tiistai 3. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, vanha työttömyys

Vuosi sitten  kirjoitin siitä, kuinka hienoa on, kun on työpaikka jonne palata loman jälkeen. Nyt sellaista ei enää ole (ollut puoleen vuoteen). Entisillä työttömyyskuvioilla siis jatketaan… No, tällä viikolla on sentään vain neljäpäiväinen työttömyysviikko.

Koska olin jopa puolet viime vuodesta töissä ja kolmasosan vuodesta 2015, niin tästä olisi hyvä jatkaa siten, että olisin tänä vuonna kaksi kolmannesta  vuodesta töissä… Löytyisipä tähän hätään joku sellainen työnantaja, joka osaisi arvostaa elämänkokemustani (sitä on enemmän kuin työkokemusta…) sekä viime vuosien ”runsasta” työkokemustani, vaan se lienee edelleen turha toivo. Kilpailu vähistä ja olemattomista työpaikoista on todella kovaa.

Kaipaisin valtavasti jotain mielekästä tekemistä ja aivoilleni käyttöä - muutakin kuin sanaristikot J Eipä työpaikan saaminen välttämättä takaa edellä mainittuja, joten kai sitä pitää taas alkaa opiskella jotain, jos ei muuta niin jotain uutta kieltä tai vanhan kertausta.

6 kommenttia:

tth78 kirjoitti...

Työttömyys jättää mielen eräällä tavalla joutilaaksi ja silloin se helposti laitostuu. Itse kirjoitin kommenttiin seuraavaa:

"Ne työttömyydestä johtuvat aukot CV:ssä, ovat kuin homepilkut leivässä. Tuoreeseen leipään tottunut heittää sellaisen roskiin asiaa hetkeäkään epäröimättä. Me syrjäytetyt taas syömme leivän siitä ympäriltä ja olemme kiitollisia siitä vähästä ravinnosta, jota ehyeltä osalta saamme, sillä näemme tuossa leivässä itsemme. Meissäkin on ulkoisista tekijöistä johtuvia vaurioita ja olemme harmissamme siitä, etteivät valitettavan monet näe meissä kuin ne homepilkut vaikka olemme paljon enemmän."

Liikutuin omasta tekstistä ja sitten huolestuin, että pehmeneekö pääni (kyllä) liian hitaasti kun vielä tajuan tekemiseni ja sanomiseni järjettömyydet kun ne liikuttavat minua? Tovin olin ajatellut, ettei mikään enää liikuta minua.

Eipä silti, aika hyvin tuo hallitus tuntuu ajavan meitä syrjäytettyjä kuten karjaa, aina vain ahtaammalle. Vaikutusmahdollisuuden omaan elämään ja sen parantamiseen ovat aika mitättömät. Itsekin juuri hiljattain tajusin, että viimeisen työn loppumisesta on kulunut jo vuosi ja kuukausi. Valehtelisin jos väittäisin vuoden kuluneen nopeasti, enemmänkin hämmästytti oman ajantajun hämärtyminen. Onneksi nykyään ovat ruokakaupat auki jokaisena päivänä niin ei olekaan niin väliä, vaikkei tiedä mikä viikonpäivä on menossa...

Anonyymi kirjoitti...

No itseäni se toimettomuus ja joutilaisuus luovana persoonana ei niinkään haittaa, päinvastoin. Silloin, kun olin vielä työelämässä, niin ehkä jopa puoliteholla tein niitä töitäni, koska kokoajan aivoni raksuttivat kotonani odottavaan kirjoittamiseen ja keräsin vaikutteita ja ideoita siellä työelämässä tapahtuneista jutuista ja ihmisistä.

Nyt työttömänä on ollut aikaa paneutua niihin oikeasti minua kiinnostaviin asioihin ja harrastuksiin, joista oikeasti tahtoisin sen leipäni saavan. Ei minua vain ole tarkoitettu siihen 8-16 -elämään, eikä se tarkoita sitä, että olisin jotenkin ”laiska työnvieroksuja”, vaan meillä kaikilla pitää yrittää tehdä sitä missä olemme hyviä!

Ei ole mitään järkeä väkisin yrittää muokkautua johonkin yhteiskunnan sanelemaan pakkomuottiin jos emme siihen vain yksinkertaisesti luonteeltamme ja kyvyiltämme sovi.

Täälläkin varmasti on perheellisiä työttömiä blogin lukijoita, joilla on lapsia, niin pakottaisitteko te sitä poikalastanne vaikkapa metsuriksi, kun hän mieluiten haluasi tanssia balettia?

Muutenkin näistä luovien alojen osaajista aina haukutaan, että he ovat jotenkin ”hippejä” ja päihteidenkäyttäjiä, mutta sitten kuitenkin työpäivän lopuksi luetaan hyvillä mielin ehkäpä jopa viinilasillisen äärellä heidän kirjoittamiaan kirjoja ja katsotaan heidän maalaamiaan maalauksia taidenäyttelyissä jne.

Eletään sellaisessa typerässä ajattelumaailmassa, että ”tuohan nyt ei ole sitä oikeaa työtä, mitä minä teen!”

Monella tuntemallani ystävälläni on jopa lahjakas kitaran soitto jäänyt kesken, kun on vanhemmat ja yhteiskunta painostanut niihin ”oikeisiin töihin” ja sitten se surullisesti näkyy päihteiden liikakäyttönä ja sellaisena turhautumisena, kun ei olla siellä omalla alalla ja on ehkä jopa jo perhettäkin siunaantunut lapsineen ja sen vuoksi ei enää ole mahdollista aloittaa sitä nuoruuden unelmansa toteuttamista.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Homepilkut (= CV:n aukot) todellakin merkitsevät enemmän kuin se mitä niiden ympärillä on (eli työkokemus ja "saavutukset").

Luovuus on hieno asia, olisinpa itsekin luova ihminen!

tth78 kirjoitti...

Talent is a pursued interest. Anything that you're willing to practice, you can do.


Bon Ross

TOIvoton työtön kirjoitti...

Luovuus ja talentti eivät mielestäni ole aivan sama asia; luovuuden toteuttamiseen tarvitaan talenttia, mutta kaikki talentti/kyky tehdä jotain ei välttämättä vaadi luovuutta.

Ihailen joka kerta upeita maalauksiasi, joiden tekeminen tosiaan vaatii kiinnostusta asiaan, harjoitusta ja myös luovuutta!

tth78 kirjoitti...

Kiitos kehuista! Se vaati varmaan 80 maalausta, ennenkuin ne alkoivat edes muistuttamaan jotain muuta kuin alaluokkien vesiväritöherryksiä. Se vaatii vain toistoa ja tässä on erinomainen opettaja. Ja vaikkei edes maalaisi niin Bob:lla on niin rento ja luonnonläheinen asenne, että videoita katselee mielellään jo muutenkin:

https://www.youtube.com/user/BobRossInc/playlists?shelf_id=7&sort=dd&view=50