Kirjoitin
näin seitsemän vuotta sitten - ja
nyt olen jälleen samassa tilanteessa:
Ensin odottelin
viikonlopun + kolme päivää haastattelussa käyntini jälkeen tietoa päätöksestä
ja sittenhän se tuli ja epätietoisuus loppui siihen; niin taas kerran kävi,
ettei minua valittu hakemaani työpaikkaan. Miksi sitten edes pääsen
haastatteluihin vai onko minun haastatteluun kutsumiseni aina vahinko (ainakin se on ihme iästäni ja pitkästä
työttömyydestäni johtuen)? Tuntuu ettei minulla todellista
työllistymismahdollisuutta loppujen lopuksi kuitenkaan ollut! Minulle vain ei
ole paikkaa tässä maailmassa eikä minua tarvita työelämässä. Hyvin masentavahan
tilanteeni on eikä tästä näytä mitään ulospääsyäkään olevan. Työttömyys,
turhautuminen ja tylsistyminen jatkuvat päivästä toiseen, viikosta toiseen,
kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen…
Jälleen kerran on
vahvistunut, etten ole se paljon puhuttu niin kutsuttu hyvä tyyppi. En sitten varmaankaan olisi sopinut
porukkaan eikä minulla olisi ollut mitään tarjottavaa tai annettavaa
yritykselle jatkossa tämän projektiluonteisen tehtävän, johon hain,
päätyttyä? Elämäni olisi työllistyessäni vaikka voinut
muuttua mielekkää(mmä)ksi, mutta ei sitten – ei väkisin! Ei koskaan eikä
ikinä!
Päivitys 16.1.2020:
Ensin
odottelin viime perjantain ja nyt olen odottanut kolme päivää viikonlopun
jälkeen työhaastattelun jälkeistä päätöstä epätietoisena ja odotan edelleen. Mitään
ei ole työnantajasta kuulunut ja nyt mietin onko kenties työhön valitulle jo
ilmoitettu ja muille ei, vai eikö mitään valintaa ole vielä tehty? Tosi ”kiva” on
tällainen epätietoisuuden tila. Minun täytyy kohta itse kysyä asiaa
työnantajalta, mikä on minun mielestäni heille
noloa (eikä todellakaan minulle).
Kyllä
minä tälläkin hetkellä mietin, että miksi edes mitään yritän, koska lopputulos
näyttää olevan aina sama. Ensin
haastattelukutsun tullessa herää toivo ja innostus, mutta haastattelun jälkeen
seuraa musertava pettymys ja tässä tapauksessa epätietoisuus. Haastattelukutsu kirkastaa päivän, mutta sen
jälkeen on pelkkää alamäkeä. En
odota saavani työpaikkaa, mutta haluaisin kuitenkin tiedon asiasta. Surullisinta
on ollut kiertää samaa kehää näin kauan tilanteeni muuttumatta miksikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti