Kaksi
vuosikymmentä sitten edesmennyt mummini puhui ”joulujen välistä”
tarkoittaessaan välipäiviä eli joulun ja uuden vuoden välistä aikaa. Ollaan
silloin toki myös kahden joulun välissä J.
Jouluja ja joulujen välejä (eli kokonaisia vuosia) on vilahtanut ohitse tässä
työpaikattomana ollessa jo aivan liian monia. Tuntuu aivan kuin viime joulu (2018)
olisi ollut viime viikolla ja sitä edellinen joulu (2017) toissa viikolla!
Jouluista ja niiden väleistä puheen ollen, olen aiemminkin kirjoittanut
toiveestani sen suhteen, että seuraavana jouluna minulla olisi parempi
rahatilanne. Vuoden 2015 jouluna se oli paras viimeisten kymmenen vuoden aikana,
koska olin silloin palkkatukityössä. Joulun 2014 toiveeni siis eräällä tavalla
toteutui.
Vuodesta
2016 alkaen rahatilanteeni onkin sitten mennyt tasaista alamäkeä, ollen tämän
joulun aikaan huonompi kuin koskaan! Joulujen 2009 ja 2019 välillä on ollut jo
11 joulua ikityöttömäksi jäämiseni jälkeen (keväällä 2009). Näistä jouluista
ainoastaan yhtenä olen saanut palkkaa, ansiosidonnaista työttömyyskorvausta
olen saanut neljänä jouluna ja loput kuusi joulua olen joutunut kärvistelemään
aina vain huonomman ja ”ostovoimaltaan” (jota ei käytännössä ole) yhä
surkeamman työmarkkinatuen varassa. Ostamisesta en enää välitä, mutta elinkustannuksiin
tarvitsisin rahaa, koska yli viisikymppisen työpaikattoman elämä ei ole
vieläkään muuttunut ilmaiseksi,
vaikka työpaikkoja meille ei ole tarjolla!
Olen kuullut sanottavan, että vanhemmiten aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin nuorempana.
VastaaPoistaTyöttömyydessä on juurikin pahinta se ainainen rahattomuus ja hyväosaisten yleinen väärä käsitys työttömien laiskuudesta. Aikaa olisi vaikka mihin kivaan ja mielenkiintoiseen harrastukseen, mutta ne kaikki maksavat. Niihinkin lenkkeilyihin ja kirjastoissa notkumisiin kyllästyy pian.
Toki työttömyys ja rahattomuus voivat passivoida ihmistä ja näin varmasti jossakin määrin tapahtuukin, kun kaikki energia kuluu raha-asioista murehtimiseen, varsinkin jos työtön elää yksin ilman työssäkäyvää puolisoa.
Perheellisenä työttömänäkin tämä joulun aika voi olla raskasta, kun ei voi ostaa lapsilleen tai puolisolleen lähes mitään lahjoja. No eihän sitä rakkautta rahalla osteta tai anneta, mutta kyllä se varattomuus kuitenkin kiistämättä viiltää jo kypsän aikuisen itsetuntoa.
Mummot ovat aina huippuja! Heiltä voi ammentaa paljon elämän viisautta ja historian tietämystä jne. Itselläni on onnekkaasti vielä toinen heistä elossa virkeänä korkeassa 92 vuoden iässä ja olenkin hänen luonaan vieraillut ahkerasti, kun nyt vasta muutin häntä lähemmäksi asumaan.
Aika tosiaan tuntuu kuluvan nopeasti näin viidenkympin ylittäneenä.
PoistaJouluisin ostaessani kahvia ja suklaata lahjaksi toivon, että voisin valita kahdesta vaihtoehdosta hieman kalliimman, mutta joka joulu rahatilanteeni on entistä huonompi.
Mummojen mukana katoaa paljon viisautta. Omat isoäitini elivät molemmat 84-vuotiaiksi, mikä on jo pitkä elinikä.