keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kaksi kuukautta työttömänä

Olen nyt ollut kaksi kuukautta pois työelämästä. Elokuussa aikani vielä kului melko mukavasti, koska saatoin kuvitella olevani kesälomalla. Nyt haluaisin jo takaisin töihin! Mielipiteeni työttömyydestä ei ole muuttunut miksikään lähes neljän vuoden takaisesta:
”Työttömäksi joutuminen on paskaa, työttömänä oleminen on paskaa ja työttömänä pysyminen se vasta paskaa onkin!”


Tätä asiaa on todella vaikea ymmärtää, jos ei ole ollut päivääkään työttömänä tai esim. pätkätyöläisenä. Sellainen tilanne, jossa tietää työn olevan väliaikaista (eli se ei kestä kauan), ja että on poikkeustapaus saada olla töissä, on raskasta. Hädin tuskin ehtii edes nauttia (kyllä, nauttia!) töissä olemisesta kun se jo loppuu… Melkein tuntuu siltä kuin ei olisi koskaan töissä ollutkaan! Seuraavaa pätkää ei minun tapauksessani enää ole tiedossa (koska ”ei ole rahaa palkata…”), joten saatan olla loppuikäni työttömänä. Eipä tuosta pätkätyöllisyydestä juuri muuta käteen jäänyt kuin pieni ansiosidonnainen ja työtodistukset, mutta onhan se toki jo jotain ”tässä tilanteessa”. Laiha lohtu kumminkin. CV:n olen myös päivittänyt, mutta se vaiva lienee turhaa? Työllistyminen on vain hetkellistä, kun taas työttömyys on pysyvää. 


8 kommenttia:

tth78 kirjoitti...

En tiedä onko kyseessä aikamme kirous, empatian puute kun kanssaihmisten tuntuu olevan todella haasteellista asettua toisten asemaan. Työttömyyden ymmärtäminen taitaa kuuluu niihin asioihin, jotka täytyy kokea, että sen ymmärtää. Itselläkin työpätkillä sellainen tilapäisyyden tunne, ettei kuulu työmaailmaan ja on aina jalka ovenrakosessa valmiina poistumaan.

4* kirjoitti...

Tosiaan poikkeustapaus olla työssä, olin työkeikalla kesällä vähemmän aikaa kuin muut ovat lomilla. Vähän pitäisi tasaisemmin jakaa töitä, koska toisaalta vakituiset tekevät myös ylitöitä, itse olen työtön senkin aikaa.

Markku Perttula kirjoitti...

Mullakin vain pätkätyötä. Tunnen juuri saman tunteen.

Helena Holmberg kirjoitti...

Käsittääkseni A-Studio tekee ohjelman työttömyydestä, joten toivon mahdollisimman monen työttömän kirjoittavan sinne yhteiskunnan muuttumisesta.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Tuo tunne ettei "kuulu" työelämään ja että toinen jalka on suunnilleen jo valmiiksi sieltä poistunut, on valitettavan tuttua.

Mitenhän töiden tasaise(mma)n jaon saisi toteutettua, kun millään taholla ei liene kiinnostusta asiaan?

Olisipa edes pätkätyötä, mutta ei ole enää sitäkään... Työpaikan olisin tarvinnut kymmeneksi vuodeksi enkä vain kymmeneksi kuukaudeksi!

A-studio on käsittääkseni tehnyt montakin ohjelmaa työttömyydestä, mutta onko niillä ollut vaikutusta mihinkään?

Tässä eräs linkki aiheeseen:
http://areena.yle.fi/1-2177501

tth78 kirjoitti...

Kyllä noita ohjelmia tehdään, mutta mikään ei muutu. Sen tieön kun esiinnyin yhdessä ohjelmassa... Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki tämä mediapuöritys ym toimenpiteet ovat vain sumutusta jolla yritetään antaa harhakuva siitä, että vaikutusmahdollisuuksia olisi.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Varmaan on myös tietoista sumutusta, mutta yhtä lailla tietämättömyyttä rakenteellisista esteistä (pysyvistä lukkotiloista) pitkäaikaistyöttömien osalta (no, niistähän juuri seuraa pitkäaikaistyöttömyyden ilmiö...). Näyttää vain sitkeästi olevan niin, että pitkaikaistyöttömän asemaan asettuminen on useimmille ylivoimainen tehtävä ilman sitä omaa kokemustaustaa. Silloin on mahdotonta ymmärtää sitä, että tilanteesta ei voi luovia kuiville käytännössä millään keinolla: kaikki työttömän yrittämiset ovat vain muodollisia, eikä niitä mikään (kuukausipalkkaa maksava) taho millään muotoa noteeraa...syrjäyttämisperusteita kun on pakissa monin verroin enemmän joka tapauksessa...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Asenne on yleensä sellainen, että työttömyys on työttömän oma vika ja rankaisemalla työtön "ryhdistäytyy" työnhakuun. On suorastaan mahdotonta asettautua pitkäaikaistyöttömän asemaan ilman omakohtaista kokemusta - edes lyhytaikaisesta - työttömyydestä.