Pessimisti ei pety?

Outoa kyllä, tähän noin yhdeksään vuoteen, joina olen blogiani kirjoittanut, en ole vielä käyttänyt otsikkoa ”pessimisti ei pety”. Niinhän asia kuitenkin on, vai onko? Pidän itseäni joko peruspessimistinä, realistisena pessimistinä tai pessimistisenä realistina.

”Etupäässä ihmisiä jurppii, jos itse ei saa ja toinen saa. Jurppimisen määrä korreloi sen kanssa miten halukkaasti itse olisi halunnut asiaa. Oma haluaminen lisää sitoutumista kyseiseen asiaan. Kun osa itsestä sitoutuu johonkin, sattuu – joskus syvästikin – jos ja kun jää kakkoseksi.”

”Elämässä usein saava osapuoli pysyy samana. Ne jotka eivät saa, alkavat myös nähdä elämänsä vaille jäämisten sarjana.”

”Joku voisi myös väittää, että sehän ei ole keneltäkään pois, jos Joku Toinen saa halutun työpaikan. Jos joku muu haluaa samaa (ja osa itsestä sitoutuu sitä hankkimaan), se on silloin menetys hänelle. Lisää yhdelle on siis usein pois joltain toiselta.”

Nämä sitaatit koskettavat minua erityisesti liittyen lokakuuhun 2018, jolloin minulla olisi vielä voinut olla oikeasti tilaisuus työllistyä ja vieläpä vakituiseen virkaan! Jälleen jäin ikuiseksi kakkoseksi - eikä minulla sen jälkeen ole mitään todellista työllistymismahdollisuutta ollut (tai ainakaan siltä ei ole vaikuttanut). Melkein työllistyessäni, mutta ei kuitenkaan, minunlaiseni pessimistikin pettyi pahemman kerran!

Lainaukset tästä kirjasta: 

”Kirjassa kuvataan pessimismin merkitystä ja pessimistin hyödyllisyyttä yhteisöille. Liiallinen optimistisuus on järjetöntä, mutta niin on myös yltiöpessimistisyys. Maailma tarvitsee sekä optimisteja että pessimistejä. Optimistikin voi oppia pessimisteiltä ja kaikki voivat hyötyä hitusesta pessimismiä. Lopulta pessimisti on kuitenkin aina oikeassa.”