Ei jaksa kuunnella

Työpaikattomana ollessa ei jaksa yhtään kuunnella työssäkäyvien jatkuvaa puhetta töistään. Töissä ollessa puolestaan ei jaksaisi yhtään kuunnella puhetta eläkkeestä tai eläkkeellejäämissuunnitelmista. Silloin kun on itse täysin eri asemassa näiden puhujien kanssa, ovat heidän juttunsa todella rasittavaa kuunneltavaa.

Elokuun alussa kun väistämättä(?) jäin työpaikattomaksi, mietin tuleeko työttömyys kestämään 3 viikkoa, kolme kuukautta vai kolme vuotta tai jopa 10 viikkoa, 10 kuukautta tai 10 vuotta eläkeikään asti. Tällä kertaa se kesti 2 päivää, mutta entäpä sitten kun seuraavan kerran työsuhde on katkolla lokakuussa? Millään en enää haluaisi jäädä edes ansiosidonnaisen varaan, koska se on kohdallani pieni ja ne päivät, joilta päivärahaa saa, kuluvat hyvin nopeasti. Aikaisempien määräaikaisten työsuhteiden jälkeen työpaikattomaksi jäämisen kokemukseni on valitettavasti ollut sellainen, että työttömyys sitten jatkuu jatkumistaan. Joka kerta olen luonnollisesti ollut entistä vanhempi ja nyt kun olen jo 55-vuotias, ei tilanne jatkotyöllistymiseni suhteen erityisen lupaavalta näytä.

Myöskään en jaksa koskaan kuunnella harrastuksen yhteydessä puhetta töistä: työ sitä, työ tätä, töissä, töistä, töihin… Viime kevätkaudella, kun olin töissä, ei päästy ollenkaan harrastamaan liikuntaharrastusta koronarajoitusten vuoksi. Nyt jos en jatkossa taas ole töissä, joudun vastentahtoisesti kuu(nte)lemaan noita työpuheita, koska kuitenkaan en sen asian vuoksi liikuntaharrastusta haluaisi lopettaa. Raskasta noiden puheiden kuunteleminen kuitenkin jälleen tulee olemaan. Se on itse asiassa aina raskasta, vaikka olisin pätkätöissäkin, koska työpaikattoman identiteetti minulla on ja pysyy siitä huolimatta.

Työtönkin voi työllistyä?

Onpa ”armeliasta” rekrytoitsijoilta… (He ovat jumalasta seuraavia.)

Syy työttömyyteen on yleensä se, että kukaan ei ole ottanut töihin - hakemisesta ja mahdollisista työhaastatteluista huolimatta!

Seuraavassa rekrytoijien vastauksia kysymykseen:
Mitä ajatuksia hakijan työttömyys herättää?

Iltalehti.fi/työelämä

”Olen tehnyt rekrytointeja +5v, ja ei hakijan työttömyydestä voi vetää mitään johtopäätöksiä yleisellä tasolla. Elämässä voi kenelle tahansa tulla sairastumisia, organisaatiomuutoksia, omaishoitajuutta, uravaihdoksia, mitä tahansa. Tietyissä rekryissä työttömyys on jopa etu, koska työtön pystyy aloittamaan uudessa työssä nopeasti. Työttömyys tai työllisyys ei ole ratkaiseva tekijä rekrytoinnissa, mutta työkyky on tietty oltava.”                                                          

Kerrankin järjellinen kommentti!

”Tästä on tärkeää keskustella avoimesti ja selvittää työttömyyden syy.”

”Syyt työttömyydelle on hyvä selvittää.”                                          Miksi?!

”Muutama kuukausi ei edes varsinaisesti kiinnitä huomiota. Jos on vuosi tai yli työttömyyttä, kuulisin mielelläni miten hakija on käyttänyt ajan tai miten hän on sen kokenut. Pidän hankalana kysyä asiasta, joten toivon hakijan kertovan siitä oma-aloitteisesti ettei tilanne jää yksiulotteisen oletukseni varaan.”        

Mitäpä luulisit, miten on kokenut ja mitä väliä sillä, miten on ajan käyttänyt?

