keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Viisi kertaa ei



Poikani vei kesätyöhakemuksen viiteen sellaisen ketjun kauppaan, joka mainostaa kesätöitä nuorille. Vaan kuinkas sitten kävikään? Eipä langennut arpaonni tämän nuoren miehen kohdalle! Kun ensin työllistetään sukulaiset, tuttavat ja aiemmin kesätöissä olleet, niin miten kenelläkään muulla on edes mahdollisuus päästä kesätöihin? 

Millaisen kuvan tämä antaa pojalle, kun heti ensimmäisellä kerralla tulee hylsy?! Heti tulee käsitys siitä, että edes yrittämällä ei saa mitään! Tyrmäystä tyrmäyksen perään heti alusta alkaen, kuten äidillään. Toivon kovasti ettei poikani kuitenkaan joudu astelemaan äitinsä jalanjäljillä pettymyksestä toiseen! Antamalla oikeasti nuorelle töitä (eikä vain mainostamalla olemattomia(?) työpaikkoja), nuori saisi myönteisen kokemuksen siitä, että hakeminen kannattaa ja yrittäminen kannattaa! Nyt tulee kuitenkin juuri se viesti, että ”paskaako tässä mitään kannattaa tehdä, kun mitään ei saa kuitenkaan ja hylätyksi tulee aina!” Poikani ei ole näin sanonut, minä sen sijaan sanon (itsekseni enkä suinkaan pojalleni). Olen todellakin aivan valtavan katkera - tästäkin asiasta!

36 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Entäs puhelinmyyntityö? Meidän nuori oli kaksi kesää myymässä lehtiä ja onhan se kovaa hommaa mutta kyllä hän siitä kuitenkin rahaa sai. Yritti myös ensin kauppoihin yms. muttei päässyt hänkään.

Anonyymi kirjoitti...

Meidän naapurin tyttö haki ja pääsi Lidliin kesätöihin. Ei mitään aiempaa kokemusta ollut. Mutta meni itse kyselemään ja oli tehnyt esittelyn kieli- ym taidoistaan.

Saara

TOIvoton työtön kirjoitti...

Puhelinmyyntiä en pojalleni (kuten en myöskään itselleni) suosittelisi. Se vasta tekisikin hyvää itsetunnolle, kun kuuntelisi päivät pitkät haukkumista ja muuta yhtä innostunutta puhelinmyyjän soiton vastaanottamista.

Hieno juttu naapurin tytöllesi, Saara! Varmasti ei poikanikaan olisi kannattanut jättää kesätyön hakemista tuon yhden kortin varaan, vaan hänen olisi pitänyt käydä aktiivisesti muissakin kaupoissa kyselemässä.(Ehtisiköhän vielä?) Tunnetusti pelkällä hakemuksella ei nykyisin saa yhtään mitään...

Markku Perttula kirjoitti...

Älä välitä "Toivoton".Täällä meillä päin on lestadioislaismafia. Jos ei ole lessu ja on väärä sukunimi, niin töihin et pääse.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Anteeksi ihan kovastikin nyt, mutta voisiko sen puhelinmyynti- ja muunkin aktiivisen myyntityön markkinoinnin jo lopettaa? Niin, eipä ihme, että sitä on kaikille tarjolla...ei siinä mitään jos joku sitä jaksaa ja saa vielä tienestiäkin siitä. Kuitenkin, on ERITTÄIN paljon ihmisiä, jotka sitä(kin) ovat kokeilleet ja joille se ei todellakaan sovi. Onko se sitten työtä? Työstä käyvää varmaan ainakin...:)

Anonyymi kirjoitti...

SRK:n hautapaikkojen hoito, viheralueiden hoito, varastot Huoltoasemat/huoltamot tms, puutarhat? Nää ny tuli yksinä vaihtoehtoina mieleen. Vaikka tosi vaikea noihinkin on päästä. Yksi aloitti työuraansa feissarina, epäonnistui ja työ oli tosi kovaa.(Olkaa kilttejä feissareille ja SANOKAA vaikka et "kiitti, mut nyt on tosi kiire! Muuten kuuntelisin" Tms.)

/Epäilevä

Anonyymi kirjoitti...

Saat Nils Erik tosiaankin pyytää anteeksi.
Meidän nuori ei saanut muuta työtä ja meni rohkeasti kokeilemaan puhelinmyyntiä ja tienasi sen verran hyvin, että uskallan sitä muillekin suositella jos mitään muuta työtä ei saa.
Eihän sitä kukaan pitkiä aikoja varmaan jaksa tehdä mutta hätätapauksessa kesätyönä se kyllä käy. Meidän nuorella oli kuitenkin pohjapalkka, joten ihan nollille ei mennyt niinäkään päivinä kun myyntiä ei niin tullut.
Mutta ihan miten vaan, jokainen ratkaisee itse sen kuinka kipeästi on työkokemuksen ja rahan tarpeessa. Meidän nuori sai kivasti pisteitä työkokemuksesta tämän työpaikan ansiosta kun sitten haki jatko-opintoihin. Ja pääsi haluamaansa opiskelupaikkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti et tartuta tuota myrkyllistä asennetta poikaasi. Jos hän on vastannut viiteen kesätyöpaikkailmoitukseen, eikä saanut töitä, niin se ei vielä tarkoita yhtään mitään.

