perjantai 15. huhtikuuta 2016

Introvertti asiakaspalvelijana

”Lopetetaan se huonommuuden poteminen verrattuna (aina hilpeisiin) ekstrovertteihin. Meillä on vahvuutemme ja ne voivat olla sellaisia, joita ei heti ensi näkemältä huomaa.”
”Empaattinen, kuuntelemaan pystyvä henkilö, jonka ei tarvitse koko ajan olla keskipisteenä, voi olla (asiakaspalvelussa) paljon parempi."
Lainaukset tästä keskustelusta

Minulta on jäänyt hyvin monta työpaikkaa saamatta (ainakin osittain) sen vuoksi, etten ole avoin ja ulospäin suuntautunut kälättäjä enkä tee isoa numeroa itsestäni sekä – todellisesta tai kuvitteellisesta – erinomaisuudestani. En ole ns. hyvä tyyppi, jos ja kun sillä ymmärretään työpaikan aina äänessä olevaa viihdyttäjää ja hauskuuttajaa. Olen kuitenkin huomannut olevani hyvä (tyyppi) esim. puhelimitse asioiden selvittämisessä, kun minulle soitetaan ja kaivataan neuvoja tai ongelman ratkaisua. Minulla ei ole aiemmissa töissäni koskaan ollut tällaisia tehtäviä. Niitä on nytkin suhteellisen vähän, ja olisi varmasti aivan eri asia, jos puhelin soisi koko ajan ja minun tarvitsisi vastata - yleensä vihaisten tai tyytymättömien - asiakkaiden puheluihin. Sellaista en tietenkään jaksaisi (eikä moni muukaan), mutta jossain määrin olen huomannut pienimuotoisen asiakaspalvelun/ puhelinneuvonnan/ ongelmanratkaisun sopivan minulle.

(Jossain tiskin takana tapahtuva asiakaspalvelu on sitten asia aivan erikseen ja sellaisessa työssä en todennäköisesti koskaan tule toimimaan, mutta asiakaspalvelua on myös tällainen pienimuotoinen asiakaspalvelu. )

3 kommenttia:

Yksinkertainen Elämä kirjoitti...

Aaarggh...kolmas kommentti tuossa linkittämässäsi keskustelussa; "Sen sijaan että vaipuu itsesurkutteluun, ota tuo työpaikka mahdollisuutena kehittää itseäsi ja sosiaalistua. Sopiva ensi askel paranemisen tiellä. Kyllä se siitä." - Perusolettama siis on, että introverteissä on jotain perustavanlaatuista vikaa. Vain sairaudesta voi parantua.

tth78 kirjoitti...

Jep jep, samaa voisi todeta ekstrovertille, että ovat aivan yhtä sairaita kun eivät pysty olemaan sekuntiakaan hiljaa. Pieni sadisti minussa aina herää tällaisten ulostulojen jälkeen ja haluaisin antaa raipaniskun jokaista turhaa sanaa kohden noille ekstroverteille niin ehkä oppisivat olemaan kiduttamatta meitä, ketkä emme ole hiljaa vaan yritämme miettiä asioita. Monesti nuo ekstrovertit tarttuvat töihin ja korjailevat niitä monesti kun meille tavallisempaa on hoitaa homma kerralla kuntoon. Olettaen siis, että olemme saaneet miettiä asioita ympäristössä missä ekstrovertit eivät ole häiriköimässä...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Niinpä. Introvertin ei tarvitse "parantua". Kyse on synnynnäisestä temperamenttipiirteestä.