Uusien työpaikkojen ”lupaaminen” vaaleissa

Mielestäni on erittäin törkeää väittää lupaavansa jonkun hihasta vedetyn määrän uusia työpaikkoja syntyvän jonkun yhtä hihasta vedetyn ajan sisällä! Tätä on mahdotonta koskaan todentaa tapahtumattomaksi (eikä myöskään tapahtuneeksi). Vieläkö joku oikeasti äänestää puoluetta tällaisen ”lupauksen” perusteella?  Toivottavasti kukaan ei mene tuohon lankaan. Viime hallituskauden aikana menetetyt työpaikat sen sijaan on hyvinkin helppo laskea yhteenlaskemalla viime vuosien yt- neuvotteluissa irtisanotut.

Ainoat vaalien jälkeen syntyvät työpaikat ovat lopulta 200 kansanedustajan paikkaa (+ heidän avustajiensa paikat). Niistäkään varmaan edes puolet ei ole uusia työpaikkoja, koska samat naamat siellä kuitenkin jatkavat jopa vuosikymmenestä toiseen - eikä mikään asia taaskaan muutu.  Eduskunnassa on vuodesta ja kaudesta toiseen sellainenkin henkilö, jonka mielestä ”köyhälle ei ole merkitystä onko hänellä pari euroa enemmän tai vähemmän käytössään”.  Juuri sillä köyhälle on nimenomaan merkitystä! Hänelle rikkaana pari euroa ei merkitse mitään, mutta ainakin todellisuudentaju näyttää häneltä puuttuvan täysin…

Äänestäjillä pitäisikin olla oikeus antaa negatiivisia ääniä niille, joiden ei missään tapauksessa halua enää jatkavan eduskunnassa.  Myös kansanedustajakaudet pitäisi rajoittaa enintään kahteen!

Toiveikkuus ja pettymys

Laitoin sähköpostia eräälle henkilölle Tampereen kaupungilla, koska sain ”kollegoiltani” vinkin, että ko. henkilön organisaatiossa mahdollisesti voisi olla palkkatukityötä tarjolla. Arvatkaapa olenko saanut kyselyyni minkäänlaista vastausta. Enpä tietenkään ole… On kummallista välinpitämättömyyttä ettei edes jonkinlaista vastausta voi antaa. No ehkä se on vielä tulossa...?
Tähän samaan ilmiöön törmäsin jo aiemmin hakiessani työssäoppimispaikkaa (ja olen luonnollisesti kohdannut asian liian monta kertaa myös oikeita palkkatyöpaikkoja hakiessani). Mikä siinä yhden sähköpostin lähettämisessä on niin vaikeaa? Eihän se edes maksa mitään… Miksi työnhakijoita saa kohdella niin ylimielisesti? Tähän tyyliin: "Mitä tuokin yrittää töihin päästä  -ei kiinnosta minua, minulla on jo työpaikka."

Palkkatukityö näyttää tällä hetkellä olevan ainoa tapa, jolla ehkä voisin työllistyä, mutta eipä näytä onnistuvan edes se! Olen muuten niin kyllästynyt työpaikkailmoitusten lukemiseen – ne ovat alkaneet tuntua suorastaan vastenmielisiltä… Minun pitäisi todellakin saada työtä jotenkin ns. tiskin alta, koska perinteisellä tavalla se ei enää onnistu. Palkattoman työn vääntäminenkin on aivan käsittämättömän turhan tuntuista ja turhauttavaa! Voisin mainiosti lopettaa koko homman viimeistään huhtikuun lopussa enkä menettäisi mitään. Toukokuun loppuun asti minun top-paikassa kuitenkin pitäisi olla. Katkeraksi pistää aina välillä se, ettei minulla selvästikään ole muuta vaihtoehtoa kuin säännöllisesti toistuva/ toistunut typoilu ja työn tekeminen ilmaiseksi. En minä nyt niin huono ole, minähän osaan vaikka mitä! Työssäoppimispaikassani olen oppinut nopeasti tekemään kaikki hommat, mutta kun ei minulle ole työpaikkaa koskaan ikinä missään, niin sitten ei ole.

Työtön ei ole arvoton

Minä en suostu sanomaan itseäni arvottomaksi vain siksi koska satun olemaan työtön! Tarkistin myös blogistani hakusanalla ”arvoton” eikä sillä löytynyt mitään – en ole siis koskaan erehtynyt sanomaan itseäni arvottomaksi, vaikka monenlaista olen kirjoitellut. Saatan olla arvoton kaltaisiani hyljeksiville työnantajille, mutta muuten olen aivan tasan yhtä arvokas kuin työssäkäyvätkin. Tekeekö ihmisestä jotenkin arvokkaamman se, että hän käy jossain yrityksessä tahkoamassa loputtoman ahneille osakkeenomistajille rahaa? Saatte siinä tapauksessa pitää ”arvokkuutenne” minun puolestani!

