Tässä (hieman kärjistettyäkin) vertailua työllisen ja
työttömän välillä:
Työllisellä
on Työttömällä on
arvostus
(työstä riippuen) aliarvostus
|
kalenteri
täynnä menemisiä ja tulemisia kalenteri
tyhjää täynnä
|
lounas- ja
liikuntasetelit ilmaiset
tai halvat harrastukset
|
nettotulot nollatulot
|
palkka työmarkkinatuki
|
Rahaa ostaa
(palkasta riippuen) auto, talo, kirppikset
kalliita vaatteita,
kenkiä ja laukkuja yms.
|
työterveyshuolto terveyskeskus
|
työyhteisö vertaistuki
netissä
|
rahaa on rahaton
|
tulot on tuloton
|
ura on uraton
|
verkostot
on verkostoton
|
Työllinen ”kohkaa” tärkeänä työnsä perässä eikä ehdi juuri muuta ajatella.
Työtön
miettii mitä tänäänkin tekisi ja ehtii
ajatella aivan liikaa asioita…
Ja varsinkin ehtii ajatella miljoona kertaa päivässä esim. sitä miksi minä en ole ansainnut työtä vaikka olen tehnyt sen saamiseksi paljon, tai miettiä mitä olen mahdollisesti tehnyt väärin ja missä kohtaa. Ja paljon paljon muuta mitä työllisillä ei ikinä tulisi edes mieleen.
VastaaPoistaAivan. Pahinta tassa on se etta aina tuntee olevansa vaaranlainen eika enaa tieda millainen pitaisi olla. Omana itsenaan ei kelpaa. Tyonantajat hakevat yli-ihmisia ja tyopaikalla jo samaa tyota tekevat eivat todellakaan omaa kaikkia taitoja ja ominaisuuksia mita tyopaikkailmoituksissa haetaan. Eli uuden tyontekijan odotetaan paikkaavan muiden tyontekijoiden puutteita mutta nama muut saavat jatkaa porhaltamistaan naine puutteineen. Niin lohdutonta.
VastaaPoistaArvostuksen puutteesta kärsii myös moni töissä käyvä. Täynnä oleva kalenteri aiheuttaa useille stressiä. Mihin työtön lounasseteleitä tarvitsee kun on aikaa itse tehdä ruokaa? Nettotulot on se työttömyysetuus jonka saa jos saa. Työtön oppii harkitsemaan rahan käyttöä. Nyt on se paha päivä jota varten olet säästänyt! Elämää rikastuttavia asioita molemmat, ruoanlaitto ja säästäväisyys.
VastaaPoistaEi matkan tarvitse olla pitkä/kallis formaattimatka - mikä tahansa muutos voi olla "matka". Työyhteisö voi olla myös epämiellyttävä selviytymisareena varsinkin huonoina aikoina. Ura on työelämään liittyvä käsite jota ainakaan itse en kaipaa. Tärkeät verkostot jää - uusia syntyy.
Säästöjä ei ole enää pitkäaikaistyöttömyyden aikana ja varsinkaan työmarkkinatuelle putoamisen jälkeen kertynyt - aikaisemmat säästöt on jo kulutettu.
VastaaPoistaHuonoista työyhteisöistä on minullakin kokemusta, mutta silti olisin mieluimmin töissä kuin kokonaan ilman työyhteisöä.
Ei työssä käyväkään kelpaa omana itsenään työpaikalla, josta on tullut suurta teatteria. Parempi olla sanomatta mitä mieltä mistään on oikeasti vaan mukailla aina pikkupomoa. Työllisilläkään ei välttämättä ole arvostusta, täysi kalenteri on stressaavaa ja poissa tehtävästä työstä, liikuntasetelit maksavat, lounasseteleitä ei ole, harrastuksiin hädin tuskin ehtii, tuloja on kyllä mutta ei niillä mitään kulutusjuhlaa vietetä eikä osteta kalliita mitään tuotteita, työmatkoja ei ole, lomamatkat ovat vapaaehtoisia, työterveyshuollossa riippuu kenen lääkärin pakeille sattuu pääsemään (välittääkö vai ei), työyhteisö ei ole paratiisi vaan voi olla täynnä selkään puukottajia, rahaa on elämiseen mutta tarkkana saa olla jos aikoo jäädä vähän yli, ura ei ole yhtä kuin työ, verkostoja on tai ei. Edelleen olen sitä mieltä, että työttömyydessä pahinta on rahattomuus, ei työn (=tekemisen) puute.
VastaaPoistaTöissä voi olla ilman sen kummempaa uraa, mutta uraa ei voi olla ilman työpaikkaa. Urasta kirjoittaessani tarkoitan lähinnä sellaista työssäoloa, jota työttömyys ei ole katkaissut.
VastaaPoistaKylläpäs tuo vertailutaulukko on osuva! Itse olen ollut (vasta) puoli vuotta työttömänä ja tunnen itseni päivä päivältä huonommaksi ja vähemmän arvostetuksi. Suomalainen yhteiskunta kun on suorituspainotteinen, täällä ei ole helppoa olla työttömänä. Työtä siis odotellessa!
VastaaPoista