Tiivistelmä työnhaustani 2018

Joulut seuraavat toistaan (aika tuntuu kuluvan todella nopeasti) enkä koskaan saa joululahjaksi työpaikkaa. Joka joulu olen vain entistä vanhempi, työpaikattomampi ja rahattomampi.

20 työpaikkahakemusta, 2 työhaastattelukutsua, mutta ei yhtään työpaikkaa. Elämäni olisi muuttunut täysin toisenlaiseksi eli paljon paremmaksi, jos olisin saanut työpaikan, mutta kun ei niin ei… 20 työhakemusta, joista neljästä ei kuulunut yhtään mitään. Törkeätä työnhakijan aliarvioimista on sekin, että julkaistaan ilmoituksia työpaikoista, jotka eivät ole oikeasti avoimia. Osa hakemistani paikoista selvästikin oli sellaisia, että työntekijä niihin oli jo katsottuna.

Vaikka tuoreimman, musertavan työnhakukokemukseni jälkeen olin jo aikeissa lopettaa työnhaun kokonaan, sorruin jälleen yrittämään. En vain osaa lopettaa! (Olen ilmeisesti riippuvainen työnhausta?) Tämä kuvitteellinen työpaikka olisi ollut ihanteellinen; puolen vuoden sijaisuus, jossa olisin saanut työkokemusta uudelta alalta ja päässyt vielä sen jälkeen takaisin ansiosidonnaiselle. Sitten huomasin, että hakuajan päättymisen ja sijaisuuden alkamisen välille jäi kokonaista kaksi päivää! Kyseessä ei siis ollutkaan oikeasti avoin työpaikka. Eipä silti, että minua tuohon paikkaan muutenkaan olisi "valittu". Joka tapauksessa oli jälleen kaiken (ajan ja vaivan) täydellistä tuhlaamista!

”Meillä päättäjät ovat jo pidemmän aikaa kumartaneet EU:lle ja melkeinpä kaikille muille kansoille, että oma kansa saa katseltavakseen pelkkiä persereikiä.

Vaikka itse olen ns. hyväosainen, ahdistun näistä heikommassa asemassa olevien kyykytystoimenpiteistä. En voi millään tasolla hyväksyä niitä. Enää en edes ylläty mistään uusista oudoista säännöistä, joilla rangaistaan niitä jotka ovat kohdanneet epäonnea. Yksi törkeimmistä on se, että rangaistaan työtöntä ihmistä siitä että hän ei ole päässyt mihinkään töihin.

Tiesittekö muuten, että Neuvostoliitossa työttömyys oli rikos. Pikkuhiljaa ilmeisesti Suomessa ollaan menossa samaan. Ainakin silloin olisi helpompi perustella ihmisille miksi pitäisi tehdä työtä ilman palkkaa (ei kuitenkaan vapaaehtoistyötä).

En halua asua maassa, jossa ihmisiä kohdellaan niin kuin Suomessa nykyään kohdellaan. Tämän maan tulevaisuus pelottaa. Aiemmin olen kokenut, että asioissa mennään eteenpäin ja parempaan suuntaan. Nyt tulevaisuudessa näkyy vain koko ajan enemmän ja enemmän kurjuutta.”

https://www.vauva.fi/keskustelu/il-suomesta-muuttaa-nykyaan-selvasti-enemman-korkeakoulutettuja-ulkomaille

Yllä oleva lainaus kuvaa todella hyvin myös omia ajatuksiani Suomen ilmapiiristä ja asenteesta meitä työpaikattomia kohtaan. Ilmapiiri on kova eikä armoa anneta. Myötätunto huonompiosaisia kohtaan puuttuu täysin. Mitä enemmän rahaa ja etuja kohdistuu entistä pienemmälle joukolle, sitä vähemmän rahaa ja ”etuja” kohdistuu entistä suuremmalle joukolle.

Yhtä tyhjän kanssa eli ei mitään uutta

Turhuuden markkinat

Miksi ilmoittauduin tuohon tilaisuuteen?

Koska halusin mennä jonnekin; herätä kellonsoittoon sekä pukeutua ja laittautua siistiksi. Kotona ollessa en laittaudu.
Lisäksi olin utelias näkemään kohtalotovereitani ja kuulemaan esityksen sisällön.

Mitä sain? Enpä mitään.

Tiedän jo, mistä oma osaamiseni muodostuu, se ei vain kiinnosta työnantajia. Työnantajat eivät ”katso ydinosaamistani laajemmin”.