”Suoraan sanottuna negatiivisia ajatuksia; onko hakijassa jotain "vikaa", kun ei ole työsuhteessa. Tunnistan kuitenkin itsessäni tämän ajatusvinouman, ja olen antanut mahdollisuuksia myös pitkäaikaistyöttömille. Haastattelussahan se varsinainen ensivaikutelma annetaan ja saadaan, jonka perusteella tehdään lopulliset valinnat.”

Onpa hieman ristiriitaista; ensin sanotaan työpaikattomassa hakijassa olevan vikaa ja sitten on kuitenkin muka(?) annettu ”mahdollisuuksia” jopa pitkäaikaistyöttömille. On kyllä todella ”rohkea” rekrytoija, että sellaisen ”riskin” uskaltaa ottaa…

”Tällä hetkellä ja viimeisen vuoden aikana moni on jäänyt työttömäksi mm. koronatilanteen takia. Toki tiukassa on edelleen uskomus, että parhaat tekijät pysyvät työnsyrjässä kiinni, mutta rekrytoijana pyrin aina selvittämään työttömyyden syitä tarkemmin. Yleisesti ottaen sanoisin, että itse työttömyys ei vaikuta valintapäätökseen, mutta sen taustalla olevat syyt selvitän kuitenkin mahdollisimman hyvin ja arvioin, antavatko ne valintaan vaikuttavia perusteita suuntaan tai toiseen. Myös se, mitä hakija on tehnyt työttömyysjakson aikana, saattaa vaikuttaa valintaan. Eli käytännössä arvioin kaikkea hakijaan liittyvää informaatiota valinnassa, en työttömyyttä sellaisenaan.”                                                                                                       

Yeah, right… Onpa ympäripyöreä vastaus. 

”Harmittaa, kun ammattitaitoinen ja osaava henkilö ei ole jostakin syystä löytänyt itselleen työtä! Jokaiselle työttömälle työnhakijalle pitäisi räätälöiden etsiä työpaikka. Ihan varmasti niitä on olemassa, mutta yksin ihminen ei kykene kaikkia niitä mahdollisuuksiaan edes kartoittamaan, koska ei näe omaa potentiaaliaan. Tällainen palvelu kannattaa ehdottomasti kehittää!”
                                                                                                        
Harmittaa se minua itseänikin! (Myös takautuvasti, vuosien jälkeen.)

”Nykypäivänä kenelle tahansa voi käydä syystä tai toisesta että joutuu työttömäksi. Työttömänä on tälläkin hetkellä paljon huippuosaajia.”                                                                                              
Huippuosaaja ei ole koskaan työtön, mutta tavallinen osaaja voi olla.

”Viime vuosi on ollut niin erikoinen, ettei työttömyys vaikuta mitenkään. Jos työttömyys on jatkunut vuosia, herää kysymys että miksi?”                                                                                                                                         
Kysyn itse (mielessäni) tuota samaa työnantajilta.

Pätkätyöttömyyttä

Pätkätyöttömyyttä (eli työttömyyttä on enemmän kuin työssäoloa) on minulla riittänyt enemmän kuin pätkätyöllisyyttä (työllisyysjaksoja enemmän kuin työpaikattomuutta). 16 vuoden aikana olen ollut yhteensä 4 v 4 kk töissä kahdeksassa eri pätkässä. Pätkien välissä on ollut työpaikattomuutta muutamasta viikosta useisiin vuosiin.

Vuodet	kk	pätkiä	Lyhyin pätkä
2006-07	14	1
2008-09	16	2
2015-16	10	2	4 kk
2020-21	12	3	5 vk
Yhteensä	52	8

Pätkätyö(ttömyyde)n huonoja puolia ovat epävarmuus, lomien odottelu liian pitkään tai lomattomuus, epäselvyys lomarahojen ja pitämättömien lomien maksamisen kanssa (siirtyy aina, kun seuraava työpätkä alkaa), ulkopuolisuus/ joukkoon kuulumattomuus, työkaverien vaihtuminen ja se, etteivät syksyllä työpaikalla tapahtuvat asiat enää todennäköisesti koske meikäläistä, vaikka niistä jo kovasti puhutaan ja niitä suunnitellaan. (Ensi vuodesta puhumattakaan…)

Nykyinen - loppuaan lähestyvä- viiden viikon pätkä oli jo alkujaan iso pettymys, koska toisaalta sanotaan, että tämän työn tekijöistä olisi pula ja jopa kilpailua. Jos en nyt tai ainakin melko pian saa jatkoa mistään, niin nuo puheet eivät sitten pitäneet paikkaansa. Ainakaan yhtään vastaavaa paikkaa ei ole virallisesti auki organisaation avoimissa työpaikoissa!

Vuosi töissä

27.7. olen ollut virallisesti töissä vuoden. Sitä ennen olin viiden viikon työkokeilussa ja nyt on menossa viiden viikon kesäsijaisuus eli lyhyin työsuhteeni tähän mennessä. No, kesäsijaisuuteen hain useiden vuosien ajan ja viimein sitten tärppäsi…

Tämä toinen työpisteeni on aivan eri maata kuin edellinen! Se oli ns. kevyttä kauraa nykyiseen verrattuna. Vaikka on kesä, ei tahti tuolla yhtään hiljene ja olenkin oppinut muutaman viikon aikana enemmän kuin edellisessä paikassa yhteensä sekä tehnyt vastaavia töitä enemmän kuin siellä parissa kuukaudessa. Kylläpä vaihtelee sama homma saman talon sisällä. Ei silti, että edellisessäkään työpisteessä olisi tekemisen puutetta ollut, mutta nyt tekemistä todellakin on niin paljon, ettei yksi työpäivä riitä päivän aikana ilmaantuvien töiden tekemiseen. Onneksi niitä voi kuitenkin osittain jättää myös seuraavalle työpäivälle.

Vaihdoin alalle joka on naisvaltainen ja pienipalkkainen, koska en enää saanut parempipalkkaisia tekniikan alan töitä (hyvää palkkaa en ole saanut koskaan, mutta toki parempaa kuin nyt). Saa nähdä, jääkö tämäkin vaihto vain vuoden mittaiseksi?

Heinäkuussa töissä, osa 2

Aiemmin töissä ollessani olen usein pitänyt kesälomani heinäkuussa, mutta vähät lomani pidin tällä kertaa touko- ja kesäkuussa.

Löysin netistä useita hehkutuksia siitä, miksi kannattaisi olla heinäkuussa töissä. Tärkein syy on tietenkin omalla kohdallani se, että minulla on työpaikka, jonne saan mennä. Muuten en ole samaa mieltä noiden hehkutuksien kanssa. Tässä yksi esimerkki:

anna.fi//tyo-ja-raha/7-syytä-miksi-heinäkuussa-kannattaa-olla-töissä 

1. Töissä on rennompi meininki

Ei koske tätä työpaikkaa, koska siellä on aina enemmän tai vähemmän hektistä.

2. Työpäivät on helpompi aloittaa aiemmin

Kiinteä työaika, ei liukumia.

3. Uusiin työkavereihin voi olla helpompi tutustua

Samalla tavalla tutustun heihin kuin muutenkin.

4. Kylmät tai sateiset päivät eivät harmita

Tämä piti paikkansa viime heinäkuussa, kun välillä satoi. Tänä kesänä töissä on viileää, kun ulkona on kuuma.

5. Kesä tuntuu pidemmältä

Kesä tuntuu aina lyhyeltä!

6. Lomasi ei kulu jonoissa seisoskellessa

Lomani ei koskaan kulu jonoissa seisoskellessa.

7. Kun toiset palaavat töihin, sinun lomasi on vasta edessä

Kun toiset palaavat töihin, on minulla työpaikattomuus edessä?

