Eipä silti, etteivät myös monet muut seikat tai asiat ottaisi
päähän, mutta varsinkin nämä kaksi:
Ensimmäinen seikka:
Pelkällä työmarkkinatuella ei kukaan selviä mistään
menoista. Laskuja tulee jatkuvasti, mutta ei tule palkkaa, jolla ne laskut
maksaisi.
Toinen seikka:
Olisin (ollut) niin hyvä (tai ainakin paljon
keskinkertaista parempi) monessa työtehtävässä/ monella osaamisalueella, mutta
mihinkään en silti ole kelvannut.
Tämä on
tietenkin vain oma (subjektiivinen) näkemykseni asiasta, rekrytoijien näkemys
lienee sitten hieman toisenlainen.
Ihmiskunnan vuosituhantinen unelma on keksiä koneita jotka tekisivät kaikki työt niin että itse saisi enemmän vapaa-aikaa.
VastaaPoistaTätä utopiaa lähestytään nyt sitä kautta että toinen puoli kansasta vihaa elämäänsä koska työtä on liian paljon, ja toinen puoli siksi että sitä on liian vähän.
Eihän tässä näin pitänyt käydä...
Keksipä ratkaisu tähän ongelmaan yön pimeinä tunteina ja kerro mullekin. Voidaan sitten perustaa menestyvä konsultiifirma maailmaa valaisemaan:)
tirimatangi123 (ät) gmail.com
Niin, ei nämä poliitikot tai työssäkäyvät yhtään käsitä miten pieni alin työttömyyskorvaus tosiaan on. Jos ei rahaa tule "jostain muualta", kuten puolisolta, sukulaisilta, perintönä tai lottovoittona, niin milläs makselet yhtikäs mitään. Tämä koko systeemi on sen varassa, että ihmiset saavat rahaa "jostain muualta". Ne jotka ei saa se on voi voi.
VastaaPoistaVastaus siihen ongelmaan, että toisilla ei ole töitä ollenkaan ja toisilla liian paljon, on se että työt jaettaisiin tasaisemmin. Käytönnössähän tämä ei tule onnistumaan, koska työssäkäyvät eivät suostu luopumaan saavutetuista eduista. Vaikka se toisi hyvinvointia entistä useammalle, kun jotkut eivät hakkaisi päätään seinään kun ei ole töitä ollenkaa, ja toiset saisi enemmän vapaa-aikaa..
VastaaPoista>>Käytönnössähän tämä ei tule onnistumaan, koska työssäkäyvät eivät suostu luopumaan saavutetuista eduista>> Ei tuo ihan noin yksioikoista ole. Olisin itse valmis tekemään 6 t työpäivää ja meitä voisi olla samalla postilla 2 henkilöä tekemässä sitä kuutta tuntia = 12 tuntia työnantajalle. Tosin työnantajat eivät välttämättä suostuisi tällaiseen järjestelyyn, koska työntekijästä aiheutuvat kustannukst nousisivat vaikka palkkaa molemmat saisivatkin sen kuuden tunnin mukaan ja vaikka todennäköisesti myös tehokkuus nousisi. Työmäärät per henkilö ovat nykyään suorastaan sairaita, työn jakaminen auttaisi loppupeleissä kaikkia osapuolia. Toinen vaihtoehto olisi kansalaispalkka/raha tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Ei kyttäystä, ei TE-toimistoja, ei lippujen ja lappujen täyttöä. Tulisiko sillä yksin toimeen? En tiedä, mutta sen turvin pystyisi jotakin pientä keikkahommaa tekemään ilman, että se vaikuttaa negatiivisesti talouteen. Ja lisäksi vielä kaikki ilmaiseksi tehtävä työ, opiskelijoiden ilmaisharjoittelut, 9 euron orjatyöt pitäisi lailla kieltää - työstä kuin työstä on maksettava käypää palkkaa. Toiveajatteluako? Ehkä.
VastaaPoistaKokemus on, että yhdelle työkaverille on kertynyt paljon ylityötunteja ja toisella on todella vähän tehtäviä. Ongelmana on, että pomoa ei kiinnosta ja yksi ei halua luopua tehtävistään. Seurauksena on epätasaisesti jakautunut työmäärä, eri palkka ja eri mahdollisuudet edetä uralla.
VastaaPoistaPari vuotta olen etsinyt uutta työtä. Sanoisin, että tällä hetkellä varmaan surkein tilanne, sillä ei ole tarjolla töitä, joita minun edes kannattaisi hakea. Tosi surkeaa.
VastaaPoistaNäitä blogitekstejä lukiessa kannattaa muistaa se, että blogin kirjoittajalle ei kelpaa kaikki työ. Hän todennäköisesti hakee jotain viestintäalan tai muun vastaavan alan paikkoja, johon hänellä ei ole edellytyksiä koulutuksen eikä työkokemuksen takia. Kannattaisi ehkä alentaa hieman rimaa tuossa työnhaussa...
VastaaPoistaPirjo
Hyvä Pirjo,
VastaaPoistaOlet ymmärtänyt asian täysin väärin! En todellakaan hae mitään viestintäalan paikkoja (ei minulla ole edes koulutusta alalle), vaan haen juuri sellaisia paikkoja, joihin täytän edellytykset kirkkaasti! Minut saa laittaa testiin paikkaa hakiessani siitä, riittääkö osaamiseni, vaan eipä ole kutsuja tullut. Toinen ongelma on se, että hakijoita on muitakin ja he ovat yleensä nuorempia, kauniimpia, mieleisempiä, eivät ole työttömiä jne. Työhön soveltuvuudestani, koulutuksestani, kokemuksestani tai osaamisestani tämä asia ei ole kiinni. Kun et tiedä mistään mitään, niin ei kannata kommentoidakaan.
Työssäkävijät eivät todellakaan vapaaehtoisesti luovu saavutetuista eduistaan. Saattaa käydä niinkin, että toinen on jopa 30 vuotta samassa työpaikassa ja joku toinen joutuu olemaan saman ajan työttömänä. Vai onkohan aivan niin pitkää työttömyyttä vielä kenellekään osunut? Kymmenen vuotta ainakin helposti. Kaikenlainen tasavertaisuus on pahasti hukassa näissä kuvioissa.
VastaaPoistaHmm. No okei. Mutta rekrytoijien mielestä et kuitenkaan ole sopivin niihin tehtäviin, niin kannattaisiko silti alentaa hieman sitä rimaa ja hakea jotain alemman tason töitä?
VastaaPoistaPirjo
Se on ihan sama vaikka hautaat sen riman metrin syvyyteen tai työnnät paikkaan johon aurinko ei paista. Lopputulos on joka tapauksessa sama.
VastaaPoistaInsinööri pääsee siivoojaksi yhtä vähän kuin siivooja insinööriksi. Ja jos lisäksi olet 45+ niin olet yli-ikäinen kaikkiin töihin riippumatta oletko niihin yli-, ali- tai jotain-siltä-väliltä-koulutettu.
Tämä johtuu siitä että työllisyys on nollasummapeliä. Jos minä satun saamaan työtä, olipa se mitä tahansa, niin joku muu ei saa ja toisin päin. Siten vaikka riman laskeminen auttaisikin niin isossa kuvassa sillä ei ole mitään merkitystä niin kauan kun työttömiä on kymmeniä kertoja enemmän kuin avoimia paikkoja.
tirimatangi123 (ät) gmail.com
mistä tiedät ettei osa työssä käyvistä jakaisi työtään? ei kannata yleistää työllisiä yhdeksi samaa ajattelevaksi massaksi, ethän halua että työttömiäkään kodellaan yhtenä homogeenisenä massana! et voi tietää mitä työssä käyvät ajattelevat.
VastaaPoistaTyöttömyyden taloudellinen seuraanto on selviö kaikille ilmiön kokeneille - ja heidän lähipiirilleen.
