torstai 27. lokakuuta 2016

Näin helppoa se on…

Sain ”kiitos, mutta ei kiitos” - viestin vastauksena työpaikkahakemukseeni, oikein valintaa koskevan pöytäkirjaotteen kera. Pöytäkirjaotteesta selviää seuraavaa:
Hakijoita oli 204, joista haastatteluun kutsuttiin kuusi henkilöä. Kaksi hakijaa oli perunut hakemuksensa haastattelukutsun saatuaan. (Ihmettelen miksi?!)

Erityisesti arvioitiin hakijoiden aiempaa kokemusta vastaavista tehtävistä…
Kaikilla haastatelluilla oli usean vuoden työkokemus haettavana olevaan tehtävään sisältyvistä töistä.”

Koita tässä sitten vaihtaa alaa, kun se kaatuu aikaisemman kokemuksen puutteeseen! (No, enpä olisi juuri tuohon tehtävään erityisen motivoitunut ollutkaan ja tiesin jo hakiessani realiteetin alan työkokemuksen puuttumisesta.)

Toinen työhakemukseni, josta ei ole ainakaan vielä minkäänlaista palautetta kuulunut, on sellaiseen tehtävään, johon ei edes vaadittu mitään aikaisempaa kokemusta eikä oikein koulutustakaan. Hakijoita on siten varmasti vähintään 2000! On työpaikan saaminen vain niin ”helppoa” kaupungissa, jossa on 20% työttömyysaste ja maassa, jonka työttömyys tilastokeskuksen mukaan syyskuussa 2016 oli 7,7% (vaikuttaa muuten oudon alhaisesta, pitäneekö edes paikkaansa…?)

26 kommenttia:

Markku Perttula kirjoitti...

Todellisuudessa työttömyysprosentti on Suomessa lähes 20%. Yhteen sihteerinpaikkaan haki Helsingissä lähes 1000 ihmistä ja kolmea metronkuljettajanpaikkaa haki 300 henkilöä.
Yhtä Alepan kassamyyjän paikkaa haki Oulussa noin 700 ihmistä.
:( :(

TOIvoton työtön kirjoitti...

Tämä on myös minun käsitykseni asiasta; virallinen työttömyysprosentti ei varmastikaan pidä paikkaansa.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla se työttömien kivikova ydinjoukko, joka ei työllisty oikeille työmarkkinoille millään keinolla. Tämä joukkohan kasvaa kaiken aikaa, jolloin myös jo olemattomat työllistymismahdollisuudet sen kuin vaan heikkenevät. Tämä on kyllä ihan puhdasta kokemukseen perustuvaa realismia, jossa ei ole vähäisintäkään pessimismin siementä :).
Uudelleenkoulutus mille tahansa alalle, jolla on ylitarjonta- tai tasapainotilanne (siis Suomessa lähes kaikki alat) ei työllistymismielessä kannata - se motivaatio onkin silloin haettava jostain muualta. Kuten äsken täällä todettiin, niin aiempi kokemattomuus estää työn saannin uudelta alalta - ja jos ei estä, niin ikäsyrjintä ihan varmuudella...ja on niitä muutamia muitakin perusteita (tarvittaessa) rekrytoijalla takataskussa aina odottamassa!

Markku Perttula kirjoitti...

Yksi opiskelija kertoi, että Jyväskylän Macdonaldsin kesätyöpaikkoja oli hakenut 2000 ihmistä. Ei niitäkään ole kuin kymmenen. :(

Anonyymi kirjoitti...

Meikäpoika kommentoi:

Pelkkä hakijamäärän siunailu ei riitä. Tarvitaan peliliikkeitä!!

1. CV kuntoon:
Joko lyhyt nasakka CV; kasvokuva, henkilötiedot, koulutus, työhistoria, osaaminen muutamalla rivillä, kielitaito, harrastukset (pituus 1-2 sivua)
tai hieman pitempi CV, jossa osaaminen on pitempi; esim. 5 vahvinta osaamisaluetta, joista asiaa (pituus max 3 sivua).

