutta olisi ainakin jotain tekemistä ja tuntuisi kuuluvansa vähäksi aikaa johonkin muuhun kuin työttömien ryhmään.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Aina yhä uuden ammatin tai pätevyyden opiskelu on niin turhauttavaa, koska mitään takeita työllistymisestä ei yleensä silloinkaan tosiaan ole. Se, että on edes jotain järkevää tekemistä, on kuitenkin aina myönteinen asia.

4* kirjoitti...

Niin, työtön ei pysty saamaan edes noita vähätuntisia silpputöitä, koska hakijoita riittää, mm. opiskelijoille ja osalle eläkeläisistä on niin edullista tehdä osa-aikakeikkoja. Itse en koske tikullakaan enää keikkatöihin, koska rahallisesti ei jää mitään käteen.