Toivon tosiaan, että poika ei astele äitinsä jalanjäljissä, sillä sinä olet tehnyt lähes kaiken väärin työnhaussasi. Olet ollut viisi vuotta työttömänä, etkä ole hakenut kuin avoimiin paikkoihin (80 prosenttia täytetään hiljaisessa haussa), et ole luonut suhteita sinua kiinnostavien alojen ihmisiin, et ole yrittänyt perustaa yritystä, etkä ole pysynyt aktiivisena erilaisista itsensä työllistämisen vaihtoehdoista.

Poikasi olisi pitänyt ottaa itse yhteyttä työnantajiin, lähinnä sellaisiin, jotka eivät nimenomaan mainosta avoimia paikkoja. Näin pystyy myös luomaan suhteita mahdollisiin työnantajiin ja nimi jää mieleen. Eri ihmisiin voi myös ihan ottaa yhteyttä ja kysellä vinkkejä mistä töitä kannattaisi etsiä tai millaisia palveluja voisi myydä ihan vaikka naapureille. Täällä meillä päin nuoret ovat käyneet kyselemässä esimerkiksi ruohonleikkuutyötä ja muutamat ovat palkkanneet. Omatoimisuus vie usein pitkälle.

Ja tuo asenne tuota puhelinmyyntiä kohtaan. Etköhän anna poikasi itse kokeilla sitä puhelinmyyntiä ja päättää sopiiko työ hänelle. Itse olen ollut puhelinmyynnissä peruspalkalla alle 18-vuotiaana ja homma oli ihan mukavaa, vaikka välillä todella raskasta. Oppiipahan poika ainakin, että työ on välillä raskasta ja että yrittämällä ja opiskelemalla on väliä kun keskittyy oikeisiin asioihin.

Anonyymi kirjoitti...

"Olet ollut viisi vuotta työttömänä, etkä ole hakenut kuin avoimiin paikkoihin (80 prosenttia täytetään hiljaisessa haussa),"

- Anteeksi, mutta täältä sivusta sananen tähän. Minäkään en ole peto hakemaan muihin, kuin avoinna oleviin paikkoihin, vaikka tiedän (nyt/nykyään) sen olevan jo menetetty peli. Avoimia hakemuksia? , se on minunkin opiskeluni kohde. Tässä itse kukin aamusta herättyään miettii mitä ja miten ja mistä töitä. Niin, että pää hajoaa.

"et ole luonut suhteita sinua kiinnostavien alojen ihmisiin,"

- Me kaikki emme ole Alexander Stubbeja tai edes vivahteen vähemmän ulospäinsuuntautuneita. Emme vain ole. Työntekotaitoja ja osaamista se ei kuitenkaan vähennä, mutta tässä osiossa kamppailua se on valitettava puute, josta me oikasti monet kärsimme. Olkaa iloisia te, joilla tämä taito on!

"et ole yrittänyt perustaa yritystä,"

- Heittäisin hiasta että me valtaosa aktiivisista työnhakijoista olemme tämänkin läpikäyneet, kursseja ajatuksia ja laskelmia etc. myöten. Mutta tämä EI OLE jokaisen juttu! Ja varmaa epäonnistumista on typerää lähteä hakemaan. Eikö?

"etkä ole pysynyt aktiivisena erilaisista itsensä työllistämisen vaihtoehdoista. "

- Monet meistä ovat käyneet ja käyvät kursseja, avoimessa tai kansalaisopistossa. Ylläpidämme esim. kielitaitoamme työnhaun ohessa. Vaikka joskus sekin on sanktioitettua ja suorastaa riskiä! Ja varmasti meillä kaikilla on näissäkin puitteissa työpaikka-antennit pystyssä, että jospa ... Mutta kaikista meistä ei tule lähihoitajia tai lastenhoitajia. Ei vain tule. Ikävä kyllä, mutta toden totta. Ja ehkä onneksi kaikille sairaille/lapsille näin!

tapsa kirjoitti...

"Toivottavasti et tartuta tuota myrkyllistä asennetta poikaasi."

Oma äitini ei ole ollut töissä, tai jos onkin ollut, ei ole arvostanut itseään. Kas kummaa, itse olen pitkäaikaistyötön, nykyään kuitenkin määräaikaisella eläkkeellä.

"Jos hän on vastannut viiteen kesätyöpaikkailmoitukseen, eikä saanut töitä, niin se ei vielä tarkoita yhtään mitään."

Niin.

"Toivon tosiaan, että poika ei astele äitinsä jalanjäljissä, sillä sinä olet tehnyt lähes kaiken väärin työnhaussasi."

Ei blogisti ole tehnyt läheskään kaikkea väärin työnhaussaan. Blogisti vaan ollut liian kauan työttömänä, jotta pääsisi hakemiensa työpaikkojen haastatteluihin, ja ennenkaikkea on liian iäkäs.

Minä valmistuin pääkaupunkiseutulaisesta ammattikorkeakoulusta 31-vuotiaana toiseksi korkeimmilla arvosanoilla. Mutta olen syyllistynyt murhaa ja lapsiinsekaantumista pahempaan rikokseen: minulla on seitsemän vuoden aukko ansioluettelossa ennen amk-opintoja. Niin ollen työpaikkaa en ole saanut, ja haastattelujakin on ollut vain yksi vuodessa, myöhemmin ei sitäkään.

