Oikeaa lomailua

Pitkästä aikaa minulla on ollut aivan oikea kesäloma, jollainen oli viimeksi vuonna 2008. (Minulla oli joitakin lomapäiviä myös vuonna 2016, mutta ne pidin pois työsuhteen päätteeksi. ) Tarkoitan oikealla lomalla lomaa, jonka jälkeen palataan työpaikalle, mikä siis edellyttää, että työpaikka on olemassa. Työmarkkinatuen varassa ”lomailu” ei todellakaan ole oikeaa lomaa. Tämä kahden viikon lomani on ollut erittäin ansaittu ja rentouttava. Kotimaan matkailua on tullut harrastettua ja pienimuotoinen maisemanvaihto oli todella tarpeeseen. Loma tuntuu lomalta, kun lähtee pois kotiympyröistä vähäksi aikaa.

Koko vuoden 2020 olimme kotosalla muutamaa kotimaan päiväreissua lukuun ottamatta.  Lentokoneeseen minun ei ole enää edes tehnyt mieli koronapandemian alettua, eikä tee vieläkään. Nyt kun sää suosii Suomessa harvinaisella, jopa liiallisella, kuumuudella ei ole tarvetta matkustaa muualle. Pääasia on, että aurinko paistaa! Suomesta löytyy todella upeita paikkoja: kauniita järvimaisemia, ihania kahviloita sekä hyviä ravintoloita. Saimaan ja Punkaharjun seutu on aivan upea. Savonlinna on hieno kesäkaupunki, joten ei tosiaan kannata mennä järveä edemmäs kalaan. Kaiken kruunaa se, että saan tällä hetkellä palkkaa, jolloin on oikeasti rahaa matkustaa ja nauttia kaikesta tarjonnasta.

Onnistuneen ja oikean loman edellytykset ovat siis tiivistettynä: kesto ainakin kaksi viikkoa, pois kotiympyröistä joksikin aikaa sekä se tärkeä seikka, että työpaikka on odottamassa loman jälkeen. Toisaalta jatkaisin nyt mieluummin lomailua ja menisin elokuussa vakituiseen työhön, sen sijaan menen kesäsijaiseksi ja jään hyvin todennäköisesti elokuussa jälleen työpaikkaa vaille. Sellaista on, kun ei ole valinnanvaraa.