maanantai 17. heinäkuuta 2017

Loma joka ei lopu (eikä ala)

Näin loma-aikaan työpaikattomalla ajankohtaisia ovat samat, vuodesta toiseen toistuvat ajatukset lomaan liittyenKesä on työttömän parasta aikaa, koska silloin muu perhe on lomalla ja työtön voi kuvitella olevansa lomalla itsekin.  


  
Kun viimeksi jäin ”lomalle”noin vuosi sitten:
Työpaikattomuus ei ole lomailua vaan lomattomuutta.
"Pätkätöiden välissä" olen ollut jo kohta vuoden eikä seuraavaa pätkää ole tiedossa. 

Kesäloma on ohi! Miltä töihin paluu tuntuu?

Töihin on kiva palata.
Töihin paluu ahdistaa. 
Töihin paluu ei haittaa, mutta loma olisi saanut jatkua vielä muutaman viikon.

Ei ole työtä mihin palata. 



11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Maailmaa nähneenä voin sanoa, että sinulla on asiat hyvin. Tuolla on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät saa edes tarpeeksi ruokaa joka päivä ja he vaihtaisivat paikkaa kanssasi silmänräpäyksessä. Niin ja todennäköisesti olisivat onnellisia.

Yritä hyväksyä tilanne ja tyytyä siihen, mitä sinulla on, koska työmarkkinoille sinulla tuskin on enää mitään asiaa. Näyttää siltä, että pelisi on menetetty lopun iäksi. Työmarkkinoilla pärjäävät nykyään vain ne, joilla on kontakteja, ovat myyntihenkisiä tai omaavat kovaa osaamista.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas siinä typerä kirjoitus. Ei sitä kuule koskaan tiedä mistä ne kontaktit ilmestyvät.

Todennäköisesti olisivat hetken aikaa onnellisia mutta yleensä ihmisillä on pyrkimys parempaan. Ja kun olisivat hetken katselleet touhua täälläpäin niin kyllä se onnellisuuskin siitä pikkuhiljaa karisisi kun eivät voisi osallistua mihinkään niinkuin muut. Myös pyrkimys samanarvoisuuteen on aika syvällä ihmisissä. Mutta hyvä kun olet päässyt tuota maailmaa näkemään.

Työpaikaton kirjoitti...

En oikein ymmärrä, mikä tuon ensimmäisen kirjoittajan kommentin tarkoitus on? Aina on niitä, joilla menee huonommin, ja niitä joilla menee paremmin kuin itsellä. Se ei oikeastaan kuulu tähän.

Mitä tulee tuohon myyntihenkisyys- ym. soopaan, työelämässä oikeasti tarvittaisiin monenlaisia ihmisiä, mutta sitä ei nyt vain tällä hetkellä ymmärretä. Kaikkien pitäisi muka - työtehtävästä riippumatta - olla samanlaisia verkostoituneita paskanjauhajia. "Kovan osaamisen" voi myös ymmärtää monella tavalla. Mitä se loppujen lopuksi on? Suuria keskinkertaisuuksia enemmistö työssäkäyvistä kuitenkin on.

Onnittelut kommentin kirjoittajalle, jos hän on oman määrittelynsä kaltainen ja hänellä on varma työpaikka eläkeikään asti!

tth78 kirjoitti...

Heh, noita ensimmäisen kirjoittajan kaltaisia liikkuu joukossamme runsaasti. Siis heitä, ketkä kuvittelevat saavuttaneensa asemansa oman erityisyytensä ansiosta...Onnea harhaiselle tielle.

Ihminen on luonnostaan halukas kehittymään ja kehittämään, joten siksi en usko, että ne miljoonat viihtyisivät kengissämme alkuhuuman jälkeen kovinkaan pitkään.

Kuulen joskus ruuhkavuosia viettäviltä kavereiltani, että miten olisikin ihanaa kun voisi vaan olla tekemättä mitään. Saisi antaa akkujen latautua. Joskus olen kysynyt, että mikä on pisin aika, mitä ovat yhtäjaksoisesti tehneet jotain asiaa, ilman että se on oikeastaan edennyt minnekään? Yleensä kuulen jostain saamattomuudesta johtuvan, ettei ole vienyt autoa pesulaan tai pihalle jonkin pation rakentaminen on vienyt viikkoja. Kun sitten kerron, että olen hakenut 2718 kertaa töitä, tuloksetta, siis kymmenen vuotta olen ollut tässä tilassa, niin näen kavereitteni käsityskykyä kuvaavien sulakkeiden poksahtavan päässä kun eivät ymmärrä sitä kokoluokkaa, mitä tuo edustaa. Siis 25% eli neljännes elämästäni olen ollut tyynessä vedessä etenemättä minnekään. Mutta eiväthän he ymmärrä. Yhtä hyvin voisi köyhälle yrittää selittää, miten paljon triljoonassa on rahaa...

Ehkä se on aikalaistemme empatiakyvyn puute kun saa laukomaan kaikenlaisia latteuksia, eikä oikeasti kyetä ymmärtämään sitä vakavaa tilannetta, joka maassamme vallitsee, vaan uskotaan sokeasti iltapäivälehtien lööppejä siitä, että kaikki on hyvin...

Anonyymi kirjoitti...

Vähän sama kuin sanoisi sille 20h/viikko töitä tekevälle alepan kassalle että tyydy siihen äläkä hae sitä osastovastaavan paikkaa kun suurin osa maailmanväestöstä olisi tyytyväinen jo siihen mitä sinulla on nyt. Näin kun oltaisiin aina ajateltu niin asuttaisiin ehkä vieläkin luolissa. Toiset kun asuvat taivasalla niin mikäs meillä on ollessa?

Anonyymi kirjoitti...

Hetkinen hetkinen. En ikinä sanonut, että minulla on työtä. Olen työtön. Totesin vaan, että meillä täällä suomessa on työttömänä paljon helpompaa kuin suuressa osassa maailmaa. Kovalla osaamisella tarkoitin sitä, että jos olisit erityisen hyvä jossain, niin sinulla olisi todennäköisesti töitä. Keskinkertaiset pitävät paikoistaan kynsin ja hampain kiinni, osaajat valitsevat paikkansa.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä se kova osaaminenkaan auta työllistymään jos palkkapaikkoja on vähän. T työtön tohtor

Työpaikaton kirjoitti...

Ajattelin ensimmäisen anonyymin kommentoijan olevan työssäkäyvä hänen ylimielisestä asenteestaan johtuen. Kova osaaminen on suhteellinen käsite, mutta todellakin, meille keskinkertaisille on aina vain vähemmän työpaikkoja Kilpailu niistä vähistä on siitä johtuen suhteettoman kovaa.

Anonyymi kirjoitti...

Harva on mikään "kova osaaja" ja niillekin tuntuu tulevan virheitä. Se on kyllä totta että suurin osa keskikertaisia ja heidän kesken työpaikan saanti on arpapeliä. Kenellä on suhteita jo syntymässään ja kuka jää sivuun milloin minkäkin syyn vuoksi.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Se 'kova' osaaminen on kyllä myös onnen kauppaa: osaaminen voi kehittyä sille 'kovalle' tasolle vain tekemällä asioita oikeassa ympäristössä ja tehtävissä. Tässä(kään) mielessä tasa-arvosta ei kannata puhua Suomessa, sillä yhä useammilta evätään mahdollisuus hankkia osaamista oikeissa olosuhteissa. Minä uskon, että jos osaamisessa kyse olisi jostain olennaisesti sisäsyntyisestä, niin se olisi näkynyt jo (esimerkiksi) opiskeluaikoina. Tällaiseen en ole juuri yli 20 vuoden opintojen aikana oikeasti törmännyt.

Puutaheinää jauhaneelle aloittajalle voisi vain todeta, että myös osaamisen kehittymisen taustatekijöistä (nyky-Suomen rakenteellisen epätasa-arvon aikaansaamista uusista realiteeteista) kannattaisi edes yrittää päästä jyvälle. Osaaminenhan on myös suhteellinen ja Suomessa banaalin ylikorostettu käsite, siinä missä vaikkapa sekin, mitä tarkoittaa "sen verran maailmaa nähnyt".

Työnantajien ylivaltaa puoltavalle, "myyntihenkisyyden" ilosanomaa palvovalle tuomionjulistajalle vielä tiedoksi se, että kontaktit ihan oikeasti syntyvät mahdollisuudesta tehdä työtä ja hankkia sitä kautta työkokemusta.

Työpaikaton kirjoitti...

Juuri näin. Jälleen viisaita sanoja Nils Erikiltä.

Mukavaa, kun on pitkästä aikaa tullut paljon kommentteja!