Ne, jotka tekevät oikeasti arvokasta ja tärkeää työtä, eivät ole ns. tuottavassa työssä, vaan päinvastoin sellaisessa, jossa kulutetaan rahaa (sosiaaliala, sairaanhoitoala). Heidän työnsä on arvokasta, mutta ihmisarvo on joka tapauksessa meillä kaikilla sama, tai ainakin pitäisi olla… Minun arvoni tai arvottomuuteni mitataan aivan muulla tavalla kuin sillä, onko minulla työpaikkaa vai ei.

Kaksi kuukautta tai seitsemänkymmentäkaksi kuukautta

Eräs (vähemmän elämää nähnyt) toimittaja on kokenut jo kahden kuukauden työttömyyden kauheaksi katastrofiksi: ”Olin työttömänä vain kaksi kuukautta enkä ymmärrä, miten ihmiset kestävät yhtään pidempään – niin paljon minua hävetti.”

Normaalisti tuossa vaiheessa työttömällä on säästöjä, hän on todennäköisesti saanut lomarahat ja nauttii ansiosidonnaista päivärahaa, kuten minulla oli tilanne vuonna 2009 jäädessäni tälle päättymättömälle työttömyysjaksolle. Silloin minulla ei todellakaan hätäpäivää ollut, mutta kun toukokuussa 2015 olen ollut jo 72 (!) kuukautta työttömänä, on tilanne täysin toisenlainen. On toki hyvä saada edes jonkinlainen käsitys siitä, millaista työttömän elämä rahattomana (ja ”arvottomana”) on, jos se kerran jo kahdessa kuukaudessa käy selväksi…  Tuo kokemus tekisi ilmeisesti kaikille itsestään selvinä pitämissään työpaikoissa kävijöille hyvää! 

Milloin työhakemus on turha?

”Sata työhakemusta? Kaksisataa? Kuinka monta työhakemusta olet lähettänyt turhaan? Ylen Silminnäkijä-ohjelma etsii ihmisiä, jotka ovat lähettäneet useita työhakemuksia ja käyneet ehkä haastatteluissakin, mutta työpaikkaa ei ole vielä löytynyt. Millaiseksi työnhaku on muuttunut? Pitääkö paikkansa, että liian koulutettua ei valita? Onko vastavalmistuneen työhaku toivotonta? Onko sinulla neuvoja työnhakuun? Kerro kokemuksesi!”  Silminnäkijä 

Onko työhakemus turha silloin, kun se ei johda työhaastatteluun tai silloin, kun se ei johda työllistymiseen vai silloin, kun siihen ei saa minkäänlaista vastausta?  Mielestäni vain viimeksi mainitussa tapauksessa työhakemus on mennyt täysin hukkaan, eli se on ollut turha.  En ole koskaan panostanut työhakemuksissani määrään vaan laatuun, joten kaikkina työnhakuvuosinani (joita on ollut todella monta) olen lähettänyt yhteensä noin 100 työhakemusta. 

Työnhaku on muuttunut, jos ei turhaksi, niin ainakin äärimmäisen turhauttavaksi. Ns. liian koulutetun tai vastavalmistuneen tilanteista en osaa sanoa, mutta sen sijaan pitkäaikaistyötöntä ei koskaan valita työpaikkaan ja hänen tilanteensa on täten jokseenkin toivoton. Minkäänlaisia työnhakuneuvoja en osaa antaa, paitsi sen, että älä ikinä ”ala” pitkäaikaistyöttömäksi. Varsinainen työnhaku ei kuitenkaan ole ollenkaan vaikeaa, mutta työpaikan saaminen sen sijaan on hyvinkin vaikeaa… 

En ole ollut lainkaan turhautunut työn hakemisen vaikeuteen, sen sijaan olen turhautunut työn saamisen vaikeuteen. Joissakin tapauksissa toki on sähköisen hakemuksen tekeminen saatu jokseenkin hankalaksi kysymällä hakulomakkeessa samat tiedot, jotka tulisivat selville jo CV:stä. Miksi laittaa samat asiat moneen kertaan yhteen työhakemukseen? Pointtina näissä tapauksissa on luultavasti se, että saadaan tietyillä kriteereillä karsittua helposti ei-toivotut hakijat (kuten yli 40-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät)! Yli 40-vuotiaan pitkäaikaistyöttömän työhakemus lieneekin aina turha.

Ohjelmasta oli hyvin havaittavissa se, miten erilaisia me työttömät olemme taustaltamme: koulutukseltamme, iältämme, työkokemukseltamme jne. Me emme siis ole yhtenäistä massaa vain siksi koska olemme työttömiä, eikä meitä siis voi myöskään kohdella yhtenäisenä massana!