Mietteitä eläkkeestä

tyoelake.fi/eläkkeet-eri-elämäntilanteissa

22 vuoden aikana olen saanut:

palkkaa noin 4 v

ansiosidonnaista noin 8 v

työmarkkinatukea noin 8 v

muu (äitiyspäiväraha) 2 v

näistä ei pahemmin eläkettä kerry…

Siinä missä minua vanhemmat henkilöt (62 v ja 60 v) jo haaveilevat eläkkeestä 40 tai 30 vuoden työuran jälkeen, minä haaveilen, että saisin edes 20 vuoden ns. työuran kasaan! Silläkään eläkkeellä ei paljon "juhlita". Näin tämä vain on mennyt, lukuisista aiemmista työllistymisyrityksistäni huolimatta.

Ihan hyviä, mutta ei loistouutisia

 Ihan hyviä uutisia kuuluu työsuhteeni jatkosta siinä mielessä, että työtä on luvassa vielä kesäsijaisuuden verran ja minut halutaan pitää talossa (mahdollisuuksien mukaan). En jää työpaikattomaksi ainakaan heinäkuussa vaan ehkä vasta elokuussa… Mikään loistouutinen tämä ei tosiaan ole, mutta en silti heti heitä toivoani. Jos kuitenkin jään työpaikattomaksi elokuussa eikä tiedossa ole jatkoa syksyllä, näyttää tilanteeni erittäin huonolta. Muualle en tule enää työllistymään ja jos joudun nykyisen työpaikkani hakuprosesseihin, en silloinkaan usko työllistymismahdollisuuksiini. Työlleni pitäisi saada jatkoa ns. tiskin alta, kuten tähän mennessä on käynyt.

Katkeraksi tässä vetää se, että kaksi (neljä) muuta kanssani samassa koulutuksessa (10/2014-6/2015) olleista on ollut siitä lähtien töissä ja todennäköisesti he ovat nyt vakituisissa työsuhteissa. Kaksi heistä työskentelee samalla (isolla) työnantajalla kuin minäkin nyt (vihdoin viimein). No, nallekarkit tai onnenlahjat eivät mene tasan ja näillä mennään, mitä on. Olisinhan huonoimmassa vaihtoehdossa ollut työpaikattomana edelleen (7/2016 alkaen) enkä töissä lainkaan. Laskeskelin tässä, että todellakin toukokuun 2009 jälkeen olen ollut 13 vuoden aikana (vuosi 2009 mukaan lukien) 8 vuotta kokonaan työtön ja viitenä vuotena osan vuotta töissä. Näistä ei pahemmin tuloja eikä eläkettä ole kertynyt.

”Oravanpyörästä” ei tietoakaan… Oravanpyörä on muuten hassu käsite, koska orava ei juokse pyörässä vaan hyppii oksalta toiselle. Minä puolestani hypin työpaikasta toiseen ja välillä putoan niiden välillä pitkäksi aikaa pois/ maahan.

Nyt on ”kiire” minulla ja on töitä tarjolla

 Ei ole kiire minulla - ei ole töitä tarjolla           (maaliskuussa 2011)

Työpaikattomalle on aivan sama onko ns. työpäivä vai viikonloppu, arki vai pyhä, koska kaikki päivät ovat työttömiä päiviä. On koko ajan palkatonta vapaata eikä ole työtä rytmittämässä arkea ja elämää. En pitänyt työpaikattomana kysymyksestä "Oletko lomalla?", koska ei minulla ollut lomaa tai sitten minulla oli aina ”loma”. Nyt olen saanut pitkästä aikaa vastata tuohon kysymykseen aloittaneeni äskettäin uudessa työssä, joten minulla ei ole täyttä lomaa vielä (lomaa kuitenkin on). Jätin toki kertomatta olleeni tätä ennen neljä vuotta siinä omituisessa epätoivoisen työnhaun välitilassa, jossa ei ole lomaa mutta ei ole töitäkään.

Sain myös hiljattain hämmästellä myönteistä vastausta kysymykseen siitä, tulimmeko (minä ja mieheni) erääseen paikkaan suoraan töistä/ työpäivän jälkeen. Jouduin oikein miettimään, että tulinko sinne tosiaan TÖISTÄ, koska mihinkään vastaavaan tiedusteluun en voinut vastata myönteisesti neljään vuoteen(!). Kyllä on elämäni todellakin muuttunut myönteisemmäksi yhden ”pikku” työllistymisen ansiosta! Kiire minulla ei silti ole, joten laitoin sanan sen vuoksi otsikossa lainausmerkkeihin.

Ilman lomaa - tähän asti

 –  Nyt on pakko myöntää, että alan olla uupunut. Sitä on kuin ääriään myöten täytetty kahvikuppi. Kun vähän horjahdat, niin se läikkyy yli.

aamulehti.fi/tyoelama/

En ole ollut aivan noin väsynyt kuin yllä kuvataan, mutta silti en enää jatkossa halua odottaa lomaani yhdeksää (+ yhtä) kuukautta, vaan toivoisin joustoa lomien kanssa. Minulla on vihdoinkin alkanut ensimmäinen viikon loma ja kesäkuussa on vielä kahden viikon loma, jotka molemmat ovat todella ansaittuja. Pätkätyöläisyydessä on lomien kanssa vaikeaa, kun niitä ei välttämättä ole tai sitten ensimmäistä lomaa joutuu odottamaan kohtuuttoman kauan.