VastaaPoistaKokonaan eri asia ovat työttömyyden muut, lähinnä sosiaaliset, seuraukset. Se tosiasia, että työttömyys pitkittyessään vaikuttaa yksilön psyykkiseen hyvinvointiin on kiistatonta. Siitä taas seuraa sosiaalista eristäytymistä ja krooniseksikin muuttuvaa sisäistä tarkotuksettomuutta.
Työ ja siitä saadut kokemukset on yksi keskeinen vaikuttaja siihen, miten yksilö mieltää itsensä yhteisössään. Tällä kokemuksella on myös kauaskantoisia vaikutuksia yksilön tulevaisuuden kannalta. Toimintakykyisimpiä ja terveimpiä ovat ne, joilla on kokonaisuutena arvioiden tarkoituksellisin elämä ja siinä työn merkitystä ei voi sivuuttaa.
Kansalaispalkka voi olla hyvä juttu perustulon turvaajana ja byrokratiakoneiston nöyryyttävien kokemusten ehkäisijänä. Se ei kuitenkaan vielä taida poistaa työttömyyden muita seurannaisvaikutuksia.
Antakaamme anteeksi toisten selkeä kokemattomuus näistä työttömyysasioista. Jokainen kokenut tietää, ettei riman alentamiset ja muut "konstit" tässä auta. 30,000 työpaikkaa (joista aika iso osa ns. huuhaata) ei tuo autuutta, vaikka kaikki 300,000 (?) VIRALLISTA työtöntä ryhtyisivät rimansa alittajiksi...
Samat ihmiset eivät ole koko ajan töissä ja samat ihmiset eivät koko ajan työttömiä. Työmarkkinoilla tapahtuu liikehdintää.
VastaaPoistaEsimerkki: Olin jonkin aikaa työttömänä ja ilmoittauduin vuokratyöfirmoihin. Eräässä ravintolassa tarvittiin yllättäen tiskaajaa ja minua kysyttiin apuun. Tästä poiki minulle työtä yhteensä 12 päiväksi siinä kuussa. Ei tarvinnut tutkintoja tai muuta siihen hommaan.
Blogin pitäjäkin voisi ihan hyvin saada keikkahommia vuokratyöfirmoista.
Pirjo
Mistä Pirjo tiedät, ettei blogin pitäjä ole hakenut töitä vuokratyöfirmoista? Ei niissäkään ole kaikille töitä. Keittiöhommissa on vaan rekrytoijan mielestä plussaa, ettei ole kovin korkeita koulutuksia. Itse olen laittanut hakemuksen useampaan vuokratyöfirmaan, hakenut töitä laidasta laitaan, todellakin laskenut sitä rimaa, mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Vaikka kokemusta on esim. kahvilatyöstä, baarityöstä, siivoustyöstä, toimistotyöstä, varastotyöstä, trukinkuljettamisesta, löytyy hygieniapassi ja kuorma-autokortti... Taitaa olla, että kun maisterintutkinto läsähti kouraan, niin en enää kelpaa juuri mihinkään. (Oman alan töitä ei siis ole juuri lainkaan tarjolla tällä hetkellä). Jotkut neuvovat, että jätä se tutkinto mainitsematta, kun haet noita muita töitä. En nyt vaan ymmärrä, että miten selitän rekrytoijalle, että missä olen hengaillut kaikki ne yliopistovuodet? Ja muutenkin, minä en ala piilottelemaan koulutustani, jonka eteen olen nähnyt vaivaa ja josta olen ylpeä.
VastaaPoistaEn tiedäkään. Päättelin vain blogistin edellisten postausten kommenttiosioista.
VastaaPoistaEhkä blogisti voi itse valaista asiaa? Oletko kokeillut vuokratyöfirmoja?
Pirjo
No voi sun. Kannattaiskos hieman lukea blogian enemmän ennen kuin alkaa besserwisseröimään? Voit saada vastauksesi myös kirjoittamalla sanan 'vuokratyö' vasemmassa ylälaidassa olevaan hakukenttään.