Olen innostunut monenlaisista asioista, mutta työnantajat eivät ole innostuneet minusta.

Voimalausetta minulla ei ole eikä tule, enkä usko sellaisesta olevan mitään hyötyä.

Tavoitteeni ovat jääneet saavuttamatta enkä haaveile enää mistään.

Jotain muuta olen myös yrittänyt löytää, mutta työnantajat eivät vieläkään ole kiinnostuneet minusta yhtään enempää. Sen sijaan he valitsevat Jonkun Toisen.

Olen hankkinut lisäkoulutusta, mutta siitä ei ole ollut apua työllistymisessä.

Tietotekniikkataitojani olen pitänyt yllä, mutta valitettavasti kotona on mahdotonta harjoitella työpaikkakohtaisia ohjelmistoja!

Pätkätyöt kelpaisivat minulle mainiosti, mutta en ole enää niitäkään onnistunut saamaan.

Palkkatoiveeni on aina ollut vaatimaton, joten sekään ei ole vaikuttanut työllistymiseeni.

Se niistä neuvoista sitten.

Työllisyyskokeilusta

– Vuo­den­vaih­teen jäl­keen TE-toi­mis­to on en­si­si­jai­nen paik­ka, min­ne asi­ak­kaat ot­ta­vat yh­teyt­tä. Toi­min­to voi ol­la ruuh­kau­tu­nut, kun asi­ak­kaat pa­lau­tu­vat sin­ne yh­des­sä yös­sä, pel­kää Tam­pe­reen kau­pun­gin työl­li­syys­joh­ta­ja Re­gi­na Saa­ri.

Työl­li­syys­ko­kei­lun pii­ris­sä on täl­lä het­kel­lä noin 25 000 asi­a­kas­ta, 60 pro­sent­tia koko Pir­kan­maan työt­tö­mis­tä työn­ha­ki­jois­ta. Ko­kei­lu käyn­nis­tyi rei­lu vuo­si sit­ten. Jo näin ly­hy­es­sä ajas­sa sen voi­daan to­de­ta ” rä­jäyt­tä­neen po­tin”, sil­lä asi­ak­kai­den ak­ti­voin­ti­as­te lä­he­nee 50 pro­sent­tia.

– Nämä ih­mi­set ovat joko töis­sä tai työl­lis­ty­mis­tä edis­tä­vis­sä pal­ve­luis­sa. Vuo­den­vaih­teen jäl­keen kun­nis­ta ei voi­da ko­vin pal­jon vai­kut­taa hei­dän ti­lan­tee­seen­sa.

http://www.tampereenviikko.fi/teksti/uutta-tyollisyysmallia-rakennetaan-yhdessa

Jos 60 % työttömistä työnhakijoista on 25000 henkilöä, niin Pir­kan­maalla työt­tö­miä työnhakijoita on noin 41600! ”Aktivoituna”* on jutun mukaan noin 12 500 henkilöä, joiden joukkoon minä en kuulu:

Palkkatukipaikkoja, joista olin kiinnostunut  2        Palkkatukityöpaikkoja minulle 0

”Ns. yrityskoordinaattorit katselevat CV-netistä työnhakijoiden tietoja, ja esittelevät potentiaalisia henkilöitä työnantajille”. Tähän mennessä:

Yhteydenottoja        1                          Työpaikkoja  0

Oletan, että tämän yhteydenoton perusteella yrityskoordinaattori voi kirjata jonnekin, että minulle on ”tarjottu” työpaikkaa ja näin heidän velvollisuutensa minun osaltani on hoidettu. Huom! Laitoin jokin aika sitten yrityskoordinaattorille sähköpostia kysyäkseni hänen ”tarjoamansa” työpaikan tilanteesta. En ole saanut mitään vastausta… (Menikö viestini roskapostiin – vai miksi minulle ei vastata?)

Työllisyyskokeilu oli minun osaltani vain erittäin suuri pettymys, vaikka ei minulla odotuksia sen suhteen juuri edes ollut enkä siihen olisi halunnut.

*Aktivointi tarkoittaa hyvin todennäköisesti työllisyyskokeilua, palkatonta työharjoittelua tms. Vähemmän väkeä on palkkatukityössä ja vielä vähemmän oikeissa työpaikoissa.

Palkkatukityön monet muodot

Mistä rahaa (kun ei saa työpaikkaa)?

