tiistai 26. helmikuuta 2019

Koulutususkosta


Koulutukseen liittyy lupaus sivistyksestä, hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä. Koulutuksen lupaukset lunastetaan työmarkkinoilla. Tutkintojen vaihtoarvo mitataan palkkatasolla ja työsuhteiden laadulla. Väestön koulutususko on säilynyt elinvoimaisena oloissa, joissa uudet sukupolvet ovat saaneet vanhempiaan korkeamman koulutuksen ja sijoittuneet näitä parempiin asemiin yhteiskunnassa. On paradoksaalista, että koulutusyhteiskunnassa koulutusta vastaavia töitä ei riitä kaikille. Tutkintojen inflaatio ja epävarma työllisyys koettelevat koulutususkoa..”


Minulla ei ole korkeampaa koulutusta kuin vanhemmillani, mutta joka tapauksessa heillä oli paremmat asemat työelämässä kuin minulla. Heillä oli lähes varmat työpaikat ja pitkä työura, josta he jäivät eläkkeelle. Minulla sen sijaan ei ole lainkaan työuraa (ei enää myöskään mahdollisuutta sellaista saada) eikä eläkkeestä tietoakaan.

Yhteiskunta ei ehkä tarvitsekaan kaikkien kouluttamiensa ihmisten työpanosta ainakaan niillä aloilla, joille heidät on koulutettu. Koulutetun työvoiman kysyntä onkin hiljalleen kääntynyt koulutuksen ylitarjonnaksi erityisesti yliopistotasoisen koulutuksen osalta, josta kertoo muun muassa merkittäviin mittoihin paisunut akateeminen työttömyys sekä se, että korkeakoulutetun työvoiman hinta on ollut työmarkkinoilla enemmin laskussa kuin nousussa.”

”Kun suomalaisilta akateemisen loppututkinnon suorittaneilta on tiedusteltu heidän hankkimansa koulutuksen ja tekemänsä työn välistä suhdetta, niin tyypillisesti kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen prosenttia vastaa, että heillä on liikaa koulutusta suhteessa tekemäänsä työhön. Monet ihmiset ovat siis ylikoulutettuja tehtäviinsä. Tässä valossa koulutus on ollut hukkainvestointi ainakin yksilötasolla, koska vähempikin määrä koulutusta olisi aivan hyvin riittänyt vastaavan aseman saavuttamiseen työelämässä.

Äskettäin hävisin työpaikan DI:lle eikä ko. työssä todellakaan mitään korkeakoulutaustaa olisi vaadittu, mutta koska sellainen hakija oli tarjolla, toki hänet valittiin!

Vähän koulutusta omaavien osana on usein sinnitellä tilapäisten työsuhteiden sekä toistuvaluonteisen työttömyyden muodostamien rikkinäisten työurien kanssa, jotka tarjoavat usein heikosti toimeentuloa ja työsuhdeturvaa. Osalla kouluttamattomista ihmisistä todellisena pelkona on putoaminen kokonaan palkkatalouden ulkopuolelle sosiaalietuuksien varaan.”

https://ristipaine.wordpress.com/tag/koulutususko/

Minä olen ilmeisesti ”vähän koulutusta omaava” akateemisiin verrattuna? Ainakin alleviivattu kohta täsmää minuun. Toisaalta: Mihin yleensäkään tarvitaan koulutusta, jos kerran (joissakin tapauksissa) riittää että on ns. hyvä tyyppi relevantilla ja yhtenäisellä työhistorialla? Omalla kohdallani usko työllistymiseen lisäkouluttautumalla on mennyttä.

1 kommentti:

  1. Tuo on totta, että usein se riittää että on hyvä tyyppi. Turvallisuuskoulutukset ovat toki sitten asia erikseen, etenkin jos on työympäristö semmoinen, että vaaratilanteita voi tulla vastaan. Tuttu on nyt semmoista aloittamassa, ilmeisesti GWO ART training nimeltään. http://www.meriturva.fi/fi/koulutus/tuulivoima-alan-turvallisuuskoulutukset

    VastaaPoista