maanantai 24. maaliskuuta 2014

Äiti ei käy töissä



Erään koulutehtävän kohdalla tyttäreni sanoi kysyvänsä tämän "sitten myöhemmin iskältä". Ihmettelin vähän mistä on kyse, kunnes näin tehtävän aiheen: Kysy vanhemmiltasi heidän töistään. Mikä on heidän ammattinsa? Missä he ovat töissä, mitä tekevät siellä ja viihtyvätkö he työssään? Äiti ei ole pitkäaikaistyöttömänä soveltuva vastaamaan noihin kysymyksiin. Poikani oppilaanohjauksen kirjassa on tehtävä: Minä ja sukuni ammatteja. Poika ei ole näköjään kirjoittanut äidin kohdalle yhtään mitään! Parempi kai sitten ei mitään kuin "työtöninsinööriluuserikotirouva"?!*

Äiti ansaitsisi omasta mielestään mielekästä työtä, mutta koska rekrytoijat ovat asiasta toista mieltä, äiti on työtön ja sellaisena pysyy... Näitä seikkoja en ole lapsilleni kuitenkaan maininnut. Heitä olen kehottanut opiskelemaan sellaisen ammatin, jossa on töitä. On vain kovin vaikea tietää, mikä sellainen ammatti mahdollisesti tulevaisuudessa on?!

 *epic fail: Complete and total failure when success should have been reasonably easy to attain. 

(Olisiko edes jonkinlainen menestys kuitenkin ollut kohtalaisen helppo saavuttaa, mutta "jotain" vain sattui menemään erittäin pahasti pieleen...?)

12 kommenttia:

  1. Epäilevä kirjoitti:
    Työttömyyden piilottelu/kiertoilmaukset koulutehtävissä/vanhempainilloissa ...Onneksi juuri rajapyykki ylitetty ja asioista puhutaan meillä juuri semmoisina kuin ne ovat. Ei jaksa enää, olen tullut ulos kaapista!

    "On vain kovin vaikea tietää, mikä sellainen ammatti mahdollisesti tulevaisuudessa on?!" Terveydenhoitoala, sosiaaliala. Jos nyt voisin, lukisin itseni sosionomiksi. Töitä olisi. (Ja ei, rahallisesti minulla ei ole mahdollisuutta tähän uranvaihto-operaatioon, toim. huom.)

    Tekarien valmistus yms. tulevaisuudessa varmasti lisääntyy. Jos vaan sille alalle on mitään taipumuksia. Omaa jälkikasvua koittanut saada putkimies-linjalle. Ja kamalaa mutta totta, olen myös evästänyt olemaan hankkimatta lapsia. Kun ei täällä suomessa töitä ole kuitenkaan...

    Tässä mustalla huumorilla miettinyt tätä työttömien-vaihtoa: otetaan tänne suomeen vähän tuolta muualta ja koitetaan nää omat saada muuttamaan ruotsiin/norjaan tms. toiseen kivaan maahan.

    Miksiköhän muuten kuntien/valtion virkoja ei laiteta uus-järjestykseen? Puolitetaan paikat ja näin riittäis yhdestä useammalle samalla kun työttömyys pienenisi.

    Hommaa toteutetaan edelleen (ja agressiivisesti kasvaen, vaikka lakimuutos tulikin) ilmaistyö-tukena yrityksille.

    On muuten vaalit kohta tulossa. Tossa just jutusteltiin että kohta meistä työttömistä sais kohtuu kokosen puolueen.

    Epic Fail No2, jolla kanssa jotain sattui menemään erittäin pieleen. Vääriä valintoja ja väärässä paikassa väärään aikaan. Kertaa monta.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa samalta tehtävältä, mikä meidänkin tyttärellä oli, ruotsiksi vain. Tytär siinä päivitteli, että ajatella, miten kurjaa olisi, jos olisi työtön eikä kaiken lisäksi osaisi ruotsia, että voi vastata näihin kysymyksiin! No, mutta samoin kuin edellinen kommentoija, olen tullut ulos kaapista, ei jaksa todellakaan enää. Lapsi ainakin tässä vaiheessa suunnnittelee sosionomiksi opiskelua, varmaan osaksi juuri noista työllistymissyistäkin. Työtön maisteri -äiti ei ole esimerkkinä houkutteleva varmaan akateemisiin opintoihin, ei ainakaan humanistiksi. Toivon vain, että lapsille kävisi paremmin, valitsivat sitten kuinka vain.

