Milloin lakkasin oikeasti uskomasta työllistymiseeni?

Minusta tuntuu, etten enää vuosikausiin ole aidosti ja oikeasti uskonut työllistymismahdollisuuksiini. Aloin miettiä, että tapahtuiko uskon loppuminen:

Vuonna 2009 jäädessäni määräaikaisesta työpaikasta työttömäksi erittäin huonossa työllisyystilanteessa?

Vuonna 2010 jolloin en saanut yhtään kutsua työhaastatteluun?

Vuonna 2011 jolloin itkin katkerasti tullessani hylätyksi erääseen työpaikkaan hakiessani?

Vuonna 2012 jäädessäni jälleen ilman työpaikkaa kahden työhaastattelun jälkeen?

Vuonna 2013 työpaikattomuuteni edelleen jatkuessa - vain yhden työhaastattelun jälkeen?

Vuonna 2014 jolloin en saanut yhtään kutsua työhaastatteluun?

Vuonna 2015 jolloin yritin ns. alanvaihtoa ja sain palkkatukityön?

Vuonna 2016 palkkatukityön ja määräaikaisen projektityön päätyttyä?

Vuonna 2017 jolloin en saanut yhtään kutsua työhaastatteluun?

Vuonna 2018 jäädessäni jälleen ilman työpaikkaa kahden työhaastattelun jälkeen?

Vai vuonna 2019 kun en päässyt vuorotteluvapaan sijaisuuteen(kaan)?

Vuonna 2009 en enää oikeastaan uskonut työllistymiseeni, mutta vuonna 2019 menetin lopullisesti toivoni.

Työnhaku on raskasta

Raskasta on lähettää paljon työpaikkahakemuksia saamatta kutsua työhaastatteluun, mutta raskasta on myös saada kutsu, käydä haastattelussa ja olla tulematta valituksi työpaikkaan. Toivo ensin herää ja kuvittelen jo itseni siihen työpaikkaan töihin, mutta…