Erehdyinpä laittamaan harjoittelupaikkahakemuksen alalle,
jota aion opiskella avoimessa yliopistossa. Olin aivan varma, ettei
hakemukseeni vastata lainkaan tai ainakin tulee suoraan vastaus, ettei paikkoja
ole juuri nyt tarjolla. Niinpä yllätyinkin iloisesti kun sain kutsun
haastatteluun. Haastattelussa sitten selvisi, ettei ”tällä hetkellä” (tai juuri
minulle?) olekaan tarvetta tai tarjontaa avoimista paikoista, koska siellä on
jo niitä paljonpuhuttuja hyviä tyyppejä
töissä! Tuon asian olisi voinut minulle kertoa sähköpostissa ja olla kokonaan
kutsumatta minua paikalle… Kuulemma on tapana tavata kaikki hakemuksen
lähettäjät, mutta miksi kertoa vasta tapaamisessa ettei mitään vapaita paikkoja
olekaan? Tai ehkä sitten osoittauduin
heti ei-niin-hyväksi-tyypiksi? Olin
niin toiveikas ja iloisesti yllättynyt ”haastattelukutsusta”, mutta jälleen
kerran kävi näin. Eipä ole minulle koskaan
eikä ikinä mitään työpaikkaa missään! Nyt minua itkettää, vituttaa
ja masentaa entistäkin enemmän! Miten olenkin jaksanut vielä elättää toivoa,
mutta näitä pettymyksiä en enää jaksa. No,
tuo oli vasta yksi paikka – ehkä kysyn seuraavasta paikasta tai sitten en? Aivan
valtavan turhauttavaa tämä yrittäminen, kun aina menee tavalla tai toisella
pieleen.
Monelle tutulle on tehty noin ihan työhaastatteluissakin. Paikka oli esimerkiksi jo täytetty, mutta halusivat nähdä, että "millainen tyyppi" oli kyseessä.. Saako kysyä mitä alaa opiskelet avoimessa? Tsemppi!
VastaaPoistaTsemppiä!
VastaaPoistaTsemppiä!
VastaaPoistaTiedän tasan tarkkaan tuon tunteen, kun ei yksinkertaisesti jaksa enää pettyä kerta toisensa jälkeen. Minä olin huhtikuussa haastattelussa (toistaiseksi viimeinen kerta kun olen haastatteluun päässyt), siellä ihan suoraan sanottiin, että ovat monelle sanoneet suoraan, ettei ole ihan heidän paikkansa. En sitten tiedä ovatko haastatelleet nämä ihmiset ja sanoneet haastattelun lopussa tuon, vai miten.
Mutta onpa tosi epäkohteliasta ja törkeätä pyytää haastatteluun, jos mitään paikkaa ei edes ole tarjota.
VastaaPoistaApua, onko harjoittelupaikankin (ilmaisen?) saaminen noin vaikeaa, olen ajatellut että se olisi "oljenkorsi" jos ei oikeaa työtä löydy... ja ikääkin mulla on melkein saman verran.
Tämä työn hakeminen ja siihen kuuluva cv-tehtailu, haastattelut ja referenssipyynnöt ovat menneet ihan farssiksi.
VastaaPoistaSuuri osa valtion tehtävistä on ilmoitettu haettaviksi, koska laki niin määrää. Nyt sentään joku järjellinen sielu jo laittaa viimeiseksi hakupäiväksi päivän ennen viran alkamishetkeä. Tästä työnhakija voi sitten päätellä onko haastatteluun ja valintaa varattu lainkaan aikaa.
Sitten on niitä valtion työpaikkoja joihin kyllä otetaan vastaan vastaan hakemuksia, vaikka paikka on jo käytännössä täytetty. Pätevät hakijat haastatellaan ja joskus testataankin, niin että voidaan osoittaa käytetyn riittävää "harkintaa" jo valitun henkilön eduksi. Näissä haastatteluissa on ihan erityisen turhauttavaa käydä haaskaamassa aikaansa. Vaikka on työtön, voi silti käyttää aikansa tarpeelliseen toimintaan.
Ja niihin avoimiin paikkoihin on aivan käsittämätön määrä kyvykkäitä hakijoita. Kolmen kuukauden sijaisuuteenkin haki 115 henkeä. Kiukkuiseksi tulee, kun sitten googlaa mahdolisen esimiehensä: valtiollakin on pikkupomoina, ja ehkä isompinakin, edollisia vankeustuomioita saaneita juristeja yms. Ei siinä rehellinen työntekijä valinnoissa pärjää. On ihan väärä luonneprofiili.