    VastaaPoista
  3. Tässä aivan-aiheeseen-kuulumatta kolleegan lähettämä linkki:

    http://wikimploisuomi.wordpress.com/uutisia/tyollistamiskritiikkia/

    Terveisin: Epäilevä

    VastaaPoista
  4. Olkaamme ylpeitä statuksestamme, olemme työttömiä ja meitä on paljon! Joku aiemmin totesi, että ihan puolueeksi asti.

    Meillä on paljon kokemusperäistä tietoa arjen karmeudesta ja raastavaa lähikontaktia elämästämme päättäviin elimiin/eläimiin. Tässä aihetta lienee ohjelmaan MOT. Ennen vanhaan oli ohjelma Karpolla on asiaa......
    Kekkosen aikaan riitti, kun piti radiossa puheen!

    Miksi mitään kokemaamme (oli työttömyysaikamme pituus minkä pituinen tahansa) pitäisi vähätellä tai piilottaa? Tiedän ja tunnen sen euforian, kun erottamisesta on kulunut vasta puoli vuotta = irtisanomisaika pitkän työsuhteen jälkeen, olet voittamaton.

    Tunne säilyy vielä noin vuoden ja jaksat väsymättä hakea ja hakea, mutta sitten, kun mitkään toimesi eivät tuota tulosta, on tosiasia edessäsi. Joko hyväksyt sen tai rimpuilet vastaan. Niin, ja kestät veetuilun.

    Koululle, päiväkodille ja lapsille työttömyyden paljastaminen on välttämätöntä, koska mitä useampi tietää, sitä normaalimpi ilmiö se on. Sitä ei todellakaan tarvitse hävetä! Aika harvoin irtisanomisen syynä on työntekijä itse, vaan ne ahneet osakkeiden omistajat, jotka haluavat säästöjä ja tehokkuutta, vaikka olisit ollut tehokas työssäsi henkihieveriin saakka.

    Nyt tarvitaan yhteiskuntaamme puheterapeutteja (vanhentuvan väestömme aivohalvausten takia), vanhusten ulkoiluttajia, hometalojen ja putkistojen korjaajia ja käpyjen kerääjiä. Tulevaa kesää ja syksyä ajatellen myös marjastajia ja sienien poimijoita, nöyrempiä kuin aiemmin ulkomailta tuotetut, ihan kotimaisin voimin alistettuja työttömiä.

    Itämaan herkkusuille tulee olemaan jotakin ainutlaatuista, pohjoista naposteltavaa ja superfoodimättöä.

    Jaksakaa, ystävät ja hellittäkää jo mahdottoman edessä!





    VastaaPoista
  5. Epäilevä kirjoitti:

    Alan kohta tuntea oloni (= tunnen jo!) blogihäiriköksi, mutta koitan kääntää ajatuksen positiiviseksi ja syyllistää kirjoittajan liian ytimeenosuvasta ja hyvästä blogista, jonka vuoksi sorrun.

    Juuri äsken tuossa selailin taas ja en voinut kuin nauraa monille Toivottoman kirjoituksille. Ääneen. Yksin. Siis juuri myötänauraa kaikelle tälle hulluudelle, mitä läpikäymme. Kun sillä keisarilla ei vaan ole niitä vaatteita (esim. tunnelihanke jossa YKSI työtön oppisopimuksella!). Ja aamulehden kolumni työharjoittelijoiden suorittamasta määrästä henkilötyövuosia ... ilmaiseksi. Olkoon sitten naurua kyynelten takaa, tai liekö jo hulluuden rajamailla oloa?

    Koitan tässä itseäni edelleen kouluttaa kohtaamaan massenukseni Anthony de Mellon opein: MINÄ en ole masentunut vaikka joskus MINUSSA on masennus. (Anthony de Mello: Havahtuminen) Jos vaan tuntuu omanlaiselta, niin suosittelen luettavaksi.

    Ja nyt koitan vaieta, mutten lupaa.

    VastaaPoista
  6. Eilen katselin YLE:n Akuutti-ohjelmaa, jota mainostettiin erikoisohjelmana masentuneille, erityisesti työttömille ja irtisanotuille.

    Ohjelma oli lähinnä markkinointipläjäys kahden kirjan kirjoittaneelle asiantuntijatutkijarouvalle, joka lateli ihan itsestään selvyyksiä.

    Että on hyvä olla syyttämättä itseään irtisanomistilanteessa ja olisi suotavaa, jos olisi edes yksi ihminen lähellä, joka välittää ja jakaa kokemuksen.