VastaaPoistaEi noissa blogikirjoituksissa tullut ilmi, että minkälaiseen työpaikkaan blogisti oli hakemassa. Esimerkiksi yhteen paikkaan oli haussa "hyvä tyyppi", joka viittaisi siihen, että kyseessä on jotain muuta kuin ihan täysin hanttihommaa. Jos menet tiskaamaan, niin ketään ei kiinnosta kuinka hyvä tyyppi olet. Pääasia on, että tiskit tulevat puhtaasti ja nopeasti.
VastaaPoistaEhkä blogisti ei ole halunnut ottaa vuokratyöfirmoista niitä "huonoimpia" töitä. Esimerkiksi edellisten postausten kommenteissa tulee ilmi, että blogistille ei kelpaa kaikki työ.
Pirjo
VastaaPoistaKyllä sitä ''hyvää tyyppiä'' haetaan ihan joka paikkaan riippumatta työtehtävien vaatimustasosta. Hakijoita noihin ''huonompiin'' töihin, joihin ei tarvita erityistä koulutusta on satapäin, työttömiä on niin paljon. Nyt on työnantajan markkinat, voi vaatia sitä ja tätä ja tuota. Parhaiten työllistyvät nuoremmat, keski-ikäisellä ihmisellä, jolla on koulutusta ja kokemusta ''paremmasta'' työstä on huomattavasti huonommat mahdollisuudet.
VastaaPoistaNappasin muutaman esimerkin avoimista paikoista (ei tarvinnut edes etsimällä etsiä, muiden ilmoitusten vaatimukset olivat aivan samanlaisia):
Staffpoint: Saliapulainen, Helsinki …’’edellytämme aikaisempaa kokemusta ravintolassa työskentelystä sekä kiinnostusta alaa kohtaan’’. Keittiöapulainen, Pori… ’’edellytämme Aiempaa kokemusta keittiön työtehtävistä’’.
Carrot: varastotyöntekijä, Hyvinkää… ’’edellytämme vähintään 6kk työkokemusta varastotyöstä, työntömastotrukin ajotaitoa’’. Siivooja, Oulu …’’odotamme kokemusta alalta ja / tai koulutusta’’.
Kerron seuraavassa postauksessa vuokratyönhaustani. Myönnän, että haen vain tietyt kriteerit täyttäviä töitä, mutta mitään huippupaikkoja ne eivät silti ole. Tiskaukseen asti en ole vielä rimaani laskenut.
VastaaPoistaHaluaisin vielä huomauttaa, että rekrytoijat eivät ole mitään erehtymättömiä.
"Tiskaukseen asti en ole vielä rimaani laskenut."
VastaaPoistaNiin no. Tässäpä näyttää olevan pitkittyneen työttömyytesi syy. Minä olen laskenut ja se on poikinut taas seuraavaa työtä.
Itseasiassa en ole ikinä tavannut työnantajaa tai rekrytoijaa, joka ei arvostaisi sitä, että on tehnyt niitä niin kutsuttuja hanttihommia myös. Kaikki ovat arvostaneet sitä, että on pysynyt aktiivisena, eikä ole ollut liian kranttu. Mieti itseäsi työnantajana. Kumman palkkaisit mielummin vaikka kevyeen asiantuntijatehtävään? Sellaisen joka on tehnyt myös alemman tason hommia työttömyyden aikana vai sellaisen kuka ei ole, jos he ovat muuten samalla viivalla. Vastaus taitaa olla selvä... Kertoo paljon asenteesta.
Tiedän vielä monia, jotka ovat saaneet jalan työpaikan oven väliin hanttihommilla. Esimerkiksi tyttäreni aloitti ravintolassa tarjoilijana ja kun hommat sujuivat hyvin, niin pomo alkoi antaa hänelle enemmän vastuuta ja on nyt vuoropäällikkönä.
Pirjo
En lähtisi noilla kokemuksilla yleistämään. Itse on tullut tehtyä monenlaista: "kevyttä asiantuntijuutta", toimistorutiineja, keittiöhommia, siivousta ja päihdetyötä - noin esimerkkinä mainittakoon. Noista mistään ei ole ollut mitään hyötyä työllistymisen näkökulmasta. Tietenkin minulla on myös oikeus valikoida halutessani ennen kaikkea subjektiivisista syistä. Kaikille nimittäin ei tule hyvä olo kaikenlaisten (itselleen soveltumattomien) töiden tekemisestä, ei ainakaan pidemmän päälle. No, noita valikointeja en ole juuri tehnyt, mutta silti se ei todellakaan muuta mitään.
VastaaPoistaOlisiko syytä hyväksyä se tosiasia, että työttömyysongelma Suomessa(kin) on ensisijaisesti yhteiskunnallinen, vaikka se jokaisen työttömän yksilön tasolla tuntuukin kipeästi? Tämä alkaa olla aika selvää jo kaikille, kuten sekin, ettei "omaa tasoa laskemalla" työttömien määrää saada vähennettyä. Tarvittaessa asian voi todeta tekemällä yksinkertaisia kalkulointeja tilastoista - peiteltyinä ja siten virheellisinä ne antavat kuitenkin oikean kuvan huomattavan työpaikkojen tarjonnan ja kysynnän epäbalanssinsa vuoksi. Tässä kokonaisuudessa myös vuokratyöfirmat ovat enintään pisara meressä...
"Noista mistään ei ole ollut mitään hyötyä työllistymisen näkökulmasta."
VastaaPoistaNiinkö tosiaan?
Kukaan ei kiellä, ettei Suomessa olisi vakavia ongelmia tällä hetkellä. Mutta asian pointti on kuitenkin toisaalla. Blogisti yrittää työllistyä, mutta vuodesta toiseen siinä epäonnistuu. Einstein määritteli hulluuden näin:
"Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia."
Jos alemman tason töitä, siis sellaisia, joita monet eivät halua tehdä, on helpompi saada, niin miksei sitten hakisi niitäkin? Miksi hakata vuodesta toiseen päätä seinään, jos tuloksia ei tule. En ymmärrä.
Vaikka talous elpyisikin pian ja työpaikkoja syntyisi lisää, niin mikä luulet olevan blogisti arvosi työmarkkinoilla, jos et ole tehnyt päivääkään töitä moniin vuosiin? Ihan oikeasti? Vaikutat silloin enemmän mielenterveyskuntoutujalta ja moniongelmaiselta, vaikka asiasi kunnossa olisikin.
Siinä hieman mietittävää. Sinä voit vielä vaikuttaa omaan tilanteesi. Koetko, että olet muka liian hyvä tuollaisiin suorittaviin töihin vai? Mitä vikaa on tiskaamisessa, teenhän minäkin sitä?
Tai sitten voit kirjoitella täällä vielä seuraavan neljän vuoden päästä katkerana, kuinka sinulle ei työpaikkaa löytynyt.
Pirjo
Minä olen koulutukseltani opistoinsinööri. Viimeiset 7 vuotta olen tehnyt rakennusmiehen töitä. Nyt olen työttömänä. Rimaa vaan on pakko joskus laskea, jos haluaa olla työelämässä.
VastaaPoistaMistä Pirjo olet saanut sellaisen käsityksen, että tänä päivänä on jotain alemman tason töitä, joihin on vaikea saada työntekijöitä? Käsittääkseni esim. noihin keittiöhommiin on tulijoita liiaksi asti. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, keski-ikäinen, koulutettu nainen ei yleensä noihin paikkoihin kelpaa. Haasteellisia täytettäviä ovat maataloustyöntekijän, turkistarhatyöntekijän ja puhelinmyyjän paikat. Kahteen ensimmäiseen tarvitsee alan koulutuksen, kovan fyysisen kunnon ja oman auton. Ja provikkapalkkainen tyrkytysmyynti lyö leiville vain harvalla.