Työpaikkaa ei siis tippunut, paitsi yksi mielenkiintoinen 12kk työkokeilupaikka valmistumisen jälkeen itse asiassa täysin päinvastaiselta alalta. Sekin on varmasti suuri virhe työnantajien silmissä, olla heidän mielestään väärällä alalla... tai no oman alan (sille jolle valmistunut) taidot eivät siinä tietenkään kehity.

Viime aikoina on käynyt mielessä opiskelu. Mutta vähän katkeralta ajatukselta se tuntuu, kun olen jo ennalta tuomittu työttömyyteen: seitsemän vuoden aukko menneisyydessä ja siten lapsiinsekaantujaakin/ murhamiestä kartetumpi, ikää 37 (syntynyt siis 70-luvulla), puheesta erottuu murteellinen aksentti, miessukupuoli (pahimmat miesten sortajat ovat toisia miehiä.)


"Olet ollut viisi vuotta työttömänä, etkä ole hakenut kuin avoimiin paikkoihin (80 prosenttia täytetään hiljaisessa haussa),"

Jos haku on "hiljainen", kuinka kukaan kuulee tai näkee sellaista? Eihän sellaista voi mitata eikä siten tilastoida. Niin ollen tuo 80% on pelkkää kuvitelmaa. Kuuletko kenties ääniä ;)

Ja mistä tiedät, ettei blogisti ole laittanut avoimia hakemuksia?

"et ole luonut suhteita sinua kiinnostavien alojen ihmisiin,"

Jaa. Voi olla. Mutta onpahan käynyt työhaastatteluissa ja kohdannut niitä alojen ihmisiä. Onhan sekin jotain. Ongelma on kuitenkin siinä, ettei niihin saatanan haastatteluihin pääse kuin ehkä kerran vuodessa, jos sattuu olemaan liian vanhan tms, ja lopulta ei pääse niihinkään.

"et ole yrittänyt perustaa yritystä,"

Ei yritystä voi perustaa ilman työkokemusta toimialalta.

"Poikasi olisi pitänyt ottaa itse yhteyttä työnantajiin,"

Niinhän se poika tekikin: haki paikkoihin itse.

"lähinnä sellaisiin, jotka eivät nimenomaan mainosta avoimia paikkoja."

Toki. Itsekin olen tehnyt tätä, mutta saanut aina vastaukseksi "meillä ei ole nyt avoimia paikkoja."

" Näin pystyy myös luomaan suhteita mahdollisiin työnantajiin ja nimi jää mieleen."

Nimi voi jäädä mieleen myös negatiivisesti, kun joku kyselee typeriä kesken kiireisen työpäivän. "Kyllä me ilmoitamme jos tulee avoimia paikkoja kiva kiitti hei."

" Eri ihmisiin voi myös ihan ottaa yhteyttä ja kysellä vinkkejä mistä töitä kannattaisi etsiä"

Toki totta.

" Omatoimisuus vie usein pitkälle."

Riippuu tuurista ja tempperamentista, viekö.

Blogistille onnittelut merkkipäivästä. Itselläni se on neljä ja puoli nyt. Suunnattomat määrät on mennyt lohturuokaa tänä aikana. Myös olutta on kulunut tässä tarkoituksettomuudessa, johon itse Jumalakaan ei tunnu tuovan apua.

-tapsa

Anonyymi kirjoitti...

”Oma äitini ei ole ollut töissä, tai jos onkin ollut, ei ole arvostanut itseään. Kas kummaa, itse olen pitkäaikaistyötön, nykyään kuitenkin määräaikaisella eläkkeellä.”

Myrkyllisellä asenteella tarkoitin sitä, että peli ei ole heti menetetty, jos ei saa ensimmäistä kesätyöpaikkaa. Ihmeellinen luovuttamisen asenne.


”Niin.”

Niin aivan. Mahdollisuuksia on maailma täynnä. Tämä teini perusti oman kioskin:

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/249636-presidentti-ei-vastannut-%E2%80%93-toitta-jaanyt-teini-perusti-oman-yrityksen

Ja kuten kerroin, niin meillä päin käyvät nuoret kyselemässä ruohonleikkuutöitä.


”Ei blogisti ole tehnyt läheskään kaikkea väärin työnhaussaan. Blogisti vaan ollut liian kauan työttömänä, jotta pääsisi hakemiensa työpaikkojen haastatteluihin, ja ennenkaikkea on liian iäkäs.”

Ei ole tehnyt juuri niitä oikeita asioita.


”Niin ollen työpaikkaa en ole saanut, ja haastattelujakin on ollut vain yksi vuodessa, myöhemmin ei sitäkään. ”

Tilanteesi on kieltämättä vaikea, mutta mikään ei ole lyöty kirveen ennen kuin kuolet. Sinullakin on mahdollisuuksia.


”Jos haku on "hiljainen", kuinka kukaan kuulee tai näkee sellaista? Eihän sellaista voi mitata eikä siten tilastoida. Niin ollen tuo 80% on pelkkää kuvitelmaa. Kuuletko kenties ääniä ;) ”

http://blogi.sefe.fi/?p=286

”Työpaikoista 70 – 80 % löytävät tekijänsä muita kanavia kuin julkisen työpaikkahaun kautta.”

http://www.puv.fi/fi/study/ura-ja_rekrytointipalvelut/treeni/miten_loydan_piilotyopaikat/

”Suurin osa työpaikoista – työvoimaviranomaisten tilastojen mukaan noin 80 prosenttia – löytyy nykyään niin sanotuilta piilotyömarkkinoilta.”