    Esimerkkitapauksetkin olivat niin moniongelmaisia, etteivät ne pahemmin äkkiseltään irtisanottua lohduttaneet.

    Ihan kiva toisaalta, että pitkäaikaistyöttömien, äskettäin työttömiksi jääneiden ja irtisanottujen, joiden pitää vielä töissään roikkua (jos eivät saa sairauslomaa) tilanteita yritetään ihmetellä mediassa.

    Yleensä meidät mielletään vain oleilijoiksi ja siipeilijöiksi, nyt sai sen kuvan, että olemme ihan todella jonkin kummallisen, vallalla olevan systeemin uhreja, ihmisiä ....

    VastaaPoista
  7. Hei TOIvoton,

    Alla linkki blogikirjoitukseen, joka saattaisi kiinnostaa sua. Tai kiinnostaa ja kiinnostaa, lähinnä valottaa sitä absurdia tilannetta, josta sinäkin usein kirjoitat.

    Absurdilla tilanteella tarkoitan noita TE-keskusten hommia ja sitä, että töitä pitää hakea vaikka kaikki tietäisivät, että työpaikkoja ei niitä hakemalla synny yhtään lisää...

    http://elenamariauusitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164371-ammatinvalintaa

    terveisin Anti Materia

    VastaaPoista
  8. Epäilevä kirjoitti:

    Osallistuin vapaaehtoisesti tammikuussa alkaneeseen Kuntakokeiluun. Pettymys ollut suurempi, kuin odotin. Info-tilaisuus antoi ymmärtää täyspäistä ja oikeasti asiantuntevaa konsultaatiota/sparrausta. Totuus on karuakin karumpaa, minun osaltani. Uskon, että joku saa kurssista jotain. Tarjolla on Office-kursseja jotka ovat uuden valinta-nauhan myötä hyviä. Minä taas olen ne käynyt.

    Urakonsultin tapaaminen: orientoimatta sapluunaa läpi, parhaita paloja "onkos sulla jotain rajotteita, esim. kuulovamma". Tämä kysymys siis tunnin höpötysten jälkeen. No ei ole.

    Konsultti ehdotteli palkkatukea. Vastasin että on käytetty, joten ei uutta oikeutta ennenkuin tämä vuosi lusittu. Ilmeisesti en ole uskottava, koska konsultti oli kysynyt sitä ulkopuoliselta taholta ja kertoi minulle sitten sähköpostitse että en ole oikeutettu ennen kuin 1.1.2015. Ei meinnannut olla epätoivolla rajaa lukiessa. Tekeekö työttömyys meistä tosiaan muiden silmissä täysin kykenemättömiä idiootteja, joiden puheita ei tarvitse ottaa todesta?

    Lopputulema tapaamisesta oli: mene työkokeiluun. Piste. Ja työkokeilulomake kouraan. Ei meinnannut olla riemullani rajoja. Ja tätä samaa mantraa nyt kuullut hoettavan muillekin nonstop. Kuten näistä tämänkin blogin linkeistä olen todennut, en ole ainoa joka näkee vain kasvavan vaaran koko yhteiskuntarakenteelle tämän "orjatyö" ja "ilmaistyön" kautta tulevana mahdollisena skenaariona. Toki myönnän, että varmasti oikein käytettynä ei kaikkein huonoin mutta ....

    Soittelin TE-toimistoon, ja sain suunnitelmaani työnhaun lisäksi lisäyksen "osallistuu työkokeiluun", jippii. Lisäksi päädyin, että eroan kurssista kun ei tällä mtn annettavaa minulle ole.

    Eilen menin TE-toimistoon kyselläkseni miten kokeilusta pääsee eroon. En päässyt virkailijaa tapaamaan, koska niin ei enää tehdä. Mitään tapaamisia EI ENÄÄ OLE. Ja infon tyttö joutui ongelmaan, koska EIVÄT TIEDÄ MIHIN MINUT LAITTAISIVAT. Kun tämä kuntakokeilu on niin uutta. Että odota niin joku soittaa sinulle. Pitäneekö mainita, että asiakaspalvelu oli tutun tylyä, tympeää ja kyykyttävää? Eipä liene. Niinpä tässä nyt roikutaan pakkoavioliitossa.

    VastaaPoista
  9. Epäilevä vaan jatkoi (yleisön toiveista huolimatta):

    Tässä tämän kurssin aikana kysäisin TE-toimistosta (juu, 3 päivää vimmattua soittelua että jonkun sain langan päähän) saako työkokeilua uuden lain puitteissa käyttää kilpailukeinona avointa paikkaa hakiessa (osta 8, maksa 6). Kuulemma ei saa. Mutta mikäs sen estäisi? Kuka sitä valvoisi? Kun sitä työkokeilua nyt markkinoidaan. Miksi en hakisi työpaikkaa: Halutessasi saat minut myös ilmaiseksi!

    Sen verran ei taivu kuitenkaan selkärankani. Vielä. Ilmaiseksi työkokeilijaksi nyt sitten laittanut hakemuksia. Kun ei kerran muuta työtä ole, ja tätä halutaan. Jossain joku sanoi, että me suomalaiset olemme orja-kansa (muuten teksti ei blogi-aiheeseen sovi): "suomalaiset ovat niin orjuutettu kansa, että jos hallitus nyt päättäisi vasemman käden pikkusormen tehneen niin paljon pahaa, että se tulee amputoida - joko vapaaehtoisesti tai pakolla - olisi terveyskeskusten edessä maanantaina valtavat jonot. Orjia siis. "

    http://markostaattinenrisnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164351-totuuden-kertominen-ja-suomalainen-oikeusjarjestelma

    Ei, työpaikkoja ei hakemalla synny lisää. Mutta ihan oikeasti sen verran olen tyhmä, että voisiko joku hirmusesti asioita osaava kertoa, että miten niitä tulee lisää jos kaikki työttömät (montakos meitä nyt on, 0,2 vai 0,4 milj.) saadaan ilmaisiksi työkokeilijoiksi?

    (en muista oliko tämä linkki TOIvottoman kautta, mutta laitan kuitenkin kertaukseksi)

    http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194727608469/artikkeli/puheenaihe+ilmainen+harjoittelija+on+kuin+tyhja+maitopurkki+.html

    Eilen juttelin äitini kanssa (78 vee) ja hän sanoi että tuntuu siltä kuin kaikki olisi pysähtynyt. Sama tunne minullakin. Tai työpaikkojen määrän osalta tuntuu olevan laskusuunta.

    Miten itse atm. asiat näen? En voi kun hakea töitä (joihin en pääse) ja samalla tarjota itseäni ilmaiseksi (jos pääsen). Markkina-arvoni on siis nolla. Ja aikani kun tätä teen, ei se siitä kyllä nouse. Eli: kaikki toivo on nyt mennyt. Kohtuu oksettavan moniviikkoisen rypemisen jälkeen (ilmaistyötä hakemaan) päätin, että ainoa keinoni on suhtautua tähän enää vain huumorilla. Ja samaa ehdotti äitinikin. Kun ei tälle mtn voi. Valtio nimeltä Suomi on alasajossa.

    Tarkkaan tulee kyllä seuraavissa vaaleissa mietittyä, ketä äänestää. Vaikka tähän asti epä-poliittinen olen ollut. Ehkä sillä työvoiman aktivoimisella tarkoitetaankin äänestys-aktivointia *sarkasmia*.

    VastaaPoista
  10. http://sakutimonen.com/2014/03/lapsilisametelin-varjossa/

    http://www.talouselama.fi/uutiset/nakokulma+onko+lapsilisien+leikkaus+taktinen+budjettimetku/a2240601

    Hmm.

    Terveisin: Epäilevä

    VastaaPoista
  11. On ehkä lopulta hyvä ettei kutsua kuntakokeiluun ole vieläkään kuulunut...

    Palkkatuki minulla on "käyttämättä", mutta missä sen pääsisin käyttämään?

    VastaaPoista
  12. Palkkatuesta IMO:
    1) HELPPO
    Kysy TE-Tstosta, tai jos osallistut kuntaprojektiin niin ainakin täällä etelässä olivat heti-tarjoamassa, kunnan palkkatuki paikkoja. Näihin pitää hakea, jos niitä antavat. Näitä on erilaisissa kunnan organisaatoissa jonkun verran, ja valinnan tekee työnantaja ihan normaalin rekryprosessin mukaan.
    2) VAIKEA
    Pitäisi osata olla se urhea ja hakea työpaikkoja kaneetilla: olen oikeutettu palkkatukeen määrää x€/kk.

    Joskus minusta tuo 2) vaihtoehto tuntui nöyryyttävältä, enkä sitä osannut tehdä. Nykyään ei. Tässä on nöyrrytty vuosien saatossa niin, että ei vaan enää jaksa olla nöyrä!

    Epäilevä

    VastaaPoista