Heinäkuussa töissä

Minulla on ollut ilo olla heinäkuussa töissä ainakin neljä kertaa: työssäoppimassa vuonna 2012, pätkätyössä vuonna 2016, työkokeilussa vuonna 2020 ja nyt kesäsijaisena vuonna 2021. Näistä vain kaksi on siten (ollut) palkallista työtä. Onhan se kai jonkinlainen saavutus olla vielä 55-vuotiaana kesätöissä. Siellä on kiva kuunnella, kun eräs kehuu tehneensä samaa hommaa 25 vuotta ja olevansa siinä nopea. No, minä vasta opettelen, mutta ilmeisesti muodostan kuitenkin hänelle jonkinlaisen uhan, koska näitä asioita on tarve korostaa?

Täytyy ottaa illoista ja viikonlopuista kaikki irti, koska kesä menee muutenkin todella nopeasti ja töissä ollessa vielä nopeammin. Työt eivät ainakaan vajaamiehityksellä kesken lopu, joten työpäivät vilahtavat ohi tuosta vain. On hieman erilainen meno kuin edellisessä pestissä, vaikka kyllä sielläkin tekemistä oli.

Parempi vaihtoehto olisi olla heinäkuussa vapaalla ja sitten syksyllä ja talvella, kun on tylsää ja ankeata, töissä. Tässä saattaa käydä nyt juuri päinvastoin siihen tilanteeseen verrattuna. Onko minulla enää vain 4 viikkoa työelämässä jäljellä?

Oma tilanteeni on tällainen (voisiko sen paremmin sanoa):

”Suomi on tehty ihmisille, joilla on vakituinen kokopäivätyö, muut ovat sitten jotain työnkerjääjiä määräaikaisilla sopimuksillaan ja pikkutunneillaan. Heitä heitellään ulos ja sisään, sitten nämä vakituiset Hannu Hanhet myhäilevät tyytyväisyyttään saaden palkkaa joka kuukausi ja ovat siinä suojatyöpaikassaan - näitä kuulkaa Suomessa riittää.”

vauva.fi/keskustelu//tyottomyytta-ei-tajua-ennen-kuin-sen-kokee-itse

Oikeaa lomailua

Pitkästä aikaa minulla on ollut aivan oikea kesäloma, jollainen oli viimeksi vuonna 2008. (Minulla oli joitakin lomapäiviä myös vuonna 2016, mutta ne pidin pois työsuhteen päätteeksi. ) Tarkoitan oikealla lomalla lomaa, jonka jälkeen palataan työpaikalle, mikä siis edellyttää, että työpaikka on olemassa. Työmarkkinatuen varassa ”lomailu” ei todellakaan ole oikeaa lomaa. Tämä kahden viikon lomani on ollut erittäin ansaittu ja rentouttava. Kotimaan matkailua on tullut harrastettua ja pienimuotoinen maisemanvaihto oli todella tarpeeseen. Loma tuntuu lomalta, kun lähtee pois kotiympyröistä vähäksi aikaa.

Koko vuoden 2020 olimme kotosalla muutamaa kotimaan päiväreissua lukuun ottamatta.  Lentokoneeseen minun ei ole enää edes tehnyt mieli koronapandemian alettua, eikä tee vieläkään. Nyt kun sää suosii Suomessa harvinaisella, jopa liiallisella, kuumuudella ei ole tarvetta matkustaa muualle. Pääasia on, että aurinko paistaa! Suomesta löytyy todella upeita paikkoja: kauniita järvimaisemia, ihania kahviloita sekä hyviä ravintoloita. Saimaan ja Punkaharjun seutu on aivan upea. Savonlinna on hieno kesäkaupunki, joten ei tosiaan kannata mennä järveä edemmäs kalaan. Kaiken kruunaa se, että saan tällä hetkellä palkkaa, jolloin on oikeasti rahaa matkustaa ja nauttia kaikesta tarjonnasta.

Onnistuneen ja oikean loman edellytykset ovat siis tiivistettynä: kesto ainakin kaksi viikkoa, pois kotiympyröistä joksikin aikaa sekä se tärkeä seikka, että työpaikka on odottamassa loman jälkeen. Toisaalta jatkaisin nyt mieluummin lomailua ja menisin elokuussa vakituiseen työhön, sen sijaan menen kesäsijaiseksi ja jään hyvin todennäköisesti elokuussa jälleen työpaikkaa vaille. Sellaista on, kun ei ole valinnanvaraa.