2. Työhakemus
Jos löytää sopivan työpaikan kannattaa hieman perehtyä yritykseen (historia, arvot, jne.), joita voi tuoda hakemuksessa omalta kannalta esiin.
Hakemukseen tietysti kunnon hakuperustelut (ei liian pitkä), pelkkä "olen kiinnostunut ..." ei toimi ollenkaan.

3. Työhaastattelu
Jos pääset haastatteluun, niin CV ja hakemus on onnistunut: sinut on noteerattu.
Mielestäni haastattelussa kannattaa olla vain oma itsensä; jos se ei riitä, niin sitten se ei riitä.
Siis ole rauhallinen, katsekontakti, selkeä puhe, ei turhia liikkeitä tai esim. kädet 'puuskassa'.
Usein (lopuksi) kysytään suosittelijoita, varaudu tähän, vaikkei niitä olisikaan.

4. Jos et tullut noteeratuksi.
Analysoi tilanne ja tee korjausliikkeitä.
Esim. tuo mainitsemasi haku. Jos hakijoita on luokkaa 200 tai enemmän, kannattaako nähdä vaivaa (tyhjän saa tekemättäkin). Ellet siis ole todella vahva hakija, koska työttömänä lähdet takamatkalta ...
Yleensä siis, jos luokkaa 100 hakijaa, niin on vähintään 10 kovatasoista, joista ainakin viisi erittäin pätevää.
Itse pyrkisin hakemaan työpaikkoja, joissa hakijamäärät alle 50 tai jopa alle 30, kutakuinkin koulutusta vastaavaa, en siis ihan mitä tahansa (lähtökohtaisesti mahdollisuudet jo moninkertaistuvat).

Tähän tarvitaan pelisilmää! Harjoitus tekee mestarin!

Anonyymi kirjoitti...


Meikäpojalle kommenttina:

Mikään mainitsemistasi "peliliikkeistä" ei ole toiminut 5 vuoteen...

Kun sinulla näyttää olevan tuo selvänäkijän kyky, niin voitko kertoa meille muillekin, kuinka tiedät etukäteen kunkin paikan hakijamäärän?
Sehän jo auttaisi karsimaan useimmat tarjolla olevat työpaikat :)

tth78 kirjoitti...

Hyviä vinkkejä meikäpojalta. Harmi vaan, että oikean työkokemuksen puute tyssää hakuprosessin aina tuohon kolmoskohtaan, jonneka ei koskaan pääse. Paljon olen hyvää palautetta saanut papereistani, ja onkin syytä, sillä onhan ne kahdeksalla eri TE-toimistonjärjestämällä työnhakukurssilla hiottu. Niiden lisäksi olen saanut neljältä korkean tason ammattilaiselta hyvää palautetta hakupapereistani, mutta sisällön ontuessa, ei mahdollisuuksia työelämään juurikaan ole.

Kohtaa neljä voi analysoida tilanteen ja todeta korjausliike: palaa ajassa taaksepäin ja pyri opiskelemasi alan töihin vaikka ilmaiseksi kesäisin. Älä huolehdi vuokran-ja muiden laskujen maksamisesti, velalla voi elää helposti.

Harjoitus tekee mestarin? Sitten taidan olla aikamoinen guru työnhaussa, sillä onhan minulla mittarissa jotain 1500-2000 haetun paikan väliltä saldo tällä hetkellä...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kokemukseen perustuvalla realismilla täälläkin mennään. Perusteluja valituksi tulemattomuuteen ei oikeastaan
edes tarvita silloin, kun hakijoita on satoja.

Teoreettisilta (eivätkä kokemusperäisiltä) vaikuttavat nämä meikäpojan työnhakuvinkit.

1. Minunkin CV:ni on muodoltaan hyväksytty kursseilla, joten sen asettelusta työttömyyteni ei johdu.
Suurempi ongelma lienee se, ettei CV:tä edes lueta.

2. Työhakemusteni tyyli on samalla tavalla "asiantuntijan" kanssa todettu hyväksi. Sama ongelma kuin edellä...

3. Työhaastatteluissa olen aina ollut ns. oma itseni, mutta sellaisena en ole kelvannut -
muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

4. Hakijamäärää ei voi mitenkään tietää etukäteen eikä sitä yleensä edes kerrota myöskään jälkikäteen.

Osaton kirjoitti...

Minkä takia Meikäpoika päättelee, ettei Toivottoman Työttömän CV ole kunnossa? Veikkaan, että kunnossa on. Huonon CV:n takia työpaikka voi tosiaan jäädä saamatta, mutta vallan erinomainenkaan CV ei takaa yhtään mitään. Ja CV:n ei muuteen missään nimessä tule olla kahta sivua pidempi, ellei nyt sitten kyse ole tutkijatohtorin CV:stä julkaisuluetteloineen tai ellet ole hakemassa Fortumin johtajan tms. paikkaa.

Mahtaneeko Pirkanmaan alueella olla avoinna työpaikkoja, joihin tulee vain parisenkymmentä hakemusta? Ehkä niitä ovat tehtävät, joihin vaaditaan monen vuoden työkokemusta, suhteita ja erikoisosaamista. Kaupunginjohtaja, osaston ylilääkäri, johtava asiantuntija...

Mutta olen kyllä siinä asiassa samaa mieltä, että erilaisia työhakemuksia kannattaa kokeilla. Itse teen työhakemuksia harvakseltaan, sillä panostan laatuun, en määrään. Helppo homma, kun niitä haettavia työpaikkojakin on todella vähän. Tärkein ohje kuitenkin työhakmuksen laatimiseen on, että älä kirjoita sinne sanaa työtön. Älä korosta olevasi työtön, sano ehkä pienesti sivulauseessa, että haet työtä. Sillä juuri työttömyys on suurin syy, ettei työtön kelpaa työnantajille.

Markku Perttula kirjoitti...

Kyllä työnantajat ikävä kyllä rekrytoi jo töissä olevista tai paikat täytetään sisäisellä haulla.
Noilla Cv:lla ei ole pitkäaikaistyöttömän kannalta mitään merkitystä. Ei työnantaja lue yli 2v. työttömänä olleen Cv:ta, vaikka kuinka viilaat sitä.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

...jos kokemusta työttömyydestä edes jossain kohtaa 'pidettäisiin toivottavana', niin tässä se juuri olisi: kommentoitaessa toisten kokemusperäisiä näkemyksiä (pitkä)aikaistyöttömyydestä ja heittämällä sinne kyytipojaksi muutama "ajankohtainen" vinkkikin...

Tämä (pitkäaikaistyöttömyys ja siltä statukselta työnhaku) kun nyt vain sattuu kuulumaan niihin ilmiöihin, joista on vaikea saada täysin kiinni ilman omaa (tai edes toissijaista) kokemusta. Kokemukseen perustuva näkemys muuten tämäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Meikäpoika vastaa:

Palataan asiaan lyhyesti.
Eli ensinnäkin Toivottomalle Työttömälle:
Ei perustu teorialle hakuvinkit, perustuu omakohtaiseen kokemukseen (2,5 v työttömyyteen ja työn hakemiseen; ks. "Lisää Propagandaa").

Osattomalle:
Tarkoitus oli esittää asiat yleisesti/yleisellä tasolla (TT esimerkkinä).

Muille yhteisesti:
Siis eihän sitä tiedä etukäteen hakemusten määrää, mutta esim. suuntaamalla hakuja pienempiin kasvukeskuksiin, voi hakijoita olla vähemmän. Näin tein minä.
Esim. Kun itse pääsin takaisin työelämään, niin paikkaan, johon tulin valituksi, oli hakijoita n. 15.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä työnantajien kohtuuton vaatimus vuosien työkokemuksesta on mielestäni niitä pahimpia ongelmia työttömyydessä.

Esimerkiksi ammattikoulusta vastavalmistuneella nuorella ei ole mitään edellytyksiä työllistyä ellei hänellä ole jo valmiiksi suhteita työelämään. Alan vaihtaminen ei varttuneemmalla iällä onnistu, koska kuka palkkaisi keski-ikäisen vastavalmistuneen ilman alan työkokemusta? Opintoihin kuuluneita palkattomia harjoitteluja työnantajat eivät noteeraa.

Olen nyt aikuisiällä opiskellut työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa itselleni kolmannen ammatin, mutta en saa alan töitä, kun minulta puuttuu se työnantajien vaatima vuosien työkokemus. Tämä uuden ammatin opiskelu oli 99 % sitä palkatonta työntekoa, mutta työnantajat eivät hyväksy sitä oikeaksi työkokemukseksi.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Työttömyyttä ei tietenkään lähtökohtaisesti tuoda esiin hakemuksessa, mutta CV:n aukoista se valitettavasti näkyy (jos kumpaakaan siis edes luetaan...)

Minä työllistyin alle vuodeksi työvoimapoliittisen koulutuksen avulla, mutta työkokemus jäi niin olemattomaksi ettei siitä jatkon kannalta juuri hyötyä liene.

On väärin, ettei opiskelun aikaista palkatonta työntekoa noteerata työkokemukseksi, koska sen tarkoitus on nimenomaan työkokemuksen kerryttäminen!

Anonyymi kirjoitti...

NILS ERIK Willberg, olet oikeassa.

Pitkäaikaistyöttömyys todellakin on sellainen aihe, josta ei kannata mennä pahemmin huutelemaan ellei siitä ole itsellään omakohtaista kokemusta. Vähän sama kuin yrittäisi päteä talvisodasta jollekin sen kokeneelle veteraanille.

Tein tässä nyt tahallani noin kärjistetyn vertauksen, koska iso joukko työssäkäyvistä ja jopa päättäjistämme ovat täysin pihalla työttömien arjesta ja ongelmista. Suurinta osaa aihe ei voisi edes vähempää kiinnostaa kuin lähinnä siinä muodossaan, että miten heidän maksamistaan veroeuroista kustannettuja laiskojen työttömien pummien sohvallamakuurahoja saataisiin leikattua tai ainakin niiden saamista vaikeutettua mahdollisimman paljon.

Markku Perttula kirjoitti...

Miten tulla kuulluksi, kun päättäjät eivät kuuntele?
Lindströmille mikään järkipuhe ei mene perille.

Anonyymi kirjoitti...

Päättäjien kuurous ei ole edes se ainut ongelma työttömyydessä, vaan myöskin aivan yleiset kielteiset asenteet työttömiä kohtaan.

Työttömyyttä ei nähdä suurena yhteiskunnallisena yhteisenä ongelmana, vaan lähinnä sitä kohtaan tunnetaan suunnatonta kateutta. Tämä kateus pohjautuu eniten siihen harhaan, jossa työttömyys rinnastetaan virheellisesti työssäkäyvien palkalliseen lomaan. Eli kadehditaan sitä työttömän näennäistä vapautta ja vapaa-aikaa.

Työttömyys ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyys ovat hyvinkin kaukana siitä leppoisasta palkallisesta lomailusta.

Anonyymi kirjoitti...

Sekin asia on mielestäni iso epäkohta nykyisessä työelämässä, että työnantajat etsivät ns. ”hyviä tyyppejä” eli toisin sanoen ulospäinsuuntautuneita moottoriturpia, jotka puhuvat työhaastattelussa itsensä sisään, mutta eivät välttämättä sitten ole se parhain mahdollinen valinta siihen kyseiseen työtehtävään. Hiljaisemmat, mutta ahkerat ja hyvin motivoituneet introvertit jäävät tässä pelissä auttamattomasti ulos aivan syyttä vain sen vuoksi, etteivät osaa narsistisesti kehua itseään.

Suomalainen on jo siltä perusluonteeltaan hieman pidättyväinen varsinkin uusia ihmisiä kohdatessaan ja työhaastattelu ei ole mikään luontevin tapahtuma tuoda esille sitä omaa todellista persoonaa.

Aikaisemmissa työpaikoissani olen monesti nähnyt näitä kahvipöytien kuninkaita ja kuningattaria, joilla juttua riittää (yleensä itsestään) ja he pitävät työpaikkaansa jonkinlaisena juorukerhona ja se työn tekemisen perimmäinen tarkoitus – ansaita työpanoksellaan oma toimeentulo, on heiltä unohtunut pahasti. Työssä käyminen ja työn tekeminen ovat kaksi eri asiaa.

Ei tämä maailma ole vain ”fiksujen ja filmaattisten” temmelyskenttä ja meitä on moneen junaan, niin hyvässä kuin pahassakin.

