Ihan hyviä uutisia kuuluu työsuhteeni jatkosta siinä mielessä, että työtä on luvassa vielä kesäsijaisuuden verran ja minut halutaan pitää talossa (mahdollisuuksien mukaan). En jää työpaikattomaksi ainakaan heinäkuussa vaan ehkä vasta elokuussa… Mikään loistouutinen tämä ei tosiaan ole, mutta en silti heti heitä toivoani. Jos kuitenkin jään työpaikattomaksi elokuussa eikä tiedossa ole jatkoa syksyllä, näyttää tilanteeni erittäin huonolta. Muualle en tule enää työllistymään ja jos joudun nykyisen työpaikkani hakuprosesseihin, en silloinkaan usko työllistymismahdollisuuksiini. Työlleni pitäisi saada jatkoa ns. tiskin alta, kuten tähän mennessä on käynyt.
Katkeraksi
tässä vetää se, että kaksi (neljä) muuta kanssani samassa koulutuksessa (10/2014-6/2015)
olleista on ollut siitä lähtien töissä ja todennäköisesti he ovat nyt vakituisissa
työsuhteissa. Kaksi heistä työskentelee samalla (isolla) työnantajalla kuin
minäkin nyt (vihdoin viimein). No, nallekarkit tai onnenlahjat eivät mene tasan
ja näillä mennään, mitä on. Olisinhan huonoimmassa vaihtoehdossa ollut
työpaikattomana edelleen (7/2016 alkaen) enkä töissä lainkaan. Laskeskelin
tässä, että todellakin toukokuun 2009 jälkeen olen ollut 13 vuoden aikana (vuosi 2009 mukaan lukien) 8 vuotta kokonaan työtön ja viitenä vuotena osan vuotta töissä. Näistä
ei pahemmin tuloja eikä eläkettä ole kertynyt.
 |
”Oravanpyörästä” ei tietoakaan… Oravanpyörä on muuten hassu
käsite, koska orava ei juokse pyörässä vaan hyppii oksalta toiselle. Minä puolestani
hypin työpaikasta toiseen ja välillä putoan niiden välillä pitkäksi aikaa pois/
maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti