perjantai 20. toukokuuta 2016

Työttömyydestä boreoutiin?

”Sopiva kiire on mielekästä ja työpäivän päätteeksi on hyvä mieli kun on saanut paljon aikaiseksi ja antanut todella vastinetta sille palkalle, mitä ansaitsee.” "Boreout" uhkaa, jos työtehtävät on organisoitu huonosti, niitä ei ole lainkaan tai ne vähätkin tehtävät ovat yhdentekeviä tai tyhjänpäiväisiä… Työpäivät ovat puuduttavia ilman järjellistä tekemistä. Boreoutista kärsivä henkilö ei ole laiska, mutta hän joutuu olemaan laiska (ilman työtehtäviä).

Puolet projektityösuhteestani on jo kulunut, mutta en olekaan päässyt tekemään sitä, mitä minun oli tarkoitus tehdä! Työpäiväni pitenivät, mutta työtehtävät sen sijaan vähenivät (verrattuna palkkatukityöhön). En itse voi asialle mitään, ja henkilö, jonka pitäisi hoitaa asioita mahdollistaakseen seuraavan vaiheen (eli minun osuuteni) on kyllä erittäin tietoinen tilanteesta. Minut nimenomaan palkattiin tekemään tietty asia (yhdeltä osaltaan) loppuun ja nyt kun kerran olen paikalla, niin ”ehkä” kannattaisi hyödyntää sitä.  Minulla on töitä, mutta ei toisaalta kuitenkaan ole. Onhan sitä jonkin verran jo olemassa olevien tietojen päivittämisessä ja ylläpidossa, mutta kokonaan uutta tietoa en nyt sitten ole päässyt tallentamaan. Tällaisia projektit kuntatasolla sitten näemmä ovat. No, eipä puolustusvoimissakaan juuri ruuhkaa työtehtävistä ollut, vaan esimieheni jopa sanoi minulle, että ”täällä pitää itse keksiä tekemistä…”

Minua ei tarvita työttömänä, mutta ei näemmä tarvita myöskään töissä?! 


2 kommenttia:

  1. Hei! Jaan kokemuksesi puolustusvoimista. Olin vuoden vuorotteluvapaalla olevan sijaisena enkä koko vuoden aikana päässyt perille, mitä minun oletettiin tekevän. Kyselin hommien perään, mutta mitään ei löytynyt. Työtodistukseen sitten sain arvostelun "hyvä" ahkeruudesta ja työtaidosta - vaikka kummastakaan ei ollut puutetta. Vain töistä! Esimies ei koskaan käynyt huoneessani "kokonaisena" - ainoastaan muutaman kerran ovella toinen jalka käytävässä ja toinen huoneen puolella. Taisin olla herralle kovin pelottava tapaus. Myös kehityskeskustelu käytiin Lyncin välityksellä (kummallista minusta). En kyllä turhemmassa hommassa ole koskaan ollut. Mutta - no, se olikin kapiaisen rouvan vakipaikka. Ehkä se selittää jotain.

    Tsemppiä työkuvioihin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempistä!

    Puolustusvoimat on kyllä mielenkiintoinen organisaatio. On kohta 8,5 vuotta siitä kun määräaikainen virkani siellä päättyi, minkä jälkeen väkeä on ymmärtääkseni vähennetty rankasti säästöjen nimissä. Silti siellä taatusti edelleen työskentelee noita suojatyöpaikkalaisia, joilla ei juurikaan järkevää tekemistä ole.

    VastaaPoista