Tässä vaiheessa halusin vielä
toivottaa itselleni onnea työnhakuun ja olin toiveikas: 6…7 vuotta sitten.
Tällä kertaa sinua ei
valittu - ilmoituksia löytyy sähköpostistani kolmisenkymmentä ja tässä
viimeisin niistä kommentoituna:
Hei
Olemme nyt tämän
viikon aikana haastatelleet henkilöitä avoimeen tehtävään liittyen ja olemme
löytäneet sopivan henkilön, jolla
ennestään kokemusta tuotteistamme ja asiakaspalvelusta. Kuinka
sattuikaan jälleen löytymään sellainen henkilö, jolla on kokemusta nimenomaan Teidän
tuotteistanne?
Kiitos, että
olit kiinnostunut yrityksestämme ja meillä avoimena olevasta työpaikasta.
Olen aina kiinnostunut avoimista työpaikoista enkä mitenkään juuri Teidän työpaikastanne erityisesti.
Olen aina kiinnostunut avoimista työpaikoista enkä mitenkään juuri Teidän työpaikastanne erityisesti.
Palaan
tarvittaessa asiaan mikäli tulee vielä jotain muutoksia vuorotteluvapaan
ehtojen täyttymisen tiimoilta tms.
Et palaa koskaan tähän asiaan…
Oikein mukavaa
kevättä toivotellen
Kevät voisi olla
mukavampi, jos tämänkin viestin sijasta olisin saanut työpaikan!
Tämän
yrityksen kunniaksi voi kuitenkin sanoa, että tiedottaminen hakuprosessin
kaikissa vaiheissa hoidettiin kunnolla toisin kuin eräässä yrityksessä, jonne
olen hakenut kahdesti eikä hakuprosessin missään
vaiheessa ole tiedotettu yhtään mitään.
Työnhaun
tässä vaiheessa en enää jaksa
toivoa, joten:
Mulla meni ihan Uuno-tyyliin nyt vasta työhaastattelu!
VastaaPoista-Jaaha! Jaaha! Että sieltä tullaan pikkutakki päällä ja jämeränä?
-No niin tullaan joo! Eikös se työhaastatteluun niinku silleen vähä pidäkki tulla?
-No pitää pitää! Otat nyt jätkä ihan silleen lepo vaan ja laitat tohon pöydälle jalkas ja kuuluuko siellä siihteeri-Sirpa? Voikko mulle ja haastateltavalle tuoda parit viinerit ja kahvit kermalla ja sokerilla?
-Kyllä johtaja!
-Tupakkia?
-Niin en minä kyllä polta...
-Niin en minäkään ulkona!
-No, mitäpä ootte tehny aikasemmin?
-(Olin juonessa mukana) ja vastasin, että:
"No mää olin aikasemmin tuolla Raision makaronitehtaalla ja porasin niitä reikiä niihin makarooneihin!” :)
Nii ja sain paikan!
PoistaRakennusalasta kyse ja sain jopa 300e enemmän puhuttua lisää palkkaa tuolla vitsilläni, mutta vastuu kasvoi samalla mitalla!
No ei se perkele ole kuin yksi kesä ja yksi työkohde. Jouluksi sitten kihlasormus naiselleni, jota rakastan, ja jonka vuoksi näitä töitäni teen!
Tykkään siitä Stallonen Rockysta, ku se oli ekana semmonen "pöliä", mutta nousi sitte "ryysyistä rikkauksiin"!
Muistappa itekki, että täällä vielä pystytään ihmeisiin, jos niitä oikiasti tahotaan ja halutaan!
Meidän Elvis-kissalta terveisiä:
https://www.youtube.com/watch?v=FLZS3jQPnKw
:)
https://www.youtube.com/watch?v=MmyDosjjP5U
PoistaTääki on ihana biisi! :)
"Mulla meni ihan Uuno-tyyliin nyt vasta työhaastattelu!
Poista-Jaaha! Jaaha! Että sieltä tullaan pikkutakki päällä ja jämeränä?
-No niin tullaan joo! Eikös se työhaastatteluun niinku silleen vähä pidäkki tulla?
-No pitää pitää! Otat nyt jätkä ihan silleen lepo vaan ja laitat tohon pöydälle jalkas ja kuuluuko siellä siihteeri-Sirpa? Voikko mulle ja haastateltavalle tuoda parit viinerit ja kahvit kermalla ja sokerilla?
-Kyllä johtaja!
-Tupakkia?
-Niin en minä kyllä polta...
-Niin en minäkään ulkona!
-No, mitäpä ootte tehny aikasemmin?
-(Olin juonessa mukana) ja vastasin, että:
"No mää olin aikasemmin tuolla Raision makaronitehtaalla ja porasin niitä reikiä niihin makarooneihin!” :)"
Hauska juttu, mutta meneppä naisena heittään tollasta läppää nii lennät ku ohjus ovesta ja olet saman tein mustalla listalla eläkeikään saakka... ja senkin jälkeen. :)
Taisin olla hieman juhlakunnossa tuota kirjoittaessani ja paljon tuli väritettyä ja Lapinlisää laitettua, mutta aika mielenkiintoinen naispointti, koska ainakin miesten kesken noilla ns. "duunarialoilla" on aika sellainen "rillumarei"-meininki ja ei ole niin nöpönuukaa sen tietynlaisen etiketin suhteen jos on vain hyvä ja luotettava työntekijä.
PoistaVoisi kuvitella, että naiset ovat tässä asiassa paljon tiukempia ja mitä olen aikaisempien työpaikkojeni meininkejä seuraillut, niin juurikin naiset siellä ovat jatkuvasti keskenään riidoissa ja puhumassa selän takana pahaa, mutta miehillä ei ole ollut sellaisia ongelmia, koska on puhuttu asiat ja epäkohdat heti suoraan kasvokkain selviksi.
Sehän siis ilmenee jo ihan koulumaailmassa, jossa tytöt jättävät kiusatun yksin ja juoruilevat tästä, mutta pojat vetelevät toisiaan turpaan ja asiat käsitellään fyysisesti ja välittömästi.
Naisjoukolla pitää työpaikalla olla yhteinen "vihollinen", joka pitää kanakerhon koossa. Tällaiseksi joutumisesta on nimittäin omaa kokemusta. Miehillä on sitten toisenlaiset kuviot. Myös törkeästä sovinismista työpaikalla on omakohtaista kokemusta. Niin, miksi minä sinne työelämään takaisin enää haikailen?!
VastaaPoista