sunnuntai 21. elokuuta 2016

Työmarkkinoiden epähalutuin

Pitäisiköhän minun aloittaa työnhaku? Olisipa edes mitä hakea; työpaikkatarjonta on surkea tällä hetkellä… Lisäksi ”haluttavuuteni” työmarkkinoilla on huonontunut entisestään, koska täytin kesällä 50 vuotta. Kuluneesta runsaasta seitsemästä vuodesta olen tosiaan ollut töissä alle vuoden, joten eipä tämä tilanne ihan valtaisan lupaavalta näytä!
(Toisaalta tiedän it-alalta yli viisikymppisiä miehiä, jotka ovat vaihtaneet työpaikkaa ja saaneet olla aina töissä. No, en ole sillä alalla enkä ole mies.)

Tässä Hesarin artikkeli aiheesta kahden vuoden takaa:

Maahanmuuttajat, yli 50-vuotiaat ja vammaiset eivät ole työmarkkinoiden halutuimpia työntekijöitä. Suomesta löytyy kuitenkin työnantajia, jotka ovat tyytyväisiä, että ovat palkanneet heidät.
 "Kirkossa arvostetaan senioriteettia, elämänkokemusta ja muualla hankittua työkokemusta. Kuusikymppisiäkin rekrytoidaan meille töihin. Jos ihminen on tehnyt alan töitä, on osaava ja jaksaa, emme katso ikää ollenkaan"

Entä pitäisikö hakeutua seurakuntaan töihin, jos edellä sanottu pitää paikkansa?

Yli 50-vuotiaat miehet työllistyvät heikommin kuin samanikäiset naiset, jotka työllistyvät esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle, palvelualoille ja kaupan alalle. Vanhemmissa ikäryhmissä on enemmän pätkätyön tekijöitä kuin keski-ikäisissä. Yli 10 kertaa vuoden aikana työllistyviä on selvästi enemmän yli 50-vuotiaissa kuin nuorissa.


Että tällaisia faktoja. Minä työllistyin vähäksi aikaa (= aivan liian lyhyeksi ajaksi) sosiaali- ja terveysalan toimistosihteerin työhön. Tänä vuonna pätkätyöni on alkanut kerran ja loppunut kahdesti, eli 10:stä kerrasta ei ole tietoakaan - eikä sellaisissa pätkissä mitään hurraamista olisikaan.


4 kommenttia:

tth78 kirjoitti...

En tiedä miten suhtautua tuohon ikäasiaan. Olen nyt 38 ja tasan yhtä epähaluttu kuin vastavalmistuneena 25 vuotiaana...Ehkä persoonani on jollain tavalla viallinen...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Minä olin ensimmäisen kerran pitkäaikaistyöttömänä 36...39 -vuotiaana.
Jo silloin olin epähaluttu ja viallinen persoonaltani, kuten sinäkin tunnet olevasi.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Niin, olen ymmärtänyt työnhakijan houkuttelevuuteen vaikuttavan erityisesti NOTEERATTAVAN työkokemuksen. Tuo koskee kaiketi niitä aloja, joilla hakijoista on ylitarjontaa - Suomessa siis mitä ilmeisimmin lähes kaikkia aloja. NOTEERATTAVA työkokemus lienee sitä ammatillista täsmätyötä, josta kokemusta omaavan hakijan työantaja voi omasta mielestään suoraan valjastaa yhdeksi tuotannontekijäksi yrityksensä voitontuottotavoitteen suuntaisesti. Tuo kriteeri ei taida juuri koskea ikää - siis siellä hakijahaitarin alapäässä, yläpäässä kyllä sitten sitäkin enemmän - todellisuudessa suorastaan fundamentaalisesti.
Silloin kun on vara valita, niin vedetään varmasta narusta eikä todellakaan haluta mitään - mahdollisesti jopa kustannuksia aiheuttavaa - uuden työntekijän perehdyttämisprosessia taakaksi, oli työntekijän oma motivaatio tai koulutus mikä tahansa. Niin, ja sitten kun on vielä se työttömän statuskin...
Käytännössä ilmenevät rakenteet estävät Suomessa edellä kuvaillun kaltaisen hakijan työllistymisen oikeille työmarkkinoille. "Kehitys" on tapahtunut kovin nopeasti, mikä viitannee myös selkeään arvovalintaan. Utilitaristinen hyökkäävyys on kaikkialla läsnä olevaa todellisuutta, jossa vähänkin varttuneemman työttömän on keksittävä jotain muuta kuin leipätyötä päiviensä sisällöksi.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Eipä taida minullakaan juuri tuota NOTEERATTAVAA työkokemusta olla ja iän tuoma "haitta" vielä siihen lisäksi, joten todellakin on jälleen keksittävä muuta puuhaa leipätyön puuttuessa.