”Ja mistä tiedät, ettei blogisti ole laittanut avoimia hakemuksia?”

Tullut ilmi blogistin aikaisemmista kirjoituksista ja kommenteista.


”Ongelma on kuitenkin siinä, ettei niihin saatanan haastatteluihin pääse kuin ehkä kerran vuodessa, jos sattuu olemaan liian vanhan tms, ja lopulta ei pääse niihinkään.”

Juuri tämän takia pitää yrittää tutustua ihmisiin ihan kylmiltään ja lähetellä avoimia hakemuksia. 80 prosenttia!


”Ei yritystä voi perustaa ilman työkokemusta toimialalta.”

Katso linkki teinistä uudelleen. Ihmeellinen myytti. Kuka tahansa voi perustaa yrityksen, vaikka ei olisi kokemusta. Tiedän monia, jotka ovat tehneet näin.


”Niinhän se poika tekikin: haki paikkoihin itse.”

Älä saivartele, tiedät mitä tarkoitan.


”Nimi voi jäädä mieleen myös negatiivisesti, kun joku kyselee typeriä kesken kiireisen työpäivän.”

No tällaista se on.


”Riippuu tuurista ja tempperamentista, viekö.”

Ja eiköhän myös ihan siitä, kuinka paljon on valmis näkemään työtä asioiden eteen ja muuttamaan toimintatapoja, jos joku homma ei toimi. Ja ennen kaikkea, että on valmis yrittämään, eikä luovuta, jos tuloksia ei heti synny!

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin Pirkanmaalla on erittäin huono työtilanne ja kaikkiin paikkoihin on satoja, ellei tuhansia hakijoita. Tutustu ja tienaa-paikkojakin hakee valtava määrä nuoria. Pettymyksiin työnhaussa vaan täytyy nyt sopeutua ja ikävä kyllä kaikille ei töitä riitä, ellei jotain isompia muutoksia tehdä (esim työajan lyhentäminen). Minkä ikäinen poikasi on? Voisiko hän kysellä jotain pikku hommia kuten ruohonleikkuu, koirien ulkoilutus tms. Tällaisia ovat ainakin jotkut tuttavien nuoret tehneet.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Tuossa viimeisessä se taas tuli, totuus: kaikille ei riitä niitä paikkoja, vaikka millä 'oikeella' tyylillä hakisi. Sitä ongelmaa ei ratkaise ikuinen yrittäjyys-höpötys, puhelinmyynti tai "loputtoman runsaiden" piilotyöpaikkojen hakeminen.

Nämä toisten haukkujat taitavat olla jo valitettavan pihalla yhteiskunnasta!!

Kyse ei ole yksilön vaan yhteiskunnan ongelmasta.

Anonyymi kirjoitti...

>>Poikani vei kesätyöhakemuksen viiteen sellaisen ketjun kauppaan, joka mainostaa kesätöitä nuorille. Vaan kuinkas sitten kävikään? Eipä langennut arpaonni tämän nuoren miehen kohdalle! >> Viisi hakemusta ei ole vielä kovin paljon eikä välttämättä yhtään ainoaa sukulaista ole vielä palkattu. Kesätyöpaikkojakin on tarjolla rajallinen määrä eikä niitä yksinkertaisesti riitä kaikille, hakijoita on enemmän kuin paikkoja. Hienoa kuitenkin, että poikasi on saanut sentään hakemuksiin vastaukset. Sekään ei ole itsestään selvää nykyään, ei, vaikka kyse olisi isosta yrityksestä.
>>Millaisen kuvan tämä antaa pojalle, kun heti ensimmäisellä kerralla tulee hylsy?! Heti tulee käsitys siitä, että edes yrittämällä ei saa mitään. >> No ei niistä hylsyistä saa heti masentua, ei ainakaan viiden hakemuksen jälkeen. Kovaa yrittämistä vaaditaan, sille ei voi mitään eikä katkeruus johda mihinkään. Oma lapseni oli kahtena kesänä peräkkäin kesätöissä, täysin erilaisissa, ja opiskeluaikana myös osa-aikatyössä (ei kumpikaan kesätyöpaikoista) jonkin aikaa. Viime kesänä ei saanut mitään kesätyötä mistään, nyt valmistuu ja kesätyötä on mutta jatkosta ei tietoa.
Entäpä mainoslehtien jakelu? Vai meneekö mielestäsi samaan sarjaan kuin puhelintyö? Mäkkäri? Työ kuin työ, kaikki ei sovi kaikille mutta nuorena, jos vain on mahdollista, on hyvä kokeilla kaikenlaista.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Poikani täyttää kesällä 15. Viisi hakemusta ei tietenkään ole riittävästi nykytilanteessa eikä Tutustu ja tienaa- paikkoja (eikä muitakaan kesätyöpaikkoja) todellakaan riitä kaikille. On varmaankin hyvä tottua jo nuoresta pitäen tähän? Ensimmäinen kokemus työnhausta olisi kuitenkin saanut olla myönteisempi, mutta mikäänhän ei koskaan riitä ja tämäkin tuli tehtyä jotenkin "väärin"?! Ruohonleikkuuhommia pojalle kyllä järjestyy! Ensi kerralla osannemme (sekä minä että poikani) sitten hakea muita työpaikkoja "oikealla" tavalla? Poika ei vaikuta erityisen pettyneeltä tästä ja hän saa muodostaa omat käsityksensä työnhakuasioistakin omiin kokemuksiinsa perustuen. En tuo esille omia surkeita työnhakukokemuksiani, mutta hakemalla "väärällä" tavalla olen ne vähät työpaikkani tähän asti saanut...

