Vetovoimaiseksi
väitetty Tampere pettää odotukset:
”Joka vuosi Tampereelle muuttaa työn toivossa satoja, jopa
tuhansia uusia työttömiä. Tarkkaa lukua ei ole saatavissa, sillä muuttajien
työllisyystilannetta ei tilastoihin merkitä. Varmuudella voi vain sanoa sen,
että työttömien virta sisään on suurempi kuin ulos.”
Tampere
on Suomen ”vetovoimaisin” kaupunki, mutta se komeilee kärkisijoilla myös
toisessa tilastossa eli Tampere tarpoo syvässä työttömyydessä.
(Juttu on kolmen vuoden takaa, mutta valitettavasti mikään ei ole siinä ajassa muuttunut.)
(Juttu on kolmen vuoden takaa, mutta valitettavasti mikään ei ole siinä ajassa muuttunut.)
Tampereen
kaupungin työpaikat menevät suhteilla. Lisäksi täällä on monta sellaista sisäpiirin
firmaa (ainakin 8 tulee heti mieleen), joissa ei ole juuri koskaan työpaikkoja
avoinna. Näiden firmojen työpaikat menevät suhteilla ja luonnollisesti niissä työskentelevät
pitävät kynsin hampain työpaikoistaan kiinni.
Tässä
kaksi esimerkkiä viimeaikaisesta työnhaustani Tampereella:
Ensimmäiseen
työhakemukseeni ei ole tullut minkäänlaista vastausta – haastattelukutsusta nyt
puhumattakaan. Kyseessä oli erään Tampereen organisaation paikka, jonka tiesin
vuorenvarmasti olevan jo suhteilla jollekin pedattu. Olisin todella yllättynyt,
jos olisin voinut osoittaa ennakko-oletukseni vääräksi saamalla (edes muodon
vuoksi) kutsun työhaastatteluun. Sen sijaan ennakkokäsitykseni vain vahvistui. (Toki
se, etten tullut kutsutuksi työhaastatteluun, ei välttämättä todista työpaikan
menneen suhteilla mutta myös lyhyt hakuaika antoi viitteitä tästä.)
Toisessa
tapauksessa sain sähköpostiini työpaikkailmoituksen vuorotteluvapaan
sijaisuudesta, koska olin aiemmin hakenut paikkaa ko. yrityksestä (tosin
työhaastatteluun pääsemättä). Osasin odottaa, etten nytkään saa
haastattelukutsua enkä sitä saanutkaan, vaan ilmoituksen siitä, että Joku
Toinen on jälleen valittu. Miksi sitten piti edes laittaa minulle tätä
työpaikkailmoitusta, kun eivät kuitenkaan minua olisi valinneet?!
Olen
alkanut harkita töiden hakemista pääkaupunkiseudulta, mutta valitettavasti
minun palkoillani ei olisi siellä varaa asua tai käydä töissä päivittäin (toki
se olisi myös raskasta ja päivät pitkiä). Takeita ei myöskään ole, että saisin
sieltä helpommin työpaikan. Tampereella se ainakin näyttää olevan mahdoton
tehtävä!
Tampereelta pendelöi n 1400 ihmistä töihin Helsinkiin joka päivä.
VastaaPoistaTuo kertoo jotain Tampereen työpaikkatilanteesta. Jos ajatellaan, että junamatka kestää lähemmäs kaksi tuntia eikä asu rautatieaseman vieressä ja lisäksi työpaikka olisi Helsingissä muualla kuin keskustassa, niin työmatka kestäisi yhteen suuntaan kolmisen tuntia! Olisiko siinä mitään järkeä? Teoreettistahan tämä pohdiskelu on, koska en usko pääkaupunkiseudulla olevan minulle sen enempää työtä tarjolla kuin Tampereellakaan, vaikka siellä muuten on enemmän työpaikkoja. Kahden tonnin palkalla tuo ei muutenkaan kannattaisi.
PoistaToki siinä on järkeä jos haluaa ja saa töitä Helsingistä. Naapurin (asuu siis noin 20 km Treen rautatieasemalta) mies on kulkenut jo vuodesta 2014 tuota matkaa ja nyt vaihtoi niin, että tekee etätyötä kotona joka toinen viikko. Junamatkat hän kuulemma teki töitä läppärillä tai nukkui.
PoistaKuljin aikoinaan itsekin pari kertaa viikossa, ja aamujuna oli aina täynnä, oppi tuntemaan porukan.
Tampereella työpaikan saaminen on niin epätodennäköistä, että täytynee laajentaa hakua muualle ja katsoa onko siitä mitään hyötyä.
PoistaTampereella ei todellakaan ole työpaikkoja. Itse en ainakaan saanut töitä Tampereelta, ja jopa opiskeluihin liittyvän harjoittelupaikan saanti oli vaikeaa. Olen työllistynyt jopa Jyväskylässä paremmin kuin Tampereella.
VastaaPoista