Työttömyys ja tyytymättömyys

Lähde: Työttömyyden pitkä varjo

Olen tässä lyhennellen nostanut esiin yllä mainitusta kirjoituksesta mielestäni kiinnostavia ja itseenikin sopivia asioita. Omat huomautukseni olen laittanut sulkumerkkien sisään. Tutkimuksissa on tehty joitakin työttömyyskokemukseen liittyviä mielenkiintoisia havaintoja, joista voin suurelta osin olla samaa mieltä oman kokemukseni perusteella. 

Tyytymättömyys elämään kasvaa

On yleisesti tunnettua, että työttömyydellä on monet kasvot ja monenlaisia vaikutuksia yksilöiden, perheiden ja koko yhteiskunnan elämään. Työttömyyden vaikutukset ovat taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja psyykkisiä.[ ]. Työttömyyden jälkeiseen hyvinvointiin vaikuttaa olennaisesti myös se millaisiin vaihtoehtoihin työttömyys päättyy. Mattias Strandh (2000) osoitti, että työttömien hyvinvointi koheni parhaiten jos työttömyys päättyi yksilön kannalta selkeisiin ja pitkäkestoisempiin ratkaisuihin kuten pitkäkestoiseen koulutukseen, pysyvään työllisyyteen tai eläkeratkaisuun. Vähiten hyvinvointia nostivat lyhytkestoinen koulutus ja pätkätyöt. [ ] 

Peräti 15 vuoden pituisen jakson mahdollistava paneeliaineisto ja sen perusteella tehty pitkittäisseuranta osoitti, että työttömyyskokemus laskee yksilön tyytyväisyyttä elämään ja sen vaikutukset ovat pitkävaikutteisia. [ ]

Elämässä tapahtuvat muutokset yleisesti ottaen vaikuttavat subjektiiviseen hyvinvointiin, mutta vain tilapäisesti sillä tietyn ajan kuluttua elämä palautuu entiselle uralleen. Tutkimusten mukaan paluu normaaliin tapahtuu yleensä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Työttömyyskokemusten suhteen asiat näyttävät olevan kokonaan toisin. Kerran koettu työttömyys painaa ihmisten mieltä, ja alentaa psyykkistä hyvinvointia, niin ettei se palaa enää entiselle hyvinvoinnin tasolle, vaikka yksilö työllistyisikin. Vain erittäin olennainen tulo- ja hyvinvointitason kasvu voi pelastaa tästä kielteisestä kokemuksesta kuiville, mutta useimmilla yksilöillä se ei koskaan palannut entiselle tasolle, vaan jäi työttömyyttä edeltänyttä ja ns. tyytyväisyyden perustasoa alemmalle tasolle. Tätä perusasetelmaa voitiin tutkimuksen mukaan vielä täsmentää niin, että ne, joiden koulutus oli 15 vuoden tarkasteluaikana korkeampi kuin muiden olivat elämäänsä yleensä tyytyväisempiä kuin alemman koulutuksen omaavat. Ne työttömät, joilla oli ennen tutkimusjaksoakin työttömyyskokemuksia, olivat muita työttömiä tyytymättömämpiä elämään ja samoin ne, joiden työttömyys oli kestänyt pidempään kuin vuoden. Jos taas työttömyys toistui, kasvoi tyytymättömyys elämään entistäkin enemmän.

(Paluu ”normaaliin” jonkun traumaattisen tai muuten elämää mullistavan kokemuksen jälkeen ei välttämättä todellakaan tapahdu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua!)

Naiset eivät reagoi työttömyyteen yhtä negatiivisesti

Kun tutkimuksessa testattiin sellaisten tekijöiden, kuten tulot, sukupuoli ja työttömyyden kesto, vaikutusta työttömyyden aiheuttamaan subjektiivisen hyvinvoinnin muutokseen, niin tutkimusaineisto osoittaa edelleen sen, että naiset eivät reagoi työttömyyteen yhtä negatiivisesti kuin miehet. Toisin sanoen naisten subjektiivinen hyvinvointi ei alene työttömyyden seurauksena niin merkittävästi kuin miesten subjektiivinen hyvinvointi. [ ]. 

(En ole tästä havainnosta lainkaan samaa mieltä, koska minulle työttömyys on aivan yhtä paha kokemus kuin miehillekin, mutta minun on vain silti pakko siihen hammasta purren tyytyä!)

Työttömyyteen ei myöskään totuta

Sen, että subjektiivinen hyvinvointi yleensä laski työttömyyden toistuessa, tutkijat tulkitsivat niin, että työttömyyteen ei totuta, vaan uusi työttömyys on aina uusi isku itsetunnolle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Työttömyyteen siis tottuvat vain ympäristö ja poliitikot.