Tosiasia on se, että tavallinen tallaaja ei saa rahaa oikein mistään, silloin kun hän on työpaikaton. Useimmilla meistä ei liene mitään sijoituksia tai pääomatuloja tms.

1. Hyödynnä kaikki sinulle kuuluvat tuet

Hyödynnän mahtavan työmarkkinatuen, johon olen oikeutettu. Epäaktiivisuusvähennyksellä, tietenkin…

2. Käytä luottokorttiasi

Minulla ei ole luottokorttia, ja mitä sen käyttäminen hyödyttäisi, kun rahaa on aina yhtä vähän? (Ei ole siis tulossakaan enempää.)

3. Hae vakuudetonta pankkilainaa netistä

4. Hae muuta kulutusluottoa netistä (mutta harkiten!)

En taatusti hae kumpaakaan!

5. Myy omaisuuttasi

Jos joku ostaisi… Ei minulla kuitenkaan ole mitään arvokasta omaisuutta myytäväksi. Työpanostani olen yrittänyt myydä erittäin huonolla menestyksellä – kiinnostuneita ei ole ilmaantunut.

6. Panttaa omaisuuttasi

Jaa-a? 

7. Ota lainaan lyhennysvapaata

Luojan kiitos lainaa ei ole, mutta se ei tarkoita, että rahaa silti olisi, koska ”tuloni” ovat olemattomat.

8. Lainaa kaverilta

Ei tulisi mieleenikään lainata rahaa keneltäkään. Sitä paitsi rahaa ei tulevaisuudessakaan ole yhtään enempää lainan takaisinmaksuun.

9. Mene töihin

Niinpä, ”mene töihin”! Sitähän tässä on yritetty jo useiden vuosien ajan - töihin pääsemättä. Siksi juuri tarvitsisin ”jostain muualta” rahaa. Mutta mistä?!

10. Säästä rahaa arjessa – tienaat satoja euroja kuukaudessa

Kyllä. Säästäminen on hyvä ja kannatettava asia, mutta koska minulla ei ole palkkatuloja, ei ole mistä säästäisin!

https://www.s-raha.fi/mista-rahaa-heti-tassa-10-harkittua-ja-toimivaa-keinoa/

Että tällaisia ”vinkkejä”. Pysyn edelleen rahattomana.

Tekee pahaa, kun ei ole rahaa!

Ei riitä, että pelkkä työpaikattomuus on jo sietämätöntä, kun se lisäksi vielä merkitsee rahattomuutta! Viimeisin työmarkkinatuelle putoamiseni ottaa todella koville. Viisikymppisenä kuuluisi olla uransa ja tulojensa huipulla, vaan toisin kävi minulle. Koska mistään urasta ei ole tietoakaan, tyytyisin noin tonniin kuussa käteen osa-aikatyöstä ja noin 1500 nettoon kokoaikatyöstä. Yli 1600 € olisi jo yhtä juhlaa… (Nämäkin tulot edellyttävät hyvätuloista puolisoa.) Mieheni maksaa nyt jo lähes kaikki perheen kulut, joten häneltä en yleensä halua pyytää omiin menoihini rahaa.

Toiveeni eivät siis ole suurensuuret, mutta edes se ei toteudu. Minulla on esim. ollut samat silmälasit jo monta vuotta eikä varalaseja ollenkaan. Käytännössä ne pitäisi olla esim. jumppia varten, koska piilolaseja en (ikävä kyllä) enää pysty käyttämään nykyään (45+) kuivien silmieni vuoksi. Silmälasini ovat aina todella kalliit, koska likinäköä on - 8 (linssien ohennuksen tarve) ja vielä monitehoisuus siihen lisäksi ikänäön takia. (Laserleikkaukseen minulla ei ikinä ole ollut varaa.) Kampaajallakin pitäisi käydä mahdollisimman halvalla tai ei ollenkaan. Mihinkään 150 € kampaajalaskuun minulla ei todellakaan ole varaa, koska se on jo neljäsosa työmarkkinatuesta. Tällä hetkellä saan nerokkaalla aktiivimallilla vähennettynä ja yhden alaikäisen lapsen korotuksella 575 € työmarkkinatukea nettona. Korkean kustannustason maassa se on yhtä kuin haistapaska! Ei sillä rahalla kukaan tule toimeen.