VastaaPoistaUskon, että blogisti on useampaan otteeseen murheellisena miettinyt tulevaisuuden työmarkkina-arvoansa. Itse murehdin sitä joka päivä. Aika ilkeää tulla vääntämään veistä haavassa. Mutta sitä ne kovat ajat teettävät, teitä pahansuopaisia ilkeilijöitä sikiää joka puolelta, kuin kärpässieniä sateella.
Eikö mieluummin kannustettaisi ja kannateltaisi toisiamme?
Juu näin se on. Meilläpäin noihin "hanttihommiin" näköjään valitaan maahanmuuttajia sekä nuoria parikymppisiä ns. välivuotta viettäviä nuoria, varaa kun on valita isosta hakijamäärästä. Kaupoissa hyllyttäjät esim. näyttävät olevan mamuja tai venäjän/viron aksentilla suomea puhuvia. Lisäksi kokemattomalle voidaan maksaa tuntiliksaakin vähemmän kuin keski-ikäisille sedille ja tädeille. Alle 10 €/h -liksalla en kyllä töihin mene!
VastaaPoistaHulluksiko tässä ruvetaan jo syyttämään? Mielenkiintoista! Ilmankos en töitä saakaan, kun luullaan, että olen ollut pöpilässä CV:n aukkoni verran...
VastaaPoistaTyömarkkina-arvoni on selvästi pyöreä nolla eikä se tulevaisuudessa siitä enää mihinkään muutu. Hyvin todennäköisesti lopetan tämän blogini tai muutan sen toisenlaiseksi aiemmin kuin seuraavan neljän vuoden päästä - olin sitten työttömänä tai en.
Viimeisen "työnhakuni" (en siis itse ollut laittanut hakemusta, vaan vuokrafirmasta pyydettiin haastatteluun) päättyi jo siihen etten päässyt lopulta haastatteluun asiakasfirmaan asti, joten todellista mahdollisuutta työllistyä ei ollut. Rimani on jo aivan tarpeeksi alhaalla, mutta sekään ei valitettavasti näytä auttavan, koska kaikista työpaikoista kilpaillaan todella kovasti. Myös näistä melko surkeista ja huonopalkkaisista "toimistotöistä" (= toimistossa tehtävistä töistä) joita olen hakenut - saamatta niitäkään. Tällaisia töitäkin jo pidetään ilmeisesti joidenkin blogiani kommentoivien mielestä liian hienoina?
Blogini idea on edelleen se, että haen sellaisia töitä, joita oikeasti haluan tehdä. Tätä blogia ei olisi, jos hakisin siivous- tai tiskaustöitä, vaan ilmeisesti olisin jo niitä tekemässä, kun niitä kerran niin valtavasti on kaikille halukkaille tarjolla?
Huom! Surkealla tarkoitan rutiininomaista työtä, johon jokainen normaaliälyllä varustettu pystyy. En halveksi hakemiani töitä, vaan haluan sanoa sitä, että vaatimustasoni ei todellakaan ole mikään ihmeellisen korkea!
VastaaPoistaMihin vielä laskea rimaa, jos on korkeakoulutettu nuori, jolle ei hampparipaikoista tule edes "ei kiitosta", ja pääsee haussa kesätyöpaikasta osa-aikaiseksi siivoojaksi vain haastatteluun asti?
VastaaPoistaAinoan duunin, mitä on tarjottu, olen ottanut, vaikka palkka oli peräti 6e/tunti, eikä edes täyttä päivää. Määräaikainen työ, niin kyselivät vielä karenssinhimoisesti työkkäristä jälkeenpäin, olinko irtisanoutunut...
"Eikö mieluummin kannustettaisi ja kannateltaisi toisiamme?"