Anonyymi kirjoitti...

Poikasi on vielä nuori, ei ihme ettei saanut paikkaa, kun täysi-ikäisiäkin hakijoita on vaikka kuinka paljon. Ei siis kannata turhaan huolestua. Hakeminen sinänsä on tuon ikäiselle jo hyvää harjoitusta.

työtön luuseri kirjoitti...

Todellakaan ei vielä syytä huoleen, oma 15-vuotiaani ei ole vielä edes harkinnut kesätöiden hakemista. Taitavat ne paikat mennä enemmälti vähän vanhemmille hakijoille nykyisessä työllisyystilanteessa. Aika on vaan nyt ihan toinen kuin silloin joskus meidän nuoruudessa. Ja jos työhaluja jo kovasti on - mikä on tietenkin pelkästään positiivista -, mikä ettei aloittaisi ruohonleikkuusta tai kokeilisi vaikka sitä puhelinmyyntiä, nuoruushan on kokeiluja varten. Koitetaas ajatella positiivisesti, on tässä päässä päivän teema :)

Anonyymi kirjoitti...

Jep, ihme olisi jos 15-vuotias saisi kesätyötä! Ei todellakaan kannata huolestua. Se mainoslehtien jakaminen olisi ihan kova juttu tuon ikäiselle, kannattaa harkita.

Olli Karjalainen kirjoitti...

Tässä Suomen kuvalehden jutussa vuodelta 2012 on aika hyvin selvitetty, miksi alaikäisiä ei juurikaan palkata kesätöihin.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kesatoihin-yha-vanhempana-tyoelama-ei-enaa-teineja-kaipaa/?shared=42590-8e105963-500

Itsekin taisin olla täysi-ikäinen ensimmäisessä kesätyöpaikassani. Enkä oikeastaan nuorempana edes töitä kaivannut. Kesällä oli muutakin tekemistä eikä mopoa rahareikänä.

Anonyymi kirjoitti...

"Tuossa viimeisessä se taas tuli, totuus: kaikille ei riitä niitä paikkoja, vaikka millä 'oikeella' tyylillä hakisi. Sitä ongelmaa ei ratkaise ikuinen yrittäjyys-höpötys, puhelinmyynti tai "loputtoman runsaiden" piilotyöpaikkojen hakeminen. "

Tämä nyt vain on totinen tosi. Työttömyys on lähellä 430 000, ja pahenee. Se on fakta, ja kun siihen yhteen työpaikkaan ei mahdu kuin yksi ihminen. Vaikka kuinka me kaikki haemme, ei meistä sadoista hakijoista mahdu kuin yksi. Ja vaikka ne kuinka ovat piilotyöpaikkoja, ei niihinkään mahdu kuin se yksi.

Kilpailuissa on niitä jotka EIVÄT VOITA KOSKAAN! On kilpaurheilijoita, joilla ei ole yhtäkään arvo-kultamitalia. Pitäisköhän ne kaikki ampua tai kaasuttaa, kun koko ikänsä ovat kilpaurheilleet ja silti eivät ole voittaneet tärkeimmissä mittelöissä?

Meissä työnhakijoissa on monia, jota hakevat ihan kaikilla mahdollisilla keinoilla, mutta voiton saattaa viedä se tutumpi, osaavampi, pätevämpi ... tai se josta se rekrytoija nyt sattuu pitämään enemmän. Ei siis tule voittoa.

Onko nyt näin, että meidät olisi parempi ampua tai kaasuttaa? Vai pitääkö tämä(kin) toteuttaa "omatoimisesti"? Sittenkö on hyvä? Sittenkö on hyvä työnhakija, vastuuntuntoinen suomen kansalainen?

Yksi vaihtehto tässä massatyöttömyydessä (joka kaataa kohta lisää työpaikkoja, nostaa lisää hintoja ja sama uudelleen, uudelleen... kunnes suomesta ei mtn ole jäljellä), olisi vaikka puolittaa kaikki/valtaosa valtion/kuntien työpaikoista.

Ja hei, johan paljon työtä toteutetaan ilmaiseksi, ja sekin trendi nousee luulen. Joten eipä kohta tarvitse työssäkäyvien huolissaan siitä, tuleeko työ tehtyä, kun ilmaisia on tulossa ovista ja ikkunoista. Ja kun ne saattavat olla niitä, jotka hamuavat niitä piilotyöpaikkoja ... ehkä sinun työpaikkaasi?

Anonyymi kirjoitti...

"Taantuma vähentänyt joukkoliikenteen käyttöä – lippujen hinnoissa paineita korotuksiin"

http://www.metro.fi/uutiset/a1387804178564

Anonyymi kirjoitti...

"On varmaankin hyvä tottua jo nuoresta pitäen tähän?"

Siis oikeasti. Sinun pojallasi voi olla vaikka maailman paras työura edessään, vaikka koko maan työttömyysprosentti olisi 40. Jos heti lannistat hänet ja kerrot, että tällaista tämä on, totu tulevaisuuteesi, niin aivan varmasti hänen työurastaan ei tule mitään.

Tuo juttu kioskin pystyttäneestä teinistä on hyvä, koska siinä joku joka ei ole saanut töitä, ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja tekee itselleen työpaikan. Ikää on 15 ja kokemusta alalta varmasti 0. Hän ei ollut kuin tuuliviiri työttömyyden armoilla, vaan oli, että perkele. Ei sitten. Perustetaan kioski. Tämän asenteen voisit opettaa pojallesikin. Omiin asioihin voi ihan oikeasti vaikuttaa.

Työttömyys ja yleinen talouskehitys on suuri ongelma Suomessa, mutta en ymmärrä tuota yrittäjyyden kritisointia.

Yrittäjyyttä kritisoivat voisivat sitten ihan yksinkertaisesti vastata, mistä ne uudet työpaikat sitten tulevat? Taivaastako ne pöllähtää vai valtionko niitä pitäisi luoda?

Anonyymi kirjoitti...

"Yrittäjyyttä kritisoivat voisivat sitten ihan yksinkertaisesti vastata, mistä ne uudet työpaikat sitten tulevat? Taivaastako ne pöllähtää vai valtionko niitä pitäisi luoda?"

IMO kyse EI ole yrittäjyys-vastaisuudesta, vaan siitä että meistä kaikista vain ei ole yrittäjiksi! Ihan fakta ja tosiasia. Joten jos kaikista ei ole kirurgeiksi, lääkäreiksi, autonkuljettajiksi, balettitanssijoiksi, niin myöskään kaikista ei ole yrittäjiksi. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

On helppoa heittää jokaiselle työnhakijalle että "ala yrittäjäksi". Sillä saadaan aikaan vielä pahempi kurimus, kun näitä osaamattomien ja ei-yrittäjä-henkisten ja jopa hengen omaavien yritelmät kaatuvat, velat kaatuvat niskoille jne. Ja nämäkin ovat ihan tosiasioita.

Jos nyt sanotaan, että minun pitää lähteä balettitanssijaksi, koska se ala kannattaa ja siinä on töitä, niin voin sanoa että peli on menetetty jo alkumetreillä. Minusta ei ole balettitanssijaksi. Vaikka treenaisin vuosisadan ja pistäisin kuinka nätin tutun päälleni ni ei vain ole.

Mitä itse bloggaajan pojan työnhakuun sanoisin, niin peli ei ole vielä edes alkanut. Nyt hän sai jo paljon osaamista ensi kesää ajatellen, ja minusta täällä on tullut hyviä vinkkejä jatkaa. Talvella voi katsella ja listata valmista toimintasuunnitelmaa kesää ajatellen, ja jo talven mittaan käydä kyselemässä.

Työttömyysprosentti on 20%. 5:s osa suomalaisista on työnhakijoita. Se on paljon.

Rantakasvi kirjoitti...

Antaisin nuorelle pojallesi ihan asiallisen vinkin, 4H järjestön kautta saa aina töitä.

Me olemme palkanneet jo muutamana kesänä nuoria ikkunoita pesemään, nurmikkoa leikkaamaan ym.

osoite ja paikkakunta:
http://www.4h.fi/toihin/

Anonyymi kirjoitti...

Juttelisin mielelläni tästä työttömyysasiasta kanssasi sähköpostitse, jos voit laittaa sähköpostiosoitteesi tänne. Mulla kanssa on ollut pitkiä työttömyysjaksoja, tällä hetkellä töissä, mutta kohta taas varmaankin oon kohtalontoverisi. Mihin osoitteeseen voin laittaa sulle s-postia?

Anonyymi kirjoitti...

Minulle tuli mieleen Suomisen Olli joka isänsä työtoimistossa kierteli konttereita läpi kysyen ovilta : "onko käännettäviä". Nuo käännettävät olivat kirjekuoria jotka tuolloin käännettiin toisinpäin, ja näin kirjekuoresta löytyi uusi kirjoittamaton osoitteen paikka.

Mutta kun laki ei salli tuollaistakaan työtä nuorille nykyjään, että mihinkä näitä nuoria joskus myöhemmin tullaan tarvitsemaan, kun heillä ei ole alkeellisintakaan käsitystä työntekemisestä ennen 30 vuoden ikäänsä. Suomisen Olli taisi olla n. 12 vuoden ikäinen tuossa kirjeenkeruu hommassaan "Suomi-Elokuvassa".

Anonyymi kirjoitti...

Ihan asiallinen vinkki on myös tuo mainoslehtien jakelu.

Anonyymi kirjoitti...

"IMO kyse EI ole yrittäjyys-vastaisuudesta, vaan siitä että meistä kaikista vain ei ole yrittäjiksi! Ihan fakta ja tosiasia. Joten jos kaikista ei ole kirurgeiksi, lääkäreiksi, autonkuljettajiksi, balettitanssijoiksi, niin myöskään kaikista ei ole yrittäjiksi. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?"