Voimia!!!
VastaaPoistaTuo valtion työpaikka-ilmoittelu on vanha juttu. Jo 90-luvulla paikat piti aina laittaa auki, vaikka jo tiedettiin kuka talon sisältä siihen otetaan.
Juu ei niitä harjoittelupaikkoja niin vain saa. Opiskellessani hain neljän kuukauden aikana 20 paikkaan harjoitteluun ennen kuin tärppäsi, ja siihenkin pääsin suhteilla. (Sain siis puhelinnumeron, ja soittaessani sanoin, että XX oli antanut numeron jne.)
VastaaPoistaMyös nyt työttömänä olen hakenut muutamiin paikkoihin harjoitteluun. Olisin siis tullut ihan ilmaiseksi töihin, mutta ei ole päässyt edes haastatteluun.
Siksi vähän pelottaa hakea uudestaan opiskelemaan (lähinnä työvoimakoulutuksiin), kun sitä "pelkää" ettei saakaan harjoittelupaikkaa..
Miten voi päästä työvoimakoulutukseen, kun ei pääse töihinkään liian vanhana?
VastaaPoistaOlen saanut postitse mainoksia rekryfirmoista, joita työkkäri käyttää koulutuksessaan. Näissä kehoitetaan heti pikimmiten hakemaan koulutukseen, jonka avulla on myös mahdollista työllistyä, tietenkin jos sopiva työllistäjä löytyy.
Pääsin ryhmähaastatteluun asti, mutta harjoittelupaikan puuttuessa ei minulla ollut mitään asiaa koulutusohjelmaan.
Tyhjän saa pyytämättäkin ja nyt on tilanne se, että en enää viitsi edes hakea avoimina oleviin paikkoihinkaan koska kaiken tämän julmetun hakemisen jälkeen (8 kk työtön/60 hakemusta) minun panostani ei tarvita missään.
Turha minun on lyödä enää päätäni seinään. Mitenkähän sitten suu pannaan, kun taloustilanne tästä pikkuhiljaa elpyy ja vanhatkin tarvitaan taas paskahommiin?
Tyhjän saa pyytämälläkin, kuten olen usein sanonut. Kunpa tulisikin sellainen taloustilanne, että meidät "vanhat hylkiötkin" tarvittaisiin töihin!
VastaaPoistaEn halua ainakaan vielä kertoa seuraavaa (jo kolmatta) opiskelualaani avoimessa yliopistossa, koska opinnot eivät ole vielä edes alkaneet enkä tiedä tuleeko niistä edes mitään...
Ei pääse "vanhat" töihin, mutta ei pääse nuoretkaan (alle 30 vuotiaat).
VastaaPoistaEli ketkä ovat ne oikeutetut, jotka saavat siellä työelämässä olla.. Tuleehan se työvoimapula kohta, kun vain noin 30-40 vuotiaat täydellisen cv´n omistavat (ei siis ainoatakaan aukkoa cv´ssä) kelpaavat. Nyt on hyödyttöminä tuhansia ja tuhansia "liian vanhoja" yli 39 vuotiaita ja alle kolmekymppisiä työttömiä, jotka eivät saa lisää työkokemusta. Pian loppuu työntekijät, koska kellään ei ole tarvittavaa työkokemusta, joko ei ollenkaan tai vanhentunutta, kun ei ole päässyt mihinkään aikoihin.
Minä olen ajatellut, että työnteon taito on kuin pyörällä ajo tai luistelu, kun sen kerran on oppinut, kyllä se osaaminen sieltä takaraivosta tai selkäytimestä elpyy, kun pääsee taas pyörän selkään tai luistimille, eli töihin.
VastaaPoistaOlen ajatellut niinkin, että tässä maailmassa ei muuta olekaan, kun tavallisia töitä, joita tekee ihan tavalliset ihmiset, vaikka he itse itsestään ja työnsä "vaativuudesta" muuta kuvittelisivatkin ja väittäisivätkin. Ei ne työnantajatkaan sen kummempia ole, ei kukaan niistä ole osannut yhtään mitään enempää kuin me muutkaan aloittaessaan hommansa. Ihmiset kasvavat tehtäviinsä. Työttömälle se tehtäviin kasvaminen on vaan kohtuuttoman haastavaa, kun ei sitä työpaikkaa ole...
Silti ilmoituksissa haetaan aina jotain jumalasta seuraavaa yli-jeesusta, joka osaa lukea ajatukset ja nähdä tulevaisuuteen. Just joo, näkis vaan sellaisenkin joskus jossain.
~Kohtalotoveri~