VastaaPoistaEn minä halua, että blogistilla menee huonosti. Halusin vain antaa rakentavia vinkkejä, joilla pääsee työuralla eteenpäin. Minusta kuitenkin jonkin työn tekeminen on parempi vaihtoehto kuin olla vuosia työttömänä.
Ja miksi hakea jotain toimistotöitä, koska ne ovat tunnetusti kadonneet Suomesta?
http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288660948476.html
Ja sitä paitsi kyllähän ihmiset mielummin hakevat pienipalkkaiseen siistiin sisätyöhön kuin vaikka nyt tiskaamaan, jota olen tehnyt. Tällä työpaikalla on kuulemma oikeasti vaikea löytää halukkaita tekijöitä.
Olisiko jollain muulla sitten parempia ideoita, joilla blogisti pääsisi eteenpäin? Toisaalta ei hän tule pääsemään, ellei hän hae sellaisia töitä, joille itseasiassa tarvitaan tekijöitä. Yhteen toimistotyöpaikkaan hakee varmaankin 500 ihmistä kerralla...
Pirjo
Eipä taida Pirjo tuo tiskaajan tuntipalkka häävi olla? Viimeksi olin rekryfirma Manpowerin kautta toimistotöissä ja tuntiliksa 11 €/h, sillä hinnalla vielä menen töihin mutta en alle 10 €/h!Jos pitkä vuosien työttömyys taustalla kannattaa ihan tosissaan miettiä myös hoiva-alaa, siellä niitä työpaikkoja on ja varmasti tulevaisuudessakin riittää - jopa akateemiset työttömät ovat hakeutuneet hoiva-alan koulutukseen!
VastaaPoistaEi ole hoitoala enää oikotie onneen ja työllistymiseen! Toki sekin aina työllistää jonkun vakivirkaan, mutta yleensä edessä valmistumisen jälkeen on loputon puhelimen vieressä päivystys sairaslomasijaisuuksiin tai sitten pätkää pätkän perään. Kun tähän yhtälöön vielä lisää fyysisesti ja henkisesti raskaan työn, jatkuvan kiireen, usein hierarkisen ja huonon työilmapiirin, on loppuunpalaminen jossain vaiheessa monella lähellä. Esim. lähihoitajia koulutetaan joka laaksossa ja notkelmassa, ei niille kaikille enää töitä riitä. Mutta tämä ei ole tiettenkään tarkoituskaan! Kun koulutettua henkilökuntaa on paljon jonossa, voidaan maksaa huonoa palkaa, sillä tulijoita riittää. Pitäähän vanhuksille olla vaipanvaihtajat ja syöttäjät ja kun raha kerran kaikessa ratkaisee, niin…Mielestäni tämä on ihan suunniteltu juttu!
VastaaPoistaPirjolle: Korostin nimenomaan hakevani toimistossa tehtävää työtä enkä varsinaista toimistotyötä, erotuksena fyysisistä töistä (hyvin monenlaiset työt tehdään jonkinlaisessa toimistossa...) Jos varsinaisiin toimistotöihin on 500 hakijaa, niin sellaisiin töihin, joihin itse haen on noin 100...200 hakijaa. Työnsaantimahdollisuudet ovat molemmissa tapauksissa mitä ovat. Kuitenkin sinun valintasi on tiskata, minun valintani on se, etten tiskaa.
VastaaPoistaKuten aiemminkin on näissä kommenteissa todettu, kaikki työttömät eivät mahdu hoitoalan koulutuksiin eivätkä kaikki sinne myöskään sovellu. Lähihoitajien koulutusmäärät ovat jo nyt todellakin aivan ylimitoitettuja.
Minustakaan ei ole hoitoalalle mm. liiallisen empaattisuuden (surulliset ihmiskohtalot vaikuttaisivat minuun liikaa) sekä eräänlaisen herkkyyden (en kestä nähdä kärsimystä) vuoksi.
Näillä ominaisuuksilla ja olemattomilla työllistymismahdollisuuksilla on nyt vain pärjättävä tavalla tai toisella.