Anonyymi kirjoitti...

Meikäpoika jatkaa:

Pisteenä i:n päälle vielä pari peliliikettä.

5. Kunnon hoito
Pitkän päälle työtön voi joutua tiukoille paitsi taloudellisesti myös henkisesti.
Kuitenkin työttömällä on ainakin yksi etu verrattuna työssäkäyvään: on aikaa (sanotaanhan, että aika on rahaa).
Tämä aikaetu kannattaa hyödyntää. Lähde liikkeelle, virkistyt: kävele, lenkkeile, liiku luonnossa jne. Sitä paitsi nämä perustoiminnot ovat halpoja.
Pahin virhe, minkä työtön voi tehdä, on sortua viinaan (peli on pelattu). Jos ja kun se työhaastattelun kutsu tulee, kannattaa olla ykkösiskussa niin henkisesti kuin fyysisesti. Marginaalit voivat ratkaista.

6. Yrittäjyys
Joskus voi olla tilanne, että seinä tulee pystyyn työttömänä; tällöin voi ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja lähteä yrittäjäksi (jos edellytyksiä). Siis jos on hyvä liikeidea, yrittäjäluonnetta ja sopivasti riskin ottokykyä, voi joku (työtönkin) löytää oman polkunsa tästä. Joillekin yrittäjyys sopii, toisille ei.

Osaton kirjoitti...

Meikäpojan ohjeista puuttuu vielä:

7. Saavu työhaastatteluun ajoissa. Pue päälle siistit ja puhtaat vaatteet. Kampaa hiuksesi ja pyyhi pyllysi.

Nyt on kai kaikki itsestäänselvyydet lueteltu. Kuinkahan monella työttömällä on muuten varaa viinaan sortua? Suurin osa alkoholisteista on tutkimusten mukaan ihan työssäkäyviä. Jos on kuitenkin viinaan sortunut työttömänä tai työllisenä, ei peli ole automaattisesti pelattu. Alkoholismista voi toipua, jos vain on itsellä tahtoa siihen.

TOIvoton työtön kirjoitti...

"Valonpilkahdukset ovat aika vähissä työttömyyden nujertamisessa" (TS), mutta eivät suinkaan työttömien nujertamisessa...

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2975886/Valonpilkahdukset+ovat+aika+vahissa+tyottomyyden+nujertamisessa

Kunnostani olen aina pitänyt huolta sekä työllisenä että työttömänä. Viinaan en ole vielä tähän mennessä sortunut.
Yrittäjyys on kohdallani useasta syystä poissuljettu.

Kliseetä todellakin pukkaa; nämä vinkit on kuultu ja luettu moneen kertaan, mutta mitään viisastenkiveä ei työttömyyden vähentämiseen ole löytynyt. Ainoa järjellinen ratkaisu olisi töiden jakaminen ja joissakin tapauksissa ylisuurten palkkojen alentaminen - näihin ei vain kukaan suostu (eikä edes uskalla ehdottaa), koska "saavutetuista eduista ei tingitä"!

Anonyymi kirjoitti...

Osaton kyllä puhui aivan totta näistä itsestäänselvyyksistä. Kyllähän nyt jokainen työtön ja järjissään oleva tajuaa nämä asiat.

Mitä kuningas alkoholiin tulee, niin täytyy kyllä myöntää, että olen siihen sortunut yksinäisenä ja työttömänä poikamiehenä. Yhteiskuntamme on todella sairas meitä työttömiä kohtaan ja siinä herkempi persoona sortuu ja luovuttaa. Alkoholi antaa keinotekoisen pakotien siitä kaikesta pois.
Sekin viinan juominen on kuitenkin täysin itsestään kiinni, eikä sitä kukaan väkisin kaada kurkusta alas.

Olen aikaisemmin työskennellyt rakennusalalla ja siellä kyllä näki paljonkin tätä juopottelua ja porukka oli kovassa krapulassa maanantaisin. Siellä jopa katsottiin läpi sormien ”äijämeiningillä” sitä touhua. Muutenkin kyseisellä alalla on todella sovinistiset asenteet ja jos oli maalausliikkeestä hyvännäköinen maalarityttö, niin heti juntisti vislailtiin perään ja itse koin siitä suurta myötähäpeää.

Taitaa taas lähteä lapasesta nämä kommenttini... Blogisi on kuitenkin tosi hyvä ja seuraan sitä päivittäin.

Kunpa vain kirjoittaisit useammin! :)

Anonyymi kirjoitti...

Meikäpoka vastaa:

Ok, miksei tuota kommenttiani voi pitää naivina ja itsestäänselvänä, ei siinä mitään.
Miksi laitoin tuon Kunnon Hoidon, johtuu siitä, että se oli aikoinaan itselleni tärkeä tekijä omassa työnhakuprosessissani. Toiseksi Suomessahan on reilut 300 000 työtöntä, joista (varsinkin iäkkämmistä), löytyy varmaan melkoinen joukko, joiden työkyky voidaan kyseenalaistaa juuri terveydellisistä syistä. Lisäksi jos joku +50 v palkataan työntekijäksi, tuskin hänen terveyttään syynätään harvemmalla kammalla kuin nuorempien, pikemminkin päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti...

Meikäpoika jatkaa:

Ilmeisesti kaikki asiat eivät kuitenkaan ole itsestään selviä. Esim kun tuohon Kunnon Hoito kohtaan laitoin ”… sortua viinaan” ( huomaa asiayhteys - työhaastattelu), niin enhän minä alkoholismiin viitannut. Tarkoitin lähinnä, että ' kannattaa kontrolloida alkoholin käyttöä työhaastatteluun valmistauduttaessa'. Joku (Osaton) ylitulkkasi asian ja alkoi kommentoida alkoholismista, no tärkeä asia, mikäs siinä, johon sitten joku muukin kommentoi.
Näitä itsestäänselvyyksiä ja kliseitä hieman 'säätämällä' olen onnistunut työllistymään (ei paha, kun 56 v).Eli omalla kohdallani itsestään selvät, kliseiset ja lapselliset peliliikkeet (1-5) ovat toimineet ihan hyvin. Vielä olisi varastossa ainakin yksi peliliike 'verkostoituminen', mutta siitä ei enempää, ettei väki riemastu.

Anonyymi kirjoitti...


Eli kun kohdallasi on sattunut tuommoinen onnenpotku, että olet saanut työpaikan noiden "peliliikkeiden" ansiosta, niin tokihan se toimii kaikille muillekin - ok :)
Sinunhan se pitäisi olla työministeri :)

Taikka sitten ei...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos kehuista sinulle, joka toivoit minun kirjoittavan blogiini useammin. Valitettavasti ei ideoita (eikä aina myöskään aikaa muilta velvollisuuksilta, joita on vaikka ei työpaikkaa olekaan...) enempään riitä.

Puhe verkostoitumisesta aiheuttaa puistatuksen sellaiselle, joka ei ole luonteeltaan "verkostoituja". Verkostoitumiseen minulle riittää ne kaksi uutta suosittelijaa, jotka sain pätkätyöpätkästäni, vaikka tuskin mahdollisista suosittelijoistani kukaan on enää kiinnostunut.

Tässä ote kirja-arviostani blogissa parin vuoden takaa (4.8.2014)
"Kirjan sanotaan olevan chick litiä. Siitä (tai ainakin Bridget Jones-tyylisestä kohelluksesta) muistuttaa kirjassa työhaastattelu, jonne Airi menee muutaman salmiakkikossun juotuaan(!) Hän oli jo valmiiksi tokkurassa nappailtuaan edellisenä yönä useita nukahtamislääkkeitä. Tämä kohtaus menee kuitenkin jo hieman ylitse, koska eihän kukaan mene työhaastatteluun kännissä, vaikka kuinka jännittäisikin!"

Kukaan täysjärkinen ei siis todellakaan nauti tippaakaan alkoholia ennen työhaastattelua.

Jos nämä perinteiset työnhakuvinkit toimisivat kaikille, ei työttömiä olisikaan tai sitten edelleenkin työttömyyteen on se vanha tuttu syy; työpaikkoja ei riitä kaikille, vaan osan potentiaalisesta työvoimasta "kuuluu" olla työttömänä ns. reservissä.