Vähintään viikko tarvitaan aikaisista aamuherätyksistä toipumiseen. Neljä päivää silloin tällöin (kaksi kertaa tähän mennessä eli viikonloppu + 2 pyhäpäivää) ei oikein siihen ole riittänyt. Vaikka työni ei ole erityisen stressaavaa eikä vaativaa, silti siitä kaipaa välillä taukoa. (Voi toki olla edessä hyvin/ liian pitkä tauko kesäkuun jälkeen ja on todella huono asia, jos niin tulee käymään…)

–  Lomalla on ihmisen jaksamiselle keskeinen merkitys. Jaksamisen kannalta keskeistä on uudistuminen. Se voi tarkoittaa arjesta irrottautumista ja vaikkapa uusien asioiden opettelua.

Työntekijä, joka on saanut lomailla, on tyytyväisempi ja tehokkaampi. Joustaminen puolin ja toisin näkyy myös työpaikan ilmapiirissä ja kaikessa tekemisessä.

kaleva.fi/miten-selvitä-kesästä-ilman-lomaa

Ristiriitaisuuksia ja vaihtoehdottomuutta

En halua enää joutua työpaikattomaksi, mutta en jaksaisi olla ”aina” töissäkään. Siltä nimittäin tuntuu, kun ei ole ollut tarpeeksi pitkää taukoa (vain 2 * 4 pv) töistä moneen (9) kuukauteen. Olisi hienoa, kun olisi joku välimuoto ”ei koskaan töissä tai aina töissä” olemisen välillä.

Työtä se on pätkätyökin, mutta kun nyt viimein olen töihin päässyt, seuraava tavoitteeni olisi ns. vakituinen työpaikka tai edes pitempi sijaisuus. Olen nyt neljättä kertaa pätkätöissä ja aiempien pätkien jälkeen työt ovat aina loppuneet, eikä koskaan ole tullut vakinaistamista tms. Pätkätöiden mahdollisesta jatkumisesta stressaaminen on raskasta: jatkuvatko työt ja jos jatkuvat, niin koska ja kuinka kauan?

Vaihtoehtoja ei ole kovin paljon, kun työpaikattomana on hyvin vähän rahaa ja paljon vapaa-aikaa, niin pienipalkkaisena pätkätyöläisenä on melko vähän rahaa ja niukasti vapaa-aikaa. Sellaista tilannetta ei tule, että olisi paljon rahaa ja paljon vapaa-aikaa!

Sanahelinää

 Työpaikkailmoitukset ovat usein täynnä kuorrutettua sanahelinää. Ei ole mikään ihme, etten viihtynyt ”business”- maailmassa oikein koskaan. Myynti ja siitä innostuminen ei ollut minun juttuni, ja muutenkin sellaisella työllä ei ole sisältöä eikä merkitystä, vaikka palkka yleensä onkin hyvä. Nykyisessä työssäni ei vaadita korkeakoulututkintoa eikä täydellistä (tai mitään) englannin kielitaitoa, ne kun tuntuvat nykyisin olevan edellytyksiä töihin pääsyyn entisillä aloillani. Yllättäen työpaikkailmoitusten vaatimuksista kuitenkin löytyy samoja piirteitä kahdella täysin erilaisella alalla.

Tekniikan alan vaatimuksia:

• tekniikan alan (korkeakoulu)tutkinto
• aiempi työkokemus
• kokemusta asiakastyöstä
• lähes täydellinen englannin taito
• halukkuus ja into uuden oppimiseen sekä sinnikkyys asioiden loppuunsaattamisessa
• hyvät verkostoitumistaidot

 Uuden alani edellytyksiä:

• aiempi kokemus vastaavista tehtävistä
• aito halu palvella asiakkaita hyvin
• kyky motivoitua työstä ja oppia uutta
• hyvät vuorovaikutustaidot
• tiimityötaidot

Yhteisiä:

• aiempi työkokemus
• asiakaspalvelutaito
• kyky ja halukkuus uuden oppimiseen
• hyvät vuorovaikutustaidot

Esimerkeissäni ei mainita täsmäkokemusta tiettyjen ohjelmistojen käytöstä, mutta se kuitenkin sisältyy käytännössä ”aiempaan työkokemukseen vastaavista tehtävistä”. Hyvin samankaltaisia ovat lopulta keskenään täysin erilaisiin työtehtäviin ja työympäristöihin liittyvät työnantajan odotukset työntekijältä tai työnhakijalta.

  

Työni plussat ja miinukset

Olen nyt ollut noin kahdeksan kuukautta (+ 1 työkokeilukuukausi) työssäni, joten tässä sen kunniaksi plussia ja miinuksia:

Plussat:

•           palkka (ei ole hyvä, mutta ON, ja työmarkkinatukeen verrattuna netto on 3,5x ja ansiosidonnaisenkin nettoon verrattuna noin kaksinkertainen)
•           saan mennä töihin
•           uusi rivi CV:hen
•           en ole tällä hetkellä työpaikaton (enkä siten joutunut työllisyyden kuntakokeiluun!)
•           työ on kivaa sekä työpaikka mieleinen ja kiinnostava
•           työsuhde-etuina ePassi 80 € (vuonna 2020) ja työterveyshuolto
•           saan toivottavasti työlleni jatkoa muualla talossa?

Miinukset:

-          liian pitkät työpäivät (puoli tuntia tai tunti vähemmän riittäisi hyvin)

-          aikainen herääminen (kello kuudelta)

-          joustamattomuus työaikojen ja lomien suhteen

-          pätkätyö päättyy aina ennemmin tai myöhemmin

Miinuksia on vähemmän kuin plussia eivätkä ne kaikki edes ole mitään isoja miinuksia.

Nyt tosin jo alkaa pelottaa mahdollinen työpaikattomaksi jääminen 55-vuotiaana!