”Kansalaiset
arvioivat maailman, Euroopan ja Suomen tulevaisuuden kehittyvän 20–30 vuoden
kuluessa huonoon suuntaan. Tämä käy ilmi KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön
kyselytutkimuksesta. Vastaajina oli hieman yli tuhat 18–79-vuotiasta
suomalaista.”
”Synkin arvio tulevasta saadaan työttömiltä.”
Ei
ole mikään ihme! Työttömän nykyisyys on synkkä ja tulevaisuus vielä synkempi.
”Ansiotasokin näkyy uskossa tulevaan. Yli 85 000 euroa vuodessa ansaitsevat luottavat niin maailman, Euroopan kuin koko Suomen hyvään kehitykseen muita tuloluokkia enemmän.”
No,
daa! Itse vuonna 2019 alle 6000 euroa käteen (14 kertaa vähemmän kuin mainittu
summa) ”ansainneena” en yhtään ihmettele ansiotason vaikutusta tulevaisuuden(epä)uskoon.
Koen, että minun pitäisi ansaita ainakin 18 000 € vuodessa nettona (kolme kertaa enemmän kuin nyt saan) jaksaakseni pitää yllä jonkinlaista uskoa tulevaisuuteen. Paljon en pyydä, mutta mitään en saa!
No pitäisi sitä olla! Ei tämä elämä niin synkkää työttömänäkään kuitenkaan ole jos sen oikein oivaltaa!
VastaaPoistaNussiminen hikeen asti ja kunnon "nollaushumala" olisivat, mitä suosittelisin sinullekin! :)
No huumori sikseen, mutta ajattelet liikaa niitä huonoja asioistasi, etkä näe niitä hyviä asioita, joita sinulla jo on!
Työttömyys tosin kasvattaa sellaista näköalattomuutta jopa parisuhteeseen, kun ei ole mitään rahallista itsemääräämisoikeutta ja kokemusta samanvertaisena kumppanina.
"Rakkautta ei rahalla saa", sanotaan, mutta kyllä se kummasti siltikin vaikuttaa suhteisiin!
Ja lopultahan työttömyydessä onkin kyse siitä rahattomuudesta ja arvottomuuden tunteesta.
Onhan minulla elämässä toki muitakin asioita kuin työttömyys ja työpaikan hakeminen, vaikka se viekin suhteettoman suuren osan ajatuksistani.
Poista:-)
Näköalattomuus todellakin vaivaa ja se on sama asia kuin tulevaisuudenepäusko.
Mielenkiintoiset ajat ovat minulla, koska (koko työikänsä työelämässä olleet) ikätoverini jo puhuvat kymmenen vuoden päässä häämöttävästä eläkkeestään eikä minulla ole mitään työpaikkaa...
Oletusarvo on, että jokaisen elämässä tapahtuu tietyn ikäisenä tiettyjä asioita.
PoistaParisuhde, lapset, työpaikka, työura, josta eläkkeelle ja lapsenlapsien seurasta nauttimaan.
Joillakin valitettavasti jää joku vaihe saavuttamatta ja pitkän työuran jälkeen ansaitut eläkepäivät ovatkin yksinäisiä. Toisilla pitkä työura, toisilla ihana parisuhde ja perillisiä ja turvattu vanhuus.
Ei ole kauhean sosiaalinen olo, kun seurassa keskustellaan omista perheistä, lapsista, isovanhemmista jne vastaavaa. Vaikea puhua värikkäästi lapsista ja lapsenlapsista, kun ei niitä ole. Tietyt puheenaiheet pitää vaan ohittaa, aivan kuten työttömänkin, jolla ei ihan tuoretta työelämää ole koettuna.
Työttömänä mm. sukujuhlat ovat legendaarinen tapahtuma, kun vanhat vakituista palkkatyötä itsestäänselvyytenä pitävät ikäpolvet utelevat työssäkäynnistä.
PoistaToisaalta on aivan turhaa yrittää selittää nykyistä pätkätyötilannetta jollekin jo yli 20 vuotta eläkkeellä olleelle, ja onkin helpompi vain vastata heille, että käy siellä työssä pätkittäisestä työttömyydestä huolimatta.
Dementoitumassa oleva isäni vasta haki puolestani minulle työtä ja ehdotteli ihan pokkana paikkaa, johon minulla kyllä oli koulutus 90-luvun lopulta, mutta ei yhtään kyseisen alan työkokemusta. Kun yritin selittää hänelle mitättömiäni mahdollisuuksiani saada kyseistä paikkaa, hän suuttui ja raivosi minulle työnantajan opettavan minulle sen kyseisen työn!
Eli vallalla on vieläkin sellaista väärää asenteellisuutta ja käsitystä nykyisestä työelämästä ja työttömyydestä.
Oletusarvon mukaan ei elämä todellakaan aina mene. Itselle kiusallista keskustelunaihetta voi yrittää välttää
Poista- olemalla kuin ei olisi kuullut mitään
- vaihtamalla puheenaihetta
- poistumalla paikalta
Kokemusta on!