tiistai 13. toukokuuta 2014

7 kulunutta ideaa



Tampereella/ Pirkanmaalla työttömyysprosentti on noin 15. Työttömyys saattaa olla hyvin vaikeaa aikaa ja varsinkin pitkäaikaistyöttömänä turhautuminen ja ikävystyminen eivät todellakaan ole vieraita tuntemuksia.  On kuitenkin monia hyödyllisiä, vaivanarvoisia asioita, joita voi tehdä uutta työtä etsiessään. Tässä 7 (tosin melko kulunutta) tapaa työttömyysikävystymisen selättämiseen:

1. Mene opiskelemaan
2. Tee vapaaehtoistyötä
3. Pidä päiväkirjaa
4. Kuntoile/mene salille
5. Tee edullisia päiväretkiä
6. Hoida puutarhaa
7. Opettele uusi kieli

  1. Olen opiskellut lähes koko työttömyysajan avoimessa yliopistossa.  
  2. Vapaaehtoistyötä en ole lähtenyt tekemään, koska tarvitsen työstä palkkaa! 
  3. Kirjoitan tätä blogia…
  4. Kuntoilen; käyn jumpassa ja zumbaamassa.
  5. Edullisia päiväretkiä? No, ainakin kesällä menemme uimarannalle ja se on ilmaista.
  6. Puutarhan eli pihan hoitoon minun pitäisi todellakin panostaa enemmän.
  7. Aion alkaa kertailla ranskan kieltä, jota olen opiskellut lukion lyhyen oppimäärän verran. Espanjan alkeet voisin myös opetella. Minulle kieltenopiskelu on aina ollut helppoa.
Ikävä kyllä näistä ehdotetuista aktiviteeteista ei ole työn korvaajiksi. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aktiviteetteja, joita tavallisesti tehdään työn ohessa ja vapaa-aikana. Olen ollut viime aikoina tylsistyneempi kuin koskaan ja haluaisin todella päästä tekemään jotain järkevää ja mielekästä! Mihin tahansa töihin pääsy ei tietenkään välttämättä takaisi kumpaakaan, mutta olisipa edes jotain tekemistä.

14 kommenttia:

4* kirjoitti...

Samaa mieltä, kaikkea näitä tehdään työssäkäynnin ohessa. Myös viitoskohdan päiväretkiä lähialueille. Vapaapäiviä on työssäkäyvilläkin. Tulin itse työttömyyden alkuaikoina kiertäneeksi lähialueen nähtävyydet, ne joihin pääsi ilmaiseksi tai halvalla. Oli ihan mielenkiintoista aikansa.

Seiskakohdan uusien taitojen opettelu on aina suositeltavaa, se virkistää kun oppii uutta. Paha vain on jos kaikkea tekee yksin. Pitäisi päästä johonkin ryhmiin mukaan, mutta se yleensä maksaa työttömälle liikaa.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

On vähän kuluneita, lähinnä TYÖLLISTEN esittämiä 'aktivointivaihtoehtoja'. Työllisten näkökulmasta nämä heidän elämäänsä työn ohessa rikastuttavat harrastukset toimisivat siis työttömillä koko elämän sisältönä...
Yhden voisi vielä ottaa esille opiskelusta, sen joka ei toimi harrastuksena, nimittäin tutkintoon johtava opiskelu - jos joku vain jaksaa ja valitsee ITSELLEEN SOVELTUVAN, TYÖLLISTÄVÄN ALAN. No, siinähän tulikin taas haastetta kerrakseen meille kaikille! Niin, ja onhan tämäkin jo ennenkin kuultu...:)

Anonyymi kirjoitti...

>>Edullisia päiväretkiä?>> Alkuperäisen tekstin kirjoittajahan sanoo, ettei hänellä työssä ollessaan ollut aikaa lapsilleen ja hyödynsi työttömyysaikansa viemällä lapsiaan pienille retkille. Työtahti on niin kova nykyään monilla [yksityisillä]aloilla, että se vähä vapaa-aika kuluu työstä palautumiseen, ei juuri kielten opiskeluun tms.

työtön luuseri kirjoitti...

NILS ERIKIN kommenttiin liittyen: itse suoritin ammatillisen perustutkinnon edellisen työttömyysjaksoni aikana. Se oli kaikin tavoin hyvä ratkaisu ja vielä kun sai ansiosidonnaista ja verottomat ylläpitokorvaukset päälle. Mutta se oli ihan työllistymissuunnitelmani mukaista kokopäivähommaa. Minulla ei ollut aiempaa loppuun suoritettua tutkintoa.

Blogannut olen sekä työttöminä että työllisinä aikoina omalla nimelläni ja naamallani. Reilun kuukauden ajan olen pitänyt toista blogia anonyyminä, mikä on vapauttanut minut entisestä markkinointiasenteestani sanomaan asioita suohraan. Terapeuttista :)

TOIvoton työtön kirjoitti...

Työttömät ja TYÖLLISET todellakin elävät aivan eri todellisuuksissa.

Minulla oli myös (silloin kauan sitten) työelämässä ollessani aikaa lapsille, mutta ehkä "vika" onkin juuri siinä! En panostanut täysillä työhöni?

Työtön luuseri: olen jo seurannut blogiasi ja aion liittyä siihen lukijaksi.

työtön luuseri kirjoitti...

Kiitos TOIvoton! Olen myös iloinen löydettyäni sinun blogisi. Antaa minullekin perspektiiviä pitkäaikaistyöttömyyteen. Blogilistalla olen blogisi joskus huomannut mutten aiemmin klikannut auki. Nyt liityn lukijaksi :)

Anonyymi kirjoitti...

>> En usko, ettet olisi panostanut työhösi. Työelämä on vain muuttunut rajusti ja ainakin yksityisellä organisaatiot ovat "ohuita" ja älyttömän pienellä määrällä väkeä teetetään liikaa työtä. Ainakin omaan työpaikkaani tarvittaisiin lisää tekijöitä mutta eihän kukaan ruohonjuuritasoa kuuntele.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Ironialla kirjoitinkin tuon työhön panostamisasian.

Kunpa kaikkialle, missä oikeasti tarvittaisiin työntekijöitä myös niitä palkattaisiin, niin vähenisi työttömyys huomattavasti!

Anonyymi kirjoitti...

Aloitin työttömäksi jäätyäni pyöräilyn vuonna 2011. Taakse on jäänyt 30000 km pyöräteitä ja 25kg ylipainoa. Harmittaa vaan kun pitää pyöräillä lähialueilla (siis illaksi kotiin) kun työkkäri saattaa lähestyä yllättäen. Kuten onkin tehnyt viime vuotena 4 kertaa. Siis ihan kuin työkkärissä tietäisivät että mielelläni pyöräilisin kauempanakin. Harmi että työttömällä ei ole oikeutta pitää lomaa ja olla kuukauden tavoittamattomana.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kaikki liikuntaharrastukset ovat hyviä ja kannatettavia.
Työmatkapyöräily olisi erinomaista hyötyliikuntaa, jos vain olisi
työpaikka, jonne pyöräillä!
Parasta olisi sellainen harrastus,
josta pystyisi kehittämään keinon ansaita tuloja.

Anonyymi kirjoitti...

"Parasta olisi sellainen harrastus,
josta pystyisi kehittämään keinon ansaita tuloja." ... Poimin jokaisen pantillisen tölkin/pullon minkä löydän. Tässä tullut miettittyä että näinkö meille koulutetuille/osaaville on edes jokin "palkallinen työ" sentäs jätetty. #sarkasmia#

Onneksi tuli sentäs kesä! Ilman lomaa tai muuta mukavaa mutta kuitenkin =) .

/Epäilevä

Anonyymi kirjoitti...

Työttömyys on pitkittyessään todellakin taistelua tylsistymistä, turhautumista, toivottomuutta ja suoranaista tyhmistymistä vastaan. Minusta tuntuu nyt siltä, että alan olla häviämässä tämän taiston.

Olen sitä sorttia, etten kykene löytämään elämän mielekkyyttä puuhastelusta enkä harrastuksista. Mistä siis merkitystä merkityksettömältä tuntuviin päiviin?

Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Anti Materia

Anonyymi kirjoitti...

Siinä vaiheessa kun joutuu työkokeiluun tai kuntouttavaan, tuntuu hölmöltä, että on joskus valittanut tekemisen puutetta.

Sitä olis paljon mielummin tekemättä mitään, kun leikkii työntekoa jossain pajalla tai yrityksessä.

Jokaisella pitkäaikaistyöttömällä se on edessä, toisilla aikaisemmin, joillain myöhemmin. Kannattaa vaan yrittää nauttia siitä vapaa-ajasta niin kauan kun sitä on. Vaikeetahan se tietysti on köyhänä.

Anonyymi kirjoitti...

Työkokeilun tai kuntouttavan pajapuuhastelun pelko perseessä tässä kärvistellään. Vielä ei ole ehdotettu, mutta kyllä sekin päivä varmasti vielä koittaa. Ei auta akateeminen tutkinto eikä työkokemus.

Sen olen kyllä itselleni luvannut, että jos pakotetaan töihin, joista en rahallisesti hyödy, en tule "tekemään parastani" ns. työpaikallani.

Kaikki ne, jotka ovat innostuneita työttömiä "osallistavasta" työstä voisivat miettiä, miltä omalla kohdalla tuntuisi jos joutuisi antamaan työpanoksensa ilmaiseksi työkaverin nauttiessa samoista hommista palkkaa ja muita työsuhteeseen kuuluvia etuja.

Parhaassa - vai pitäisikö sanoa pahimmassa - tapauksessa työtön tekee vaativaakin asiantuntijatyötä 9 euron päiväkorvauksella. Näin kyykytettiin erästä kohtalotoveriani. Hän onneksi löysi myöhemmin ihan oikeaa palkkatyötä.

Anti Materia