tiistai 13. syyskuuta 2016

Työpaikkakokemuksiani

Tällaisia työpaikkakokemuksia minulle on huikean 12 vuoden ”työurani” aikana kertynyt – luulisi oikeastaan ettei minulla näiden kokemusten jälkeen enää olisi ollut halua pysyä edelleen työelämässä tai vielä palata sinne. Tässä hieman erilainen CV:

Työpaikka 1 (1990 -99)
  • insinöörin työtä
  • luulin aluksi kuuluvani joukkoon 
  • tulin kuitenkin irtisanotuksi ja ulkoistetuksi sekä myöhemmin kokonaan syrjäytetyksi 
  • äitiyslomani jälkeen minulla ei enää ollut paluuta töihin
Työpaikka 2 (2006 -07)
  • toimistosihteerin/ piirtäjän työtä
  • sovinismin ja nepotismin kehto
  • kahvinkeitto oli olennainen osa (vähäisiä) työtehtäviä
  • nössö esimies ja täysmulkero esimiehen esimies
Työpaikka 3 (2008 -09)
  • teknisen kirjoittajan/ dokumentoijan työtä
  • esimies oli keskenkasvuinen hemmoteltu prinsessa ja esimiehen esimies
    (nainen myös) oikea käärme 
  • nämä kaksi kuiskuttelivat keskenään sermin takana…
  • hirveä työilmapiiri johtuen muidenkin kuin esinaisten keskenkasvuisuudesta ja hiekkalaatikkomeiningistä (vaikka kaikki olivat iältään aikuisia naisia!)
  • työ oli kuitenkin lähellä sitä, mitä olisin oikeasti halunnut työkseni tehdä
Työpaikka 4 (2015 -16)
  • projektiluonteinen toimistosihteerin paikka huonolla palkalla
  • hyvin erilaista työtä kuin aikaisemmin olen tehnyt
  • aikuisia naisia myös henkisesti, joten työilmapiiri hyvä
  • liian vähän ja tylsähköä työtä…

Olen hyvin (liiankin?) kriittinen ihminen ja yleensä olen ollut työpaikoilla jonkinlaisessa sivustakatsojan/ ulkopuolisen/ käväisijän asemassa, joten sieltä minun on ollut helppo nähdä sellaista, mitä muut - asioiden tilaan jo tottuneet - eivät ehkä huomaa. Kaksi viimeis(in)tä työympäristöäni olivat naisvaltaisia, mutta eroa niiden välillä todellakin oli kuin yöllä ja päivällä! 

Tästäkö johtuu, että muistan monet asiat (erityisesti loukkaukset) liiankin hyvin?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, miten olisi uuden ammatin opiskelu? Et ole viimeisen 7 vuoden aikana päässyt tekemään oman alasi töitä tai sellaista työtä, josta olisit edes pitänyt. Mikä on todennäköisyys, että yhtäkkiä saisit sellaista työtä, johon sinulla on tutkinto? Ainahan voi toivoa, mutta mielestäni nykyinen aika ei vaikuta kovin lupaavalta. Onko opiskelu siis täysin poissuljettu vaihtoehto? Työkkärin kurssit taitavat olla ihan turhia.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Nimenomaan työvoimakoulutuksena olen jo opiskellut uusia "ammatteja"
enkä enää edes ole hakenut insinöörin töitä vuosikausiin, joten työttömyyteni ei johdu vanhentuneessa insinöörin tutkinnossani "roikkumisesta". Olen ollut avoin uusille mahdollisuuksille ainakin
vuodesta 2009 alkaen, niitä vain ei ole juurikaan tullut. Eiköhän työllistymättömyyteeni vaikuta lähinnä työpaikkojen puute ja ikä.