Tämä
ei ole enää todellista! Miksi MINÄ en saa työpaikkaa (yo-tutkinnon jälkeen)
koulutettuna, kun ikäiseni pelkkä yo:kin
työllistyy? Kyseinen henkilö on varmasti mukava jne. eikä toisaalta yhtään sen
ekstrovertimpi kuin minäkään, jos työllistyminen nyt siitä on kiinni? Samaan
aikaan minä häviän hyvät työpaikat
vähintään kymmenen vuotta minua nuoremmille korkeakoulutetuille. Tässä ei ole yhtään mitään järkeä. Aivan
täysin käsittämätöntä! Epäreilua! Huutava Vääryys! No, elämä on… epäoikeudenmukaista
ja epäreilua.
Mieheni
”kannustaa” minua toteamalla, että Kysynnän
ja Tarjonnan pitää kohdata työpaikkaa haettaessa. Mikä siinä nyt sitten on,
että minun kohdallani Tarjonta ei
koskaan vastaa Kysyntää tai Kysyntä kohdistuu toisenlaiseen Tarjontaan? Lisäksi
pitäisi onnistua olemaan ”oikeassa
paikassa oikeaan aikaan”, jossa minä en selvästikään juuri koskaan ole, mutta
esim. tämä alussa mainitsemani henkilö on onnistunut olemaan. Minulla on sen
sijaan paljon kokemusta siitä, että olen ollut:
Väärässä
paikassa väärään aikaan
Oikeassa
paikassa väärään aikaan (yleensä liian myöhään)
tai
Väärässä
paikassa oikeaan aikaan (väärässä opiskelu- tai työpaikassa)
Haitko siis samaa paikka kuin tuo yo ja hän sai sen?
VastaaPoistaEn hakenut, hän on ollut nykyisessä työssään jo yli vuoden eikä paikka ole ollut avoimessa haussa. Olimme entisten luokkakaverien tapaamisessa ja satuin kysymään ko. henkilön koulutusta, jolloin tuli ilmi ettei hänellä mitään koulutusta lukion jälkeen ole.
PoistaNo menee kyllä kieltämättä jo hiukan koomisuuden puolelle, vaikkei varmasti yhtään naurata.
VastaaPoistaTuo oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen on mielestäni nykyisin suhteiden ohella aika oleellista työllistymisen kannalta.
Kaksi nuorempaa sisarustani ovat päässeet työelämään suoraan opintojensa aikaiseen harjoittelupaikkaan vakituisiin työsuhteisiin, kun työnantajalla sattui juuri silloin olemaan tarvetta uudelle työvoimalle. Toki olen heidän puolestaan onnellinen, mutta samalla hiukan huolestunut, koska tällainen onnenpotku kehittää ihmisestä helposti omahyväisen kermaperseen, joka ei millään ymmärrä epäonnekkaimpiaan.
Onhan se hienoa, että joitakin aina lykästää. Minua valitettavasti ei.
PoistaEmpatia on katoava luonnonvara, jota nykymaailmassa todella tarvittaisiin.
Pitkäaikainen työttömyys voi monesti lannistaa ihmisen henkisesti, joka näkyy siellä työhaastattelutilanteessa, vaikka henkilö muuten olisikin aivan sopiva kyseiseen työhön koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta jne.
PoistaOlen seurannut tätä samaa ilmiötä ystäväni nettideittailussa, jossa hän yksinäisenä hakee seuraa ns. "veren maku suussa" ja se välittyy sellaisena säälittävänä epätoivona, joka karkottaa kaikki mahdolliset kumppanit.
Kyllä se säälittävä epätoivo näkyy viimeistään työttömän päästessä pitkästä aikaa toivottuun työhaastatteluun ja kun haastattelija kysyy, että miksikö sinä haluat nimenomaan tähän työhön. Yritä siinä sitten ylevästi vastata taivaanrantaa maalaten. Ei voi suoraan sanoa, että vituttaa tämä kynnysmattona oleminen ja eikö jokainen normaalijärkinen halua tienata elantonsa itse.
PoistaEnpä ole aikoihin päässyt haastatteluun ja jos pääsen niin en todellakaan tiedä mitä tuohon "miksi haluat tämän työn" vastaan. En kai hakisi jos en työtä haluaisi. Toinen mikä tuottaa ongelmia on "mitä olet tehnyt näiden cv:n aukkojen aikaan". No en mitään merkittävää, muuten olisin kirjoittanut aukkojen kohdalle jotain.
PoistaEpäilen että jo olemuksestani näkyisi ettei kiinnostaisi tippaakaan vastailla edellä mainittuihin typeeryyksiin. Niin hyvä en ole valehtelemaan etteikö turhautumiseni jotenkin näkyisi.
Toinenhan legendaarinen työhaastattelukysymys on "Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?" Olen saanut kuulla tätä jopa hakeutuessani kolme viikkoa kestävään pätkätyöhön. Teki kyllä silloin mieli vastata, että "Sinun esimiehenäsi!", mutta nielin kuittailun haluni ja kerroin ympäripyöreitä, joita työnantaja halusi kuulla.
PoistaYlipäätään kuinka moni työssäkäyvistäkään osaa tuollaiseen kysymykseen vastata, kun nykyisin YT:t paukkuvat tiheään ja elämä nyt muutenkin sattuu olemaan aika varman epävarmaa.
Saattaa olla, että epätoivoni on näkynyt haastattelutilanteissa vaikuttaen epäedullisesti lopputulokseen. Viimeksi minun olisi pitänyt saada aikaiseksi myyntipuhe itsestäni, vaan eipä se oikein onnistunut. Onneksi viime aikoina minulta ei ole kysytty tuota turhaa tulevaisuudenennustamiskysymystä! Ei kukaan voi lopulta tietää missä on viiden vuoden kuluttua - vai onko missään.
Poista"Myyntipuhe", huh!
PoistaKuulostaa aikamoiselta huoraamiselta ja ihmisen kauppatavaraksi muodostamiselta.
"Hissipuheestahan" on ollut myöskin nyt viime aikoina juttua TE-virkailijoiden toimesta ja tämä termihän siis tarkoittaa sellaista itsensä markkinoimista työnantajille.
Myyntipuhe ja hissipuhe taitavat olla jokseenkin sama asia. Hissipuhe on sellainen, joka tulee olla valmiina pidettäväksi, kun kohtaa potentiaalisen tulevan työnantajan, vaikka sitten hississä... Minulla ei ole sitä valmisteltuna eikä taida tullakaan, koska se ei vain satu olemaan minun "juttuni".
VastaaPoista