Lomaltapalaamattomuusahdistus
vaivaa; päivät tuntuvat pitkiltä, kun lapset ovat koulussa ja mies töissä. On
niin vaikeaa ”motivoitua” tähän tylsyyden sietämiseen! Joka kerta se on yhtä
vaikeaa, vaikka olisikin ollut jo (aivan liian) kauan työttömänä. Olisi niin
hienoa, kun saisin käyttää osaamistani työssä ja kehittyä ja oppia lisää sekä
saisin vielä palkkaakin. Kyllä menee niin hukkaan kaikki osaamiseni ja ammattitaitoni
(olenhan pian jo kolmen alan työtön) ja on mennyt jo useiden vuosien ajan. Vaikka
nyt saisinkin jonkun pätkävuokratyön, on se joka tapauksessa liian myöhäistä. Sanoisin jopa, että ”too
little too late”!
P.S. Elokuun puoliväli siis oli ja meni eikä mitään ole
kuulunut mahdolliselta vuokratyönantajalta. Tällaista on nykyään työnhakijan
kohtelu, koska hakijoita riittää…
Osuin sattumalta blogiisi, ja moni kirjoittamasi asia on niin tuttua, itseänikin harmittaa yhtenäisen työuran pilalle meno ja osaamisen ja pitkän koulutuksen hukkaan meno. Vertaistuen etsimistä netistä olen pitänyt turhana, koska se että huomaa muitakin olevan samassa tilanteessa helpottaa hetkisen, mutta ei enää jatkossa.
VastaaPoistaneljäykkönen
Niinpä, kun haluaisi itsekin vain olla siellä työllisten joukossa eikä työttömien joukossa mahdollista vertaistukea etsimässä.
VastaaPoista