maanantai 6. kesäkuuta 2011

Ynseät ja tympeät

Tässä kaupungissa - vuosien työnhakukokemusten perusteella - on harvinaisen ynseitä työnantajia! Useimpiin paikkoihin ei millään pääse haastatteluun. Täällä on paljon sisäsiittoisia firmoja, joissa ovat vuodesta toiseen samat ihmiset töissä ja heidän sukulaisiaan palkataan töihin. Erääseen firmaan onnistuin pääsemään noin vuodeksi töihin, ja henkilöstögalleriaa katsoessani en voinut olla kiinnittämättä huomiota samoihin sukunimiin ja samankaltaiseen ulkonäköön useiden henkilöiden kohdalla. Eräässä valtion organisaatiossa nepotismi oli vielä näkyvämpi ilmiö. Tätähän tämä on, minkä sille voi?

Eräs ”tuttu” firma näkyy hakevan sen alan tekijöitä, jolle viime vuosina yritin - huonolla menestyksellä - suuntautua. En koskaan ole päässyt ko. firmaan haastatteluun, enkä todellakaan pääsisi NYT pitkäaikaistyöttömänä, yli neljäkymppisenä ja vielä kaiken lisäksi naisena. Ymmärrän siis olla hakematta sinne enemmän pahan mielen ja vitutuksen välttämiseksi.

Viime aikoina olen laittanut kokonaista neljä (jo etukäteen turhaksi ja TOIvottomaksi tietämääni) työhakemusta. Yhteen  niistä sain jopa henkilökohtaisen sähköpostivastauksen tyyliin: Hei xxxxx, kiitos hakemuksestasi etc., mutta siihenpä se sitten tuleekin jäämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti