torstai 8. elokuuta 2013

Vuosi vuodelta työttömämpi

Totuushan on tässä: "Nopeus on oleellista. Kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen työllistyminen on vaikeaa, vuoden jälkeen onnellinen ihme ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pienemmäksi pysyvän työpaikan todennäköisyys karkaa." (Lainaus Aamulehden pääkirjoituksesta 8.8.2013 )

Pääsin vielä työhaastatteluihin viime vuonna, jolloin olin kuitenkin ollut jo yli kolme vuotta työttömänä. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että CV:ssäni näkyi minun tehneen "jotain" vielä vuonna 2012, jolloin suoritin typossa yliopisto-opintoja. Kuten nyt on käynyt hyvinkin selväksi, ei noista opinnoista ollut mitään hyötyä työllistymisen kannalta. Kierteeni siis jatkuu jatkumistaan, vuodet vierivät ja työllistymisen mahdollisuus käy entistä olemattomammaksi. Lisää työttömiä, joilla on huomattavasti parempi työllistymistodennäköisyys tuoreen työkokemuksensa ansiosta, tulee työmarkkinoille lähes päivittäin. Mitä tulee ajatukseen pysyvästä työpaikasta, niin kyllä minulle se pysymätön (= määräaikainen) työpaikka kelpaisi oikein hyvin, mutta kun en saa enää sellaistakaan! Kaksi viimeis(in)tä työpaikkaanikin olivat määräaikaisia. Määräaikaisissa työpaikoissa on tietenkin se huono puoli, että määräaikaisuuden päätyttyä jää taas työttömäksi. Pätkätyöt ovat mielestäni kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin loputon työttömyys.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muista vaan se, että sinussa ei ole mitään vikaa. Vika on ihan muualla. Terv. Kohtalotoveri.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Avoimen opiskelijaprofiili on useimmiten täydennyskoulutukseen, harrastusluonteisuuteen tai uran vaihtoon keskittynyt. Työttömänä pelkkien avoimen kurssien (tai opintokokonaisuuksienkaan) suorittaminen ei siten juuri korreloi työllistymisen kanssa (ei liene koskaan niin tehnytkään).

Tilanteen alati kiristyessä työtön voi vielä työllistyä laajalla alueellisella työnhaulla ja/tai uran vaihdolla. Uudellamaalla on kova pula erityisopettajista ja melko suuri myös lastentarhanopettajista. Lisäksi kohtuullisen varma työpaikka olisi tarjolla sosiaalityöntekijöille ja terveydenhuollon edustajille. Sotepa- ja tietyillä pedagogiikan alan sektoreilla siis näyttää edelleen olevan kysyntää oikeista työntekijöistä.

Voisiko siis uran ja työnhakualueen vaihdosta olla apua pattitilanteessa? Ymmärrykseni mukaan "pula-aloilla" rekrytoidaan työntekijöitä vielä 'vanhaan malliin' papereiden perusteella.

Saretska kirjoitti...

Minulla alkaa määräaikainen palkkkatukityöpesti lähestyä loppuaan. Ei ole mitenkään oman alan työtä ollut ja palkka aivan minimi, mutta on ainakin vähän aikaa saanut tuntea kuuluvansa johonkin kodin ulkopuoliseenkin sosiaaliseen verkostoon. Työkavereita tulee ikävä, on sellainen hyvän ilmapiirin työmaa tuo. Enpä tiedä, auttaako tämä jatkotyöllistymisessä, tietysti toivon niin.
Ei meissä tosiaankaan mitään vikaa ole, sinussa, minussa ja monessa muussa kohtalotoverissa. Tuolla työelämässä nostaa isoa palkkaa tosi moni meitä tumpelompi, laiskempi, sairaampi jne... Olen huomannut. Paljon on kyse tuurista. Älyllä ja taidoilla ei ole niin suuri merkitys kuin sillä, että osaa vaan kauheasti ja kovaan ääneen aina kehua ja korostaa itseään.

Anonyymi kirjoitti...

Tumpelompi, laiskempi ja sairaampikin tarvitsee työn ja toimeentulon.. en kadehdi heitä. Toisiin vertailu ei hyödytä omaa tilannetta.
Tuntuu, että työhön pääsystä on tullut jotain ihmeellistä tositeevee-pudostuskilpailua, jossa vain yksi - muka paras - voittaa palkinnoksi työn. Ihan sairasta touhua. Mitähän pudonneiden olisi tarkoitus tehdä elääkseen?
Terv. Kohtalotoveri

4* kirjoitti...

"Mitähän pudonneiden olisi tarkoitus tehdä elääkseen?" Tämä on just olennainen kysymys, tavallisella ihmisellä ei ole perinteisesti eikä edelleenkään muita elantonsa ansaitsemismahdollisuuksia kuin palkkatyö. Kerjääminen ja varastaminen?

Pätkätyöt kelpaa minullekin, pätkän pituus vaan pitää laskea kuukausissa eikä päivissä.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/kolumnit/3034037/mieluummin-syrjaydyn-kuin-alan-sirkuspelleksi?fb_action_ids=370786059714647&fb_action_types=og.recommends

Anonyymi kirjoitti...

Millähän sitä tosiaan elättäisi itsensä kun ei mihinkään pääse töihin, kun ei sitä kokemusta ole tarpeeksi. Toisaalta sitä kokemusta ei saa kun ei pääse mihinkään.

"Mutta kaikillehan töitä riittää kun vaan hakee eikä ole nirso, jolle kelpaa vain johtajatason työ."
"Ja jos ei töitä viitsi tehdä ei silloin tarvitse myöskään tukia."
Näin ne aina työssäkäyneet ajattelevat, koska heillä on aina töitä riittänyt. Heidän on jotenkin h´tin vaikea tajuta, ettei kaikille todellakaan niitä PALKKAtöitä riitä, vaikka itse ovat pelipaikalla siellä työelämässä.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kyllä sen pätkätyönkin pituus pitäisi olla noin vuosi kerrallaan, jolloin siinä olisi edes jotain järkeä.

Työmarkkinoiden marginaaliin jouduttuaan ei liene väliä onko kokemusta vai ei, koska töihin ei kuitenkaan pääse!