CV:n viilauksesta II

Juu, on ”ihan kiva”, että yritätte tsempata meitä epätoivoisia (ainakin minä olen sellainen) työnhakijoita tavalla jos toisellakin, mutta…että oikein ”kuvauskuntoon”! Ensinnäkin, molemmat tämän vuoden työhaastattelukutsuni olen saanut ilman kuvallista CV:tä. Toiseksi, en muutu neljäkymppiseksi korkeakoulutetuksi vaikka kuinka stailaisitte! Kolmanneksi, toivoisin ettei työpaikkaa tarvitse hakea pärstäkertoimella, mutta se taitaa olla turha toivo. Neljänneksi, jouduin jo pettymään noihin kovasti mainostamiinne piilotyöpaikkoihin, koska minulle ei sellaistakaan irronnut.

Voisitteko jo vihdoin ymmärtää, ettei työpaikan saaminen ole CV:n viilauksesta kiinni, vaan CV:n sisällöstä (ja jossain poikkeuksellisen pinnallisessa rekrytointiprosessissa kenties hakijan ulkonäöllä ja CV:n valokuvalla on merkitystä).

"Hei työnhakija,

Oletko edelleen aktiivisessa työnhaussa?

Hiotaanko CV:si yhdessä kiinnostavaksi myyntikirjeeksi ja pääset ammattikuvaajan kuvattavaksi?

Tule mukaan! Järjestämme maksuttoman CV-tuunauspäivän!

Tilaisuudessa Glohair:n hiusstylisti laittaa sinut kuvauskuntoon, ammattivalokuvaaja ottaa sinusta studiotasoisen CV-kuvan ja Spring Housen työnhaunohjaajat auttavat sinua tekemään CV:stäsi entistäkin houkuttelevamman.

Meillä on myös useita piilotyöpaikkoja, joita pääset katsomaan samalla yrityskoordinaattorin kanssa."

Lisää nöyryytyksestä

Olen kirjoittanut aiemmin työpaikattomuuteen liittyvistä nöyryytyksistä hieman yli 4 vuotta sitten ja 1 vuosi sitten:

2014/10/vihoviimeinen-nöyryytys

2017/10/tyopaikattomuus-nujertaa-ja-nöyryyttää

Kun en saanut vakituista työpaikkaa minulle erittäin epäoikeudenmukaisen valintapäätöksen vuoksi, kuvittelin saavani lohdutuspalkinnoksi palkkatukityön. Tämä siis Tampereen kaupungin työllisyyspalveluista, mutta tuohon paikkaan olikin jo kaksi henkilöä käynyt haastateltavana, joten toinen heistä sai tämän upean, lottovoittoa vastaavan pestin. Tässäpä jälleen yksi nöyryytyskokemus! Pelkästään jo se on nöyryyttävää, että ylipäänsä joutuu ”kilpailemaan” jostain palkkatukipaikasta… Mutta ei se mitään, koska ”yrityskoordinaattori soittaa ja tarjoaa työpaikkoja, kunhan vain on CV-netti aktiivisena”. (He varmaankin laittavat merkinnän jonnekin tilastoihin, että nyt on ”tarjottu” minulle työpaikkaa ja saatu velvoitteet hoidettua?) Tähän mennessä yrityskoordinaattori on soittanut kerran ja luvannut esitellä minut työpaikkaan, joka on kestoltaan kuukauden ja osa-aikainen… No, eiköhän siihenkin paikkaan jo ole löytynyt joku (alle) nelikymppinen KTM tai vastaava?! Nöyryyttävää on tyytyminen tuollaisiin työnpätkiin, ja vielä nöyryyttävämpää on ettei sellaistakaan saa!

Voi kuinka kaipaankaan itse ansaittua rahaa ja palkkakuitteja!! Ihan kokoaikaisesta kuukausipalkkaisesta työstä.

Satua ”Hiiri kissalla räätälinä” voi verrata epätoivoisiin työllistymisyrityksiini:

Ei tullut takkia vaan tuli housut         En saanut vakituista työpaikkaa

Ei tullut housuja vaan tuli liivit         En saanut palkkatukipaikkaakaan

Ei tullut liiviä vaan tuli kukkaro        En saanut edes kuukauden osa-aikatyötä

Ei tullut kukkaroakaan vaan tuli rusetti      Kukkaro olisi joka tapauksessa tyhjä, joten sitä ei edes tarvita!

Ei tullut vakituista työpaikkaa...