Ei
riitä, että pelkkä työpaikattomuus on jo sietämätöntä,
kun se lisäksi vielä merkitsee rahattomuutta! Viimeisin työmarkkinatuelle
putoamiseni ottaa todella koville. Viisikymppisenä kuuluisi olla uransa ja tulojensa
huipulla, vaan toisin kävi minulle. Koska mistään urasta ei ole tietoakaan,
tyytyisin noin tonniin kuussa käteen osa-aikatyöstä ja noin 1500 nettoon kokoaikatyöstä.
Yli 1600 € olisi jo yhtä juhlaa… (Nämäkin tulot edellyttävät hyvätuloista puolisoa.)
Mieheni maksaa nyt jo lähes kaikki perheen kulut, joten häneltä en yleensä halua
pyytää omiin menoihini rahaa.
Toiveeni
eivät siis ole suurensuuret, mutta edes
se ei toteudu. Minulla on esim. ollut samat silmälasit jo monta vuotta eikä
varalaseja ollenkaan. Käytännössä ne pitäisi olla esim. jumppia varten, koska
piilolaseja en (ikävä kyllä) enää pysty käyttämään nykyään (45+) kuivien
silmieni vuoksi. Silmälasini ovat aina todella kalliit, koska likinäköä on - 8 (linssien
ohennuksen tarve) ja vielä monitehoisuus siihen lisäksi ikänäön takia. (Laserleikkaukseen
minulla ei ikinä ole ollut varaa.) Kampaajallakin pitäisi käydä mahdollisimman
halvalla tai ei ollenkaan. Mihinkään 150 € kampaajalaskuun minulla ei todellakaan
ole varaa, koska se on jo neljäsosa työmarkkinatuesta. Tällä hetkellä saan nerokkaalla
aktiivimallilla vähennettynä ja yhden alaikäisen lapsen korotuksella 575 €
työmarkkinatukea nettona. Korkean kustannustason maassa se on yhtä kuin haistapaska! Ei sillä rahalla kukaan
tule toimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti