Taas kerran ovat työssäkäyvät palanneet tai palaamassa
lomaltansa töihin. Minä en vieläkään palaa yhtään mistään yhtään
minnekään – olen ollut joko koko ajan
”lomalla” tai sitten en ole koskaan
lomalla… Jo neljäntenä vuonna peräkkäin ei minun ”tarvitse” palata eikä mennä
töihin. Oikein kivaa oli tässä yhtenä päivänä kuunnella ihmisiä,
jotka pohtivat saavatko he ”mitalin” tms., kun tulee 20 vuotta samassa
työpaikassa täyteen (Tarkkaan ottaen on senkin firman nimi välillä vaihtunut,
joten se ei oikeastaan enää olekaan sama työpaikka). Kuitenkin joka kerta
tuollaisen kuunteleminen vaan satuttaa yhtä paljon! Lisäksi työssäkäyvillä
tutuilla on kuulemma jo syyskuun kalenteri täynnä ohjelmaa. Minulla on syyskuun
kohdalla vain yksi merkintä, joka on typon päättäjäiset. Pitäisi varmaan
merkitä sitä seuraavalle arkipäivälle TE-toimistoon ilmoittautuminen, mutta jätän
sen kuitenkin merkitsemättä – vaikka silloin olisikin syyskuussa kokonaista
kaksi merkintää kalenterissani.
Tervetuloa taas tänne 'ei yhtään missään', 'ei yhtään mikään'!
VastaaPoistaTarjoan näin virtuaalisesti 'ei-lomalta' paluun kunniaksi pullakahvit, ole hyvä;)
Samma här. No alkaa mulla sentään lasten kuskaaminen musiikkiopistoon 25 kilsan päähän kolme kertaa viikossa. Mikä ei sekään jaksa ilahduttaa, koska bensarahatkin on tosi tiukassa. lähinnä itkettää ja ahistaa vain...
VastaaPoistaKiitos virtuaalipullakahveista, Rantakasvi.
VastaaPoistaSaretska: On minullakin lasten harrastuskuskaamiset, mutta eivät ne oikein riitä työkykyisen ihmisen päiviä täyttämään. Eikä tuo bensan hinta tosiaan sovi työttömän kukkarolle!