maanantai 30. tammikuuta 2017

Rangaistukset työttömyydestä

Ikään kuin työttömänä olemisessa ei olisi riittävästi rangaistusta jo sellaisenaan, työttömiä sen lisäksi kohdellaan kuin… (lisää omavalintainen sana).

”Tarkoitan työttömiä. Heidät on tuomittu ilman omaa syytään ainakin kolmenlaiseen rangaistukseen:
Keskeisin niistä on työn ja toimeentulon puute itsessään. Pitkään jatkuessaan se invalidisoi monen psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Toinen rangaistus on byrokratia ja kontrolli, jonka kanssa työtön joutuu jatkuvasti painimaan. On juostava luukulta luukulle ja totuttava olemaan viranomaisten silmissä jatkuvasti epäilyksenalainen, potentiaalinen tukien väärinkäyttäjä, saadakseen toimeentulon, jolla juuri ja juuri pystyy elämään.
Harva tietää, miten heikko on työttömän oikeusturva. Esimerkiksi pelkkä selvityspyyntö katkaisee työttömyyskorvauksen, vaikka mitään rikkomusta ei olisi tapahtunut. Karenssi voi napsahtaa, jos työhönottaja lausuu väärän todistuksen työnhakijan työhalukkuudesta tai jos nollatuntisopimuksella työskentelevä sanoutuu irti työstään, koska hänelle ei tarjota riittävästi työtunteja.
Kolmas rangaistus on ympäristön ja yhteiskunnan asennoituminen. Työttömiä kohdellaan pohjasakkana, koska he eivät ole pärjänneet siinä jatkuvassa kilpailussa, jota nykyinen kapitalismi paljolti on. Individualistisia selitysmalleja suosivana aikanamme vikaa ei nähdä yhteiskunnallisissa rakenteissa, vaan ihmisissä, jotka tippuvat näiden rakenteiden ulkopuolelle.”


Byrokratiaan ja kontrollointiin liittyen minua erityisesti ärsyttää silloin, kun TE-toimistolta tulee ”kutsuja” erilaisiin infoihin ja niissä aina uhataan työttömyysturvan katkaisulla (jos ei mene paikalle), mikä on mielestäni erittäin nöyryyttävää ja alentavaa! Onko tällainen aivan välttämätöntä? Minä ainakin menisin noihin tilaisuuksiin ihan ilman uhkailua.

Lisäisin vielä työttömän rangaistuksiin työttömyyskorvauksen kohtuuttoman verotuksen, joka vähentää työttömän jo valmiiksi pientä ostovoimaa. Työttömän ollessa kyseessä ostovoimaa ei tarvita kulutusjuhlaan, vaan jokapäiväisiin perustarpeisiin.

Työttömyys on rangaistus olemattomasta rikoksesta, jota et tiedä tehneesi!


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En nyt halua tarkoittaa mitään pahaa, mutta ilmeisesti kuitenkin olet perheellinen työtön ja nainen, jolla on työssäkäyvä mies, joka elättää sinua niiden työttömyyskorvauksien ohella?

Homma muuttuu aika vittumaiseksi jos olet keski-ikäinen ja yksinäinen pitkäaikaistyötön mies. Eipä ole mitään ”elättäjää” muuta kuin Kela, ja ei tässä mitään naisia kehtaa edes lähestyä työttömän statuksella.

Tästäkään parisuhde-lieveilmiöstä ei olla paljoa puhuttu edes mediassakaan, että kuinka vaikeaa se on työttömillä ja yksinäisillä ihmisillä (miehillä) rakentaa tai jopa tutustua uusiin ihmisiin.

Elämme kulttuurissa, jossa perinteisen miehen malli on elättää perhettään ja nainen voi aina hankkiutua raskaaksi ”kotiäidiksi”. Miehellä sitä vaihtoehtiakaan ei ole.

Sitten jos miehenä herkistyt ja tahtoisit asioistasi puhua, niin heti tuomitaan ja sanotaan, että ”älä ulise, ole mies!”.

Anonyymi kirjoitti...

No eipä viisissäkymmenissä oleva pitkäaikaistyötön nainenkaan ole "kuuminta hottia" parisuhdemarkkinoilla. Mutta mitäpä tuosta, onneksi minulla on muutakin tekemistä/paljon harrastuksia, joten eipä sinkkuuttani kauheasti edes ehdi pohtimaan.

Osaton kirjoitti...

Ei se ole naisellakaan yhtään sen helpompaa työttömänä sinkkumarkkinoilla. Kivikausi on ohi, emme enää elä kulttuurissa, jossa ainoastaan miehen kuuluu tienata rahaa. Miten sitä muka treffailee ketään, kun ei ole varaa mihinkään? Suomessa maksetaan kulut yleensä fifty-fifty. Parikymppisenä moni muukin oli köyhä opiskelija ja treffit kirjastossa olivat ok. Keski-ikäisenä pitää olla varaa ravintolaillallisiin, matkusteluun, konsertteihin sun muuhun. Mieskö tämän kaiken maksaa? Älä unta näe. Tilanne voi olla eri, jos on jo siinä parisuhteessa, kun jää työttömäksi. Parisuhteelle voi kuitenkin käydä myös huonosti. Eräälle tuttavalleni tuli avioero osittain työttömyyden takia. Vaimo oli ensin hyvissä töissä, jäi sitten muutamaksi vuodeksi kotiin lapsia hoitamaan ja sitten kun oli valmis töihin, ei töitä saanutkaan. Mies motkotti, koska elätti palkallaan kuulemma koko perhettä. Vaihtoi lopulta vaimon lennossa naispuoliseen työkaveriin.

Ja nainen ei voi noin vain hankkiutua raskaaksi, jos kukaan ei häntä kumppanikseen halua. Ja sellainenkin vaihtoehto on, ettei nainen niitä lapsia ylipäätään halua.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Työttömyys varmasti asettaa lisähaasteen kumppanin löytämiselle sinkkuna ollessa. Minulla on pitkä kokemus sinkkuudesta,
mutta sinkkuaikoina olin töissä. Nyt perheellisenä en sitten enää olekaan... Monet asiat vaikuttavat näissä tilanteissa eikä voi
yksiselitteisesti sanoa mikä mistäkin johtuu.

Tuohon Osattoman kertomaan esimerkkiin sanoisin, että mihin unohtui "myötä- ja vastoinkäymisissä"? Siinä vasta parisuhteen toinen osapuoli punnitaan, kun alkaa niitä vastoinkäymisiä (ml. työttömyys) tipahdella. Minun mieheni on suorastaan kullan arvoinen ja olemme
kestäneet kaikki koettelemukset yhdessä. Huomauttaisin vielä, ettei myöskään hänen työpaikkansa todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.
(Tämä tiedoksi ensimmäiselle anonyymille.)