Tänä
vuonna on tullut lopullisesti todistetuksi se, etten enää koskaan työllisty
minnekään. Nurinkurista kyllä, tämä todistelu tapahtui työhaastattelukutsujen
kautta. Ensimmäinen työhaastattelu todisti sen, että en saa työpaikkaa alalta,
jolta minulla ei ole työkokemusta.
Toinen työhaastattelu todisti puolestaan sen, etten voi saada työpaikkaa edes sellaiselta työnantajalta ja alalta, jolla olen ollut aikaisemmin töissä. Siksi koska olen yli viisikymppinen? Vai miksi?
Toinen työhaastattelu todisti puolestaan sen, etten voi saada työpaikkaa edes sellaiselta työnantajalta ja alalta, jolla olen ollut aikaisemmin töissä. Siksi koska olen yli viisikymppinen? Vai miksi?
Ikä: 40…43
Koulutus: Korkeakoulutus
Työkokemusta: 3…12 vuotta
Työttömyyttä: Ei yhtään…max. 5 v
M.O.T: En voi saada enää työpaikkaa –
työkokemuksella tai ilman, mikä tuli nyt todistettua ihan tahtomattani. Olisi
voinut olla parempi jäädä kokonaan ilman haastattelukutsua…
"Teknologiateollisuus kertoi viime keväänä, että teknologiayritysten oman arvion mukaan ala tarvitsee yli 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä."
VastaaPoistaNyt kouluttautumaan hitsaajaksi tai koneistajaksi. Insinöörin tutkinto voi olla hyvä pohja esim. CNC-koneen ohjaajaksi opiskeluun.
Insinöörin tutkinto "olisi ollut hyvä pohja" muuhunkin alaan tai työhön, johon pyrin työllistymään. Noita osaajatarvelöpinöitä en enää usko! Kun nyt ollessani 52- vuotias työpaikkaan valitaan mieluummin alaa täysin tuntematon neljäkymppinen, niin enpä usko että minulla enää muutaman vuoden päästä on sitä vähääkään kysyntää - oli sitten ala mikä tahansa...
PoistaAiemmista kirjoituksistasi saa käsityksen, että olet aika valikoiva työpaikan suhteen. Etsit samantyyppisiä tehtäviä tietyltä alueelta ja samalla tavalla. Laajenna nyt hakualuetta koko Suomeen ja vaikka muihin pohjoismaihin. Opiskele lisää, parissa vuodessa ammattitutkinto tai vaikka ylempi Amk. Yleisissä hauissa, joihin voi tulla satoja hakemuksia, et pärjää. Yritä ehtiä ennen kuin paikka tulee julkiseen hakuun. Näin minä tein kun muutama vuosi sitten jäin viisikymppisenä työttömäksi. Ensin ajoin 250 km/päivä työmatkaa. Sitten olin talven Norjassa. Nyt taas kotiseudulla samalla alalla kuin ennen, mutta paremmalla palkalla ja korkeammalla vakanssilla. Onneakin oli tietysti matkassa, mutta yritin antaa onnenpotkuja itse itselleni.
VastaaPoistaEnpä sanoisi itseäni (ainakaan enää) valikoivaksi työpaikan suhteen. Kyllä se valikointi tapahtuu ihan rekrytoivan tahon puolesta. Opiskellutkin olen aivan riittävästi, mutta työkokemus uusilta aloilta puuttuu, jolloin työllistyminen ei onnistu. Perheellisenä ei ole mahdollista lähteä työpaikan perässä aivan minne tahansa. Sinkkuaikoina se olisi vielä ollut mahdollista, mutta silloin minulla oli työpaikka.
VastaaPoista