Aloitin
tämän blogin päivälleen kahdeksan vuotta sitten, kun olin ollut alle kaksi
vuotta työttömänä ja putoamassa työmarkkinatuelle keväällä. No, enpä ole noista
ajoista juurikaan edistynyt, koska taas olen työmarkkinatuen varassa,
työmarkkinatuki tosin on entistä pienempi aktiivimallivähennyksen ja toisen
lapsikorotuksen poistumisen myötä. Kohta kuopuskin täyttää 18, eli
työmarkkinatuki se vain jatkaa alenemistaan.
2011 Blogin aloitus, yksi työhaastattelu
2012 Informaatiotieteiden ”sivuaineopinnot”
(sis.3 kk palkatonta työssäoppimista)
2012 Informaatiotieteiden ”sivuaineopinnot”
(sis.3 kk palkatonta työssäoppimista)
= lisäopinnot, kolme työhaastattelua
2013 Ei opiskelua, ei typoa, ei työpaikkaa…
2014 Syksyllä typoon
2015 Typo (sisälsi 4 kk palkatonta työssäoppimista)
päättyi kesäkuun alussa,
palkkatukityöhön syyskuun alusta = alanvaihdon yritys
päättyi kesäkuun alussa,
palkkatukityöhön syyskuun alusta = alanvaihdon yritys
2016 Töissä heinäkuun loppupuolelle asti
2017 Ei mitään!
2018 Kaksi työhaastattelua, mutta ei
yhtään työpaikkaa
(2019 Yksi työhaastattelu tähän mennessä, tai sitten se jää ainoaksi)
Mainittujen 8 vuoden aikana vain 6 työhaastattelua; vuodet 2014…2017 olivat todella surkeita työhaastattelukutsuja ajatellen, vaikka olin jopa töissä 9/2015…7/2016. Teoriassa työpaikkatarjonta on määräaikaista, osa-aikaista, pätkätyötä, nollasopimusta – käytännössä minulle ei ole tarjolla edes mitään niistä… Mitään nollasopimustyötä en edes haluaisi. Jos jonkun työpaikan sattuisin saamaan, ei se ainakaan ns. vakituinen olisi.
(2019 Yksi työhaastattelu tähän mennessä, tai sitten se jää ainoaksi)
Mainittujen 8 vuoden aikana vain 6 työhaastattelua; vuodet 2014…2017 olivat todella surkeita työhaastattelukutsuja ajatellen, vaikka olin jopa töissä 9/2015…7/2016. Teoriassa työpaikkatarjonta on määräaikaista, osa-aikaista, pätkätyötä, nollasopimusta – käytännössä minulle ei ole tarjolla edes mitään niistä… Mitään nollasopimustyötä en edes haluaisi. Jos jonkun työpaikan sattuisin saamaan, ei se ainakaan ns. vakituinen olisi.
Vakituinen ja kokoaikainen työpaikka on nykyisin vain harvojen herkkua.
VastaaPoistaItselläni on jo kolme tutkintoa ja uusimman ammattini kaikki työt ovat lähinnä kesäisin muutaman kuukauden pituisia pätkätöitä vuokratyöfirmojen kautta.
En edes enää näin lähes nelikymppisenä oleta työllistyväni ikinä mihinkään vakituiseen työhön. Sitä on jotenkin niin kasvanut sellaiseen varmaan epävarmuuteen. Toki töitä olen tehnyt paljonkin, mutta se ansioluetteloni onkin sitten sellainen sillisalaatti, jossa on myöksin vuosien työttömyysrakoja. Niitä on inhottavaa yrittää selitellä työnantajille, joilla monesti ei ole todellista käsitystä tämän päivän työttömyystilanteesta. Jotenkin on sellainen yleinen asenne, että on laiska jos on työtön.
Hyvää synttäriä kuopukselle jo etukäteen! Siitä se aikuisen elämän tie lähtee eteneen.
Voi kunpa minäkin saisin edes niitä pätkätöitä, mutta kun en saa yhtään mitään työtä! En tiedä pidetäänkö työpaikatonta välttämättä laiskana, mutta varmasti ajatellaan, että jotain "vikaa" henkilössä täytyy olla, koska hän ei ole muillekaan työnantajille kelvannut.
VastaaPoistaOlen nuorison tulevaisuudesta huolissani, koska nuorisotyöttömyys on tosiasia Suomessa ja muualla Euroopassa. Lisäksi on se seikka, että pitäisi olla tietynlainen, määrättyyn kaavaan sopiva, menestyäkseen ja "kelvatakseen". Kuopuksemme taitaa olla siihen liikaa minun kaltaiseni, mutta toivon, että hän silti löytää oman paikkansa.
Olen todennut että pitäisi olla sosiaalinen, avoin, ulospäinsuuntautunut ja hyvä puhumaan saadakseen työn. Minä en ole mitään näistä vaan varautunut, hieman ujo enkä ole sosiaalisesti taitava. Töihin pääsy ja työelämä on haastavampaa introverteille.
VastaaPoistaTässäpä eräs syy siihen, miksi minäkin olen työpaikaton ja sellaisena pysyn myös mahdollisten työhaastattelujen jälkeen.
VastaaPoistaKatkeruus paistaa kirjoituksistasi todella voimakkaasti. Sinun on päästävä siitä ylitse, muuten se myrkyttää mielesi lopullisesti
VastaaPoistaMyönnän olevani katkera (enkä ainoastaan työttömyyteni vuoksi). Katkeruus on varmaankin jo myrkyttänyt mieleni, joten on liian myöhäistä tehdä sille(kään) asialle mitään!
VastaaPoista