Ehkä tässä kohtaa tulee esiin erot ihmisten ajattelussa. Minä uskon, että kuka tahansa perusterve ja kaikki ruuvit pääkopassa omaava henkilö voi ryhtyä yrittäjäksi. Ihan jokainen. Ei yrittäminen ole mitään noin tarkkaan määriteltyä hommaa kuten edellä luettelemasi toimenkuvat. Kysy vaikka yrittäjiltä, kenenkään työ ei ole samanlaista.

Ja tuo tuollainen ajattelu, että "minusta vaan ei ole". No ei varmaan olekaan, jos lähtee tuollaisesta ajattelumallista. Arvostan enemmän ihmisiä, jotka ei peräänny haasteiden edessä ja sanovat, että "minussa ei ole kyllä ole yhtään yrittäjän luonnetta, mutta perkele yritän saada homman toimimaan!"

Maailmaa muuttuu kovaa vauhtia ja Suomi siinä mukana. Myös työelämä on kovassa muutoksessa. Sitä joko pitää yrittää sopeutua mukana tai jäädä työttömäksi valittamaan, kuinka maailma ei ole sellainen, joka itselle sopisi. Tuhannet ihmiset painii samankaltaisten asioiden kanssa, kuten Toivoton työtön, mutta he yrittävät silti, eivätkä heitä heti hanskoja tiskiin, kun maailma ei ole mieleinen. On vaan pakko yrittää sopeutua mukana ja tehdä parhaansa, tai sitten ei ole kyllä varaa valittaakaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Minä uskon, että kuka tahansa perusterve ja kaikki ruuvit pääkopassa omaava henkilö voi ryhtyä yrittäjäksi. Ihan jokainen."

Kyllä. Ja ihan jokainen voi ryhtyä lääkäriksi, kirurgiksi tai ballerinaksi. Ja tuohon viimeiseen ei tarvita edes kaikkia ruuveja. Ja lääkärin/kirurgin hommia ovat tehneet PALKALLISINA epäpätevät valelääkärit. Seison sanojeni takana. Tiedän ja tunnen yrittäjyyden, kohtuullisen hyvin. Ja silläkin perusteella seison sanojeni takana. Yrittäjyys vaatii, ja sen vaateista jotkut voivat olla sellaisia joihin kaikilla työnhakijoilla ei ole mistä vastata. Se sopii joillekin, käy monille mutta sen vaatiminen ja odottaminen ihmisiltä, joista ei siihen ole, on yhtä väärin kuin vaatia balettitaitoja kaikilta, jos ne olisivat työpaikan löytämisen ehto.

""minussa ei ole kyllä ole yhtään yrittäjän luonnetta, mutta perkele yritän saada homman toimimaan!" "

Kuvaamasi asenne, sisäinen yrittäjyys, löytyy sadoiltatuhansilta työnhakijoilta. Sanoisin valtaosalta. Siltikään se ei ole sama asia, kuin alkaa yrittäjäksi.

" Tuhannet ihmiset painii samankaltaisten asioiden kanssa, kuten Toivoton työtön, mutta he yrittävät silti, eivätkä heitä heti hanskoja tiskiin, kun maailma ei ole mieleinen. On vaan pakko yrittää sopeutua mukana ja tehdä parhaansa, tai sitten ei ole kyllä varaa valittaakaan."

Juuri näin. Eikä hänkään ole tietojeni mukaan heittänyt hanskoja tiskiin.

220 ... 430 ... and counting -tuhatta työikäistä henkilöä hakee nyt joka ovesta/tuutista/akkunasta työpaikkoja, osa alkaa yrittäjiksi (ja liian monet siinä epäonnistuvat -> velkaa, avioeroja, surua, murhetta moneen tulevaan sukupolveen), osa tappaa itsensä (ja siinä sivussa vaimon ja lapset ja sukulaiset). Työpaikat eivät lisäänny, jollei hallituksen tekemät linjaukset ( = suomen talouden ohjaus = myös niiden työpaikkojen määrä = suomen kansalaisten elinolot) muutu.

Suomea ajetaan alas, hallitusvetoisesti? Typeriä päätöksiä? No, niistä voi spekuloida. Fakta on, että tässä rupatellessamme parasta-aikaa kokoajan työpaikat edelleen vähenevät -> lama pahenee -> kaikki pysähtyy. Pelottava skenaario, eikö? Mellakat? Nälkä? Sairaudet? Slummit? Levottomuudet?

Ja huomatkaa tämä: jokainen tietämäni työnhakija tekee työnhakutyötä 24/7 . Taistelee sitten siinä SIVUSSA järjissäpysymisen ja aivan perus hengissäpysymisen puolesta tässä kunkin ainokaisessa elämässä. Ja aivan ilman mitään apua/tukea. Jokainen työnhakija haluaa kantaa kortensa ketoon yhteiskunnan hyväksi, ja todellakin VAIKKA ILMAISEKSI! Joten ilmaiseksi (so. työnantaja ei maksa mitään, tai nimellisen korvauksen orjakauppiaalle) tuotettavaa tuottavaa työtä hakevia ... on paljon. Ja heidän määränsä lisääntyy. Koko ajan.

Se, jos mikä, on mielestäni täydellistä sopeutumista vallitsevaan tilanteeseen! Onko se jopa enemmän yrittäjyyttä, kuin yrittäjyys?


Anonyymi kirjoitti...

"Ja aivan ilman mitään apua/tukea."
Tarkennan vielä: tämänkaltaiset blogit ovat monelle henkireikä: on joku, joka osaa antaa sanat sille, mikä todellista on ja miltä oikeasti tuntuu. Kiitos siis, bloggaajalle ja hänen blogikolleegoilleen.

"Jokainen työnhakija haluaa kantaa kortensa ketoon yhteiskunnan hyväksi, ja todellakin VAIKKA ILMAISEKSI!"
Tarkennan: valtaosa ei (vielä) näe moraalisesti oikein hajottaa tehtyä normistoa siitä, että tehdystä työstä pitäisi saada palkka. Ja vielä naisten ja miesten samapalkka. Mutta kokoajan enemmän ja enemmän turtuu ylläpitämään tätä normistoa, koska työnteko on kansallisselkärangassa. Vaikka ilmaiseksi.

Minua hämmästyttävät nämä tutkimukset että saavatko työpaikan miehet ja naiset samaa palkkaa. Koska aletaan tutkia saavatko kaikki edes palkkaa?

Ja toinen hassunhauska mainos on se harmaan työn vastainen mainos. Että jos tekee työnantajalle palkatta/liian pienellä palkalla työtä niin ei kerry eläkettä ... No niinpä! Entäpä FEC-TYÖHARJOITTELU-TYÖKOKEILU ja mitä niitä nyt on? Joissa siis tehdään työtä palkatta eikä eläkettä kerry. Kun minä nyt en ymmärrä oikein että mitä eroa tällä on harmaaseen talouteen? Paitsi se, että harmaassa taloudessa työntekijä saa palkkaa työstään enemmän, kuin näissä töissä. Ja kenties sen työtodistuksen. Ja oikeuden käyttää jaksoa ihan työkokemuksena CV:ssään. Mitä oikeutta nuo em. eivät anna.

Mutta kuten sanoit: "On vaan pakko yrittää sopeutua mukana ja tehdä parhaansa, tai sitten ei ole kyllä varaa valittaakaan."

Sopeudutaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikista ei todellakaan ole yrittäjiksi eikä kaikilla ole sellaista osaamista, jota voisi yrittäjänä harjoittaa. On ihan puppua väittää jotakin muuta. Yrittäjänä toimiminen vaatii usein myös pääomaa - kenellä työttömällä sitä on?

Anonyymi kirjoitti...

"Tein kaiken ja silti töitä ei löytynyt!"

"Samoin vois antaa pillerin ns. pitkäaikaistyöttömille, niin hekin vois itse päättää, että koska se kyykytys loppuu. "

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12231554

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos vinkistä, Rantakasvi!

Sille joka asiasta kysyi: sähköpostiosoite löytyy profiilisivultani.

Ikuisuuskeskustelua näemmä herättää tämä yrittäjyysaihe - niin puolesta kuin vastaankin.

Minua on harmittanut se, kun poikani niin innoissaan vei työpaikkahakemuksia eikä kuitenkaan työpaikkaa niillä saanut. Eli siis hän haki "väärin" ja liian vähän? AL:ssä oli juttu vuotta vanhemmasta pojasta, joka oli menossa ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa. Kuinka ollakaan, isukki sattuu olemaan samassa paikassa töissä... Näin tämä vaan menee eikä sille oikein mitään voi!

Anonyymi kirjoitti...

Samasta ketjusta veteraanin, eli 90-luvun alun lamasta vain pienin vaurioin hengissä selvinneen kommentti. Tämä 2008 alkanut lama voi muuten tulla olemaan pahempi, kuin se silloinen:

"Ensin meni henkinen terveys jatkuvan leimaamisen ja talousvaikeuksien takia minulla oli mm. itsemurhayrityksiä toivottoman tilanteen takia. Ei minua täällä kukaan auttanut ongelmia ei edes myönnetty olevan olemassakaan. Myöhemmin meni myös fyysinen terveys.

Mediassa ei edes puhuttu minun kaltaisten kohtalosta, koska siellä sai vaan kertoa sen miten laiskoja paskoja oomme."

Anonyymi kirjoitti...

>>Minua on harmittanut se, kun poikani niin innoissaan vei työpaikkahakemuksia eikä kuitenkaan työpaikkaa niillä saanut. Eli siis hän haki "väärin" ja liian vähän?>>
Ei hakenut väärin mutta liian harvoja paikkoja. 15-vuotiaana on vaikeaa saada kesätyöpaikkaa ylipäätään. Ensi vuonna uusi yritys.

Anonyymi kirjoitti...

"Ensi vuonna uusi yritys."

Näin minustakin. Mitään ei vielä ole menetetty.

Tänään keittiönovi-kuulumisena kumminkaimannaapurinkissanhoitajan akvaariokalojenruokkijan pikkuserkun ex-vaimon ex-miehen - Oy-yrityksestä (jonne siis ei allekirjoittaneen tämän perusteella kannata koittaa):

Oli palkannut oman poikansa, kun tämä ei ollut saanut töitä. Olivat muut osakkaat olleet nyreissään, kun olisi heilläkin kullakin ollut joku sukulainen vailla töitä. Tietenkin yrityksessä työskentelee jo kunkin osakkaan sukulaisia. Kilpailu on kovaa jo keittiönovi paikoistakin.

Stockmann aloittaa uuden YT-kierroksen.

Ja tässä seuraamani keskustelu yt:stä tänävuonna. Lista on jo nyt pitkä, ja arvailen että vain kasvaa.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